Treenilogi J. Hukka

[zenhukka]

27.8.'13

Viime päivityksen jälkeen...
Frogsien tournamentissa Harjattulassa 3x kierrosta, parhaassa taisi olla 6 bördiä ja yhteensä 55, jos en väärin muista. Mutta ei riittänyt voittoon. 
Viime viikolla kävin Paraisilla, edellisestä käynnistä onkin sellaiset viitisen vuotta aikaa. Oli hieman muuttunut. Poissa oli muistojen kamalat ryteiköt ja varsinkin liejuinen ja osmankäämiä puskeva lampi joka nieli kiekkoja. Tilalla oli trimmattu nurmikko, haastavat ja mielenkiintoiset väylät, supersiisti lammikko ja mikäs siinä, ilta-auringon paistaessa heitellessä. Oli kyllä hyvä rata, nykyisin. Varsinkin pari väylää kanavan reunassa ja ensimmäinen väylä olivat suosikkejani. Pari kierrosta tasan par tuloksella. Oli mukavaa, täällä täytyy käydä useamminkin.

Huomenna työpaikan liikunta-iltapäivä, saatiin mukavat 50 osallistujaa tutustumaan kiekkoilun saloihin. Toivottavasti mukaan lähtee uusia harrastajia, kun joukossa oli kymmenkunta naistakin.

Muutoin on ollut aika hiljaista kiekkoilutreenien kanssa, pikkuhiljaa pitäisi alkaa käymään kamppailutreeneissäkin... Mutta kun ulkona on vielä niin kivat ilmat!  Taidan taaskin vaihtaa torstaina mätkispotkistreenit pariin kierrokseen Paimiossa.

Paikallinen ratahanke eteni jo mukavasti, mutta sitten yllättäen jo lupautuneet maanomistajat vetäytyivät hankkeesta, kaikki. Ilmeisesti joku on käynyt pelottelemassa tai muuten vähän informoimassa, miten siellä radalla on sammaleet potkittu nurin... Tiedä häntä. Joka tapauksessa ei jääty tuleen makaamaan vaan aletaan touhuamaan rataa kaupungin maille, jos sieltä luvat saadaan, ja uskoisin että saadaan. Sitten vain taas väyliä suunnittelemaan, uudestaan.

[zenhukka]

27.11.'13

On vierähtänyt jonkin aikaa siitä kun viimeksi treenipäivyriä on tullut päivitettyä. Mutta on tässä lajin parissa puuhailtu viime kerran jälkeen, vaikka syyskuun alussa alkoi tuntumaan siltä että voisi kai sitä pitää vähän talvitaukoakin. Mutta sepä ei kestänytkään kauan, koska parin viikon tauon jälkeen alkoi taas hinkuamaan heittelemään kun kelit pysyivät mukavina. Sen jälkeen on tullut harjoiteltua pari kertaa viikossa puttia ja lähäreitä lähinnä ja kerran viikossa kierrettyä joku Turun alueen rata. Lisäksi aloitin vetämään minikarvissarjaa kaveriporukalle, kerran kuussa kisataan kiekkopalkinnosta tasoitusten kanssa, ja maaliskuussa sarjan voittajalle jotain mukavaa. Sitten on alkamassa vielä Frogsien oma karvissarja, niin että näillä tekosyillä sitä saa ainakin pari kertaa kuussa kammettua itsensä radalle talvellakin. Harjoittelun välissä olen myös perehtynyt ratasuunnitteluun ja katsellut ratoja vähän siitäkin näkökulmasta, kun tuo oman kylän rata on vielä työn alla. Viimeksi tutustuin aika hyvään listaan jenkkilän radoista, missä on mukavasti kuviakin. Mielenkiintoista nähdä miten eri tavoin sitä onkaan tehty ratoja aina opasteista lähtien.

Tämän ”kesän” varsinaiset viimeiset kisat heitin Karjaalla kodin tavaratalo openissa syyskuun puolella. Ne nyt meni silleen… Omalla tasolla taas. Putti oli ainakin tuolloin (taas) hakusessa ja toisella kierroksella mokasin oikein huolella heittämällä kaksi samanlaista forelähäriä ob:lle ennen koria, väylä 14 ja triplabogi. Sijoitus 15/18. Rata oli oikein jees, tai ainakin puisto-osuus. Pieneen alamäkeen siistiksi hoidetulla nurmikentällä oli kiva heitellä, jokikin toi visuaalisesti oman lisänsä. Metsän puolen väyliä 6-10 vähän paikoin leimasi tunne siitä että samanlaisia väyliä on mahdutettu pienelle metsäkaistaleelle, ensin toisinpäin, ja sitten taas takaisin peilikuvana. Parhaimmillaan väylien välillä oli vain muutama metri pusikkoa. Lisäksi alle kymmenen metrin päästä korista saattoi olla jumalaton risuläjä, josta oli mukava putata jos sinne osui. Ja tietenkin osui. =) Se niistä rata ja kisarutinoista, kokonaisuus oli kuitenkin hyvinkin plussan puolella.

Mitäs muuta sitten… Putti on muotoutunut kesän mittaan parempaan suuntaan. Koko viime talvi tuli harjoiteltua aika voimakkaan spinputin tyylistä, ja sitten toukokuun alussa Tapanoten puttiklinikan jälkeen sitä ymmärsi että kyllä siihen tarvitaan myös jalkatyötä tarkkuuden vuoksi. Koko alkukesä meni sitten vähän kahden vaiheilla, sitä puttasi niin kuin oli tottunut, mutta välillä kokeili jo siten kuin opastusta sai. Ja nyt loppuvuonna on jo mennyt koko ajan parempaan suuntaan, tarkkuus ei uudellakaan tyylillä hajoile enää niin paljon. Mutta pitemmillä 20+ matkoilla puttaan edelleen omalla tekniikalla, se kun tuntuu toimivan näillä etäisyyksillä ihan hyvin. Jos nyt vaikka talvella saisi pidettyä vähän tuntumaa yllä niin siitä on sitten keväällä hyvä jatkaa.

Kiekkolaukussa oli pari vuotta sitten 90% draivereita, pari midaria ja putteri, midareita heitin jos oli sellainen paikka ettei muuta keksinyt, ja putteri oli tietysti puttaamiseen. Tänä syksynä sitä on innostunut enemmän harjoittelemaan puttereilla ja midareilla, jo ihan lähestymisten tarkkuuttakin parantaakseen.

Tällä hetkellä niistä reilusta kolmestakymmenestä kiekosta mitä harjoittelussa käytän, 15 on midareita ja puttereita. Varsinaisella kierroksella mukana on nykyään pari putteria ja neljä vähän erilaista midaria. Latituden fuse oli jonkin aikaa syrjässä, mutta varsinkin tänä syksynä siihen on tykästynyt taas enemmän. Vähän tuulelle herkkähän se on, mutta joissain kohdin kun tarvitsee ihan piiikkuisen ylikääntävää heittoa ilman loppufeidiä, niin fuse toimii juuri siihen. Ja tietty rauhallisilla vedoilla sillä saa myös todella suoria heittoja, edelleen ilman loppufeidiä. Roc on tietysti sopivan kuluneena mainio, samoin spider. Atlas tuntuu myös mukavalta, mutta melko harvoin sitä tulee vielä käytettyä. Veikkaan että pakkaskeleillä siitä tulee suositumpi, kun pehmeämmästä reunasta saa pitävämmän otteen. Varsinaista suosikkia heittoputteriksi ei ole muotoutunut, vaikka voodoota ja p2:sta toisinaan siihen käytän.
Draivereista laukku on vähän karsiutunut eri muottien suhteen, sen sijaan joistakin luottokiekoista alkaa olemaan ainakin paria eli kuluneisuusastetta ja eri muovilaaduilla. Varsinkin valkyriestä on tullut aika lemppari sekä rystylle että forelle. Tietysti tulee aina kokeiltua jotain uutta, viimeksi avenger ss on ollut sellainen tänä kesänä, että on jäänyt laukkuun käyttöön.

Sellaisen seikan olen tänä syksynä tiedostanut, että aikaisemmin vähän dissailinkin helpompia ratoja ja alle 70m väyliä kun hain enemmän haastetta ja sitä että saa pidemmälle draiville käyttöä. Nyt sen sijaan näen nuo ”aloittelijaystävälliset” radat myöskin mielenkiintoisina, koska niissä saa nimenomaan harjoiteltua noita lähestymisiä, puttereilla ja midareilla heittämistä. Yhtä käyttökelpoisiahan nämä lähestymisheitot ovat silloin kun heitetään 150 m par4 väyliä, kuin sitten juuri näillä 60 m par kolmosissakin. Yksi ehdoton suosikki missä on tullut treenailtua, on Turun Pansion rata. Sen aloittelijaystävällisyydestä nyt voidaan olla montaa mieltä, mutta omasta mielestä siinä on onnistuttu erinomaisesti tekemään todella monipuolista ja tarkkaa heittorepertuaaria vaativa rata, jossa keskipituus väylillä on varmaankin liki 60m.

Itse heittäminen on tällä hetkellä hauskempaa kuin koskaan. Kun heittovalikoima on laajentunut, sitä näkee tutumpiakin ratoja vähän eri tavalla. Tulee kokeiltua ja myös harjoiteltua enemmän kun aina ei tarvitse hakea sitä samaa heittolinjaa rystyltä ja toisinpäin forelta, vaan molemmilta puolilta saa kaikennäköistä mutkaa aikaiseksi. Samoin tututkin ja kunnolla kulutetutkin kiekot ovat tulleet eri tavoilla käyttöön. Esimerkiksi kulunut pro valkyrie, mitä käytin aikaisemmin vain ja ainoastaan rystypuolelta, onkin osoittautunut toimivaksi forekiekoksi joihinkin tilanteisiin. Hajontaahan tässä suorittamisessa vielä on jumalattomasti, välillä toimii putti, välillä fore ja välillä ei mikään. Mutta hauskaa on, kaikkea harjoitellaan ja uusiin kiekkohin ja ratoihin tutustutaan. Niin että mikäs tässä.

[zenhukka]

17.12'13

Reilu viikko sitten kävin käytiin kaverin kanssa kiertämässä Lauste. Ilma oli varmaan paras mitä tähän vuodenaikaan voi  olla, aste pari pakkasta ja puolipilvistä. Välillä tuli pieni raekuuro, mutta muuten oli  kyllä mahti keli. Heitettiin koko kierros bestshottina läpi, mentiin aika verkkaisesti ja puolivälissä pidettiin hyvät tauotkin tuhtien voileipien kera ja juotiin termareista teetä kyytipojaksi. Tuli ajoittain sellainen olo, että ei tämä nyt niin pöllömpää tähänkään vuodenaikaan ole. Koko Lauste oli hyvin pelikelpoinen, tiit oli sulat, paikoin väylillä jokin jäinen kohta, mutta muuten ei valittamista. Oli varmaan leppoisin vapaapäivä kuukauteen. Paikoin puuskittainen tuuli teki vähän jäyniä, mutta muuten heitot meni aika hyvin sinne minne pitikin, pienenä poikkeuksena tietty 8väylä, missä tuli heitettyä pari kertaa ob:n puolelle ja siitä tuplabogi. Vaikka kokonaistulosta ei tarkalleen laskettu, taisi olla jotain +10 luokkaa. Bestinä. Eli ainakin putissa taas oli parantamista. Vaikka pääsi lähelle, alle 15m päähän puttaamaan paria, monasti se bogi siitä tuli nostettua... Ei se mitään, kun oli niin hauskaa.

Viikonloppuna kävin kotopuolessa satakunnassa ja samalla olin jo etukäteen päättänyt käydä katsomassa uudistettua 5tr rataa kankaanpäässä. Ei ainakaan pahemmin ruuhkaa ollut sunnuntaina radalla, pienessä parisenttisessä lumessa ei jälkiä näkynyt, tuuli vain puhalteli männikössä ja välillä kuului joku korpin raakaisu. Puolivälin jälkeen tosin näkyi laavulle tulleen joku koiravaljakko? porukka, joku pöristeli mönkijällä metsäteitä ja pari hevosta rattaineen ja ratsastajineen meni myös ohi. Että olihan niitä liikkujia, mutta ei ainakaan tuolloin radalla. Alkupään väylät olikin tuttuja, alkuvauhdissa epähuomiossa ja karttaa huonosti katsoen missasin myös väylän 3, enkä enää jaksanut 5:selta lähteä takaisinpäin. Alun väylien tiit oli pitkälti jäässä, parin sentin kerroksen alla. Kohtuu hyvin pysyi silti pystyssä kun päällä oli vähän nihkeää suojalunta. Ainakin parin askeleen verran tosiaan pystyi varovasti ottamaan vauhtia.

Heitin kierroksen aina normisti ensimmäisen avauksen heitosta jatkaen ja niinpoispäin, mutta välillä muutaman treeniheitonkin perään että sai enemmän harjoitteluakin. Alkuun katselin vähän epäuskoisesti ratakarttaa joiltakin väyliltä että joo-o, 250m ja par 5, mitähän tällaisesta nyt voi tulla, triplabogi? tällä keskinkertaisella taitotasolla. Mutta itse asiassa nämä pisimmät väylät oli loppujen lopuksi kaikkein hauskimpia. 170 m par4 väylän 11. tii oli täysin sula männikön alla, ja rohkeninkin heittämään kunnolla vauhdin kanssa. Kuluneella pro valkyriellä hyzerflippinä sain tosi kivan avauksen pieneen alamäkeen ja siitä oli helppo heittää putteri korin alle ja ottaa kierroksen ensimmäinen ja ainoa birdie. Siitä väylästä ainakin jäi hyvät fibat. Tosin avausränni on kyllä niin kapea, että helposti tulee jatkossa varmaan epäonnisesti avattua myös siihen alle 20m m päähän.

Väylällä 12 potkin myös vähän lunta pois tiiltä ja totesin olevan sulaa, kunnon vauhdit ja *hups* 30cm ennen tiin reunaa olikin jäistä ja tennarit kohti taivasta, wraithi jonnekin pöpelikköön. Kylkeä ja polvea vähän vihloi loppukierroksen, mutta ainakin osasin katsoa loppukierroksen koko tiin läpi jään varalta ennenkuin heitin.

Pisimmillä väylillä +250m tosiaan oli näilläkin reilusti alle sadan draivipituuksilla ilman vauhtia ihan hyvät mahkut saada vähintään par. Jäi oikein tosissaan houkuttamaan palaamaan radalle sitten kun väylät on taas  (puolen vuoden?) päästä sulia, koska näillä väylillä oli tilaa avata pitemmillekin heitoille. Jäi myöskin vähän sellainen fiilis että on tosiaan hyötyä joillakin väylillä heittää avaus midarilla tai putterilla, ja perään toinen samanlainen niin pääsee pisteille. Ahneelle ja taitavalle tietysti piiiitkä draivi kupin juureen. Voin vain kuvitella miten herkullisia eagleja näiltä par 5 väyliltä voi napata sellaisilla 130m avauksilla. Aikaisemminkin olen tykännyt kankaanpään metsäradasta, ja sama maku jäi nytkin, vaikka tosiaan näin talvikelillä tuli testattua. Ehkä pientä kitinää aiheutti kierroksen loppupäässä 16. väylä joka tuntui vähän täytteeltä ja menevän ihan väärään suuntaan... Mutta kun perään tuli hyvät 170 ja 245m väylät kohti aloituspaikkaa, oli tämä helppo unohtaa.
Viikolla varmaan yhdet puttitreenit ja joulunpyhinä joku ratakierros turun suunnalla, kinkkuvoileipien ja teen kera kesän utube videoiden katselua iltaisin. Siinä varmaan joulun suunnitelmat. Kauhea hinku alkaa olemaan jo heittämään sulalle, aurinkoiselle radalle. Mitenkähän tämän kevään kestää...

[zenhukka]

2.1.'14

Viime päiväyksen jälkeen on treeni jatkunut tihkusateisissa keleissä. Näillä leveyksillä (Uusikaupunki-Turku) on ihan kaikki radat vielä sulina, joskin huolellla vettyneinä. Jäästä tai edes kuurasta ei ole tietoakaan. Läheisellä urheilukentällä on tullut muutaman kerran heitettyä ihan-tosissaan-treeniä merkkitikkujen ja irtokorin kanssa milloin sade ei ole ollut liian rankkaa, tai tuuli. Kinkunmässyttelyynkin joulun aikaan  kyllästyi parissa päivässä ja oli keleistä huolimatta mukava päästä välillä vähän tuulettamaan. Treenit ovat muodostuneet lähinnä lähäri-putteritreenistä alkulämpöinä 30-60m, ja draivitreeniä 100m asti, mikä tuntuu olevan tällä hetkellä ehdoton maksimi. Yleisimmin ne wraithit saa keräillä vähän alle 90 m tikulta.

Luulen että sain pienen ahaa oivalluksen putterien heittämiseen tuossa parisen viikkoa sitten. Koska tuo vedon lähteminen suorana ja ilman että vartalo on edessä, on ollut tähän asti isoin ongelma, luulen että olen vähän takertunutkin siihen niin, että muu osa-alue draivaamisessa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Aikani kokeiltuani miten sitä saisi nätimmän ja suoran linjan puttereilla (magic&woodoo) heitettyä, lopetin aloittamasta vetoa liioitellun takaa, koska siinähän sitä voimaa ei nyt niin älyttömästi tarvita. Vähän lyhyempi veto, ranne vähän rennompana ja loppuheitto terävempänä, näin taisin saada heittoihin paljon enemmän spinniä. Ainakin niin että putterit sekä lentävät huomattavan suoraan ja vakaammin, myös pidemmälle. Sen jälkeen on tullut myös varioitua eri heittolinjoja noilta alle 60m matkoilta ja tuntuu että putterilla on oikeastaan kamalan kiva heittää, se feidaa vähän, ja kun lopetti sen liian voiman kanssa rykimisen, myös toinen ikuisuusongelma -nokka pystyssä lähteminen- korjaantui. Sitä oli kyllä välillä ihan tittidii fiiliksissä joulukuisessa vesisateessa kun oivalsi taas jotain uutta. 

Joulun aikaan tuli kierrettyä kertaalleen myös Uudenkaupungin rata, ihan treeninä joka väylälle monta avausta ja niin poispäin. Sekä kuppinuudelien karvissarjan Paimion osakilpailu tapaninpäivänä melkoisessa vesisateessa. Yllättäen pelasin paimiossa varmaan parhaiten mitä koko kesänä, kierrokset par ja yksi yli. Jotenkin olin odottanut pahinta että kun peli ei juuri innosta kesälläkään vesisateessa, mitä se voi olla talvella... Iso tekijä varmaan oli että heitin lähes pelkästään hyvän pidon omaavilla luottokiekoilla avaukset, eli pro tai dx muovilla. Ja kun tuota putterilla heittoa on tullut hinkattua, lähestymisetkin sai lähes poikkeuksetta kupille niin ettei puttia juuri tarvinnut. Ja muilla oli vain huonompi päivä, koska voitin ja otin voittolätyksi kokeiluun P3:sen.

Tuon P3:sen lisäksi lainasin samalla keikalla kaverilta kokeiluun classic rocin mikä oli todella flätti, sekä latituden diamondin. Timangi oli tosin 147g versiota, mutta tuntui olevan aika lähellä valkyrien linjoja. Ja niinhän se olikin kun katsoin kokeilun jälkeen marshall streetin flight guidea http://www.marshallstreetdiscgolf.com/media/flightguide.html

classic roc taas tuntui vähän vakaammalta kuin tällä hetkellä laukussa oleva kc pro roc. Paitsi että siinä oli ehkä enemmän liukua. Välillä paikaltaan heitettynä tuntui että se vain liitää ja liitää kun osuu pientä tuulta alle. Täytyy varmaan alkaa hieromaan kauppoja kun muutenkin tuntui tosi hyvältä.
P3 taas, P2 on ollut pitkään pelkästään treenikäytössä eikä varmaan ikinä kierroksella. Olen kaivannutkin sellaista putteria mitä voisi oikeasti heittää ilman että jää näppeihin kiinni, ja mikä vain tuntuu hyvältä. P3 tuntui olevan kaikkea sitä. Sitä voi oikeasti heittää vauhdilla, sen saa lentämään näillä narukäsillä ja tekniikalla 80 m, se on vakaa ja kestää myös pientä vastatuulta, sen linjat on aika yllätyksettömät, se lentää juuri kuten sitä ajatteleekin heittävänsä. Vaikutti oikein todella todella hyvälle kiekolle pitkästä aikaa. Luulen että näitä on kyllä pakko tilata pari lisää ja ottaa treeniin. Hyvä putteri. Vaikka taitaa oikeasti olla lähes midari, mutta kuitenkin. Varsinkin se ongelma mikä P2:sen kanssa on ollut, että jos heittää kovempaa, jää näppeihin kiinni, poistui. Varmaankin malammasta profiilista johtuen.

Viikonloppuna matkaan taas satakuntaan päin jälkikasvun kanssa, ja vähän kyllä polttelee lähteä heittämään kankaanpään 5tr säästä riippumatta, jos siellä vaikka ois tiit sulat. Viime käynniltä jäi vähän puolinainen kierros kun jäisiltä heittopaikoilta ei aina kunnolla saanut avattua...  Jos vaikka joku paikallinen hurja sattuu lukemaan tätä ja haluaa la lähteä aamusella kierrokselle mukaan, voi laittaa yv.

[TomiV]

Joulun aikaan tuli kierrettyä kertaalleen myös Uudenkaupungin rata, ihan treeninä joka väylälle monta avausta ja niin poispäin.

Eka kertaa kun Ukin radalla kävi nii oli hiukan hakeminen missä neljä viiva ysi korit oli mut löyty ne sentään.

[zenhukka]

Eka kertaa kun Ukin radalla kävi nii oli hiukan hakeminen missä neljä viiva ysi korit oli mut löyty ne sentään.

Joo Ukissa on sama ongelma mikä on varmaan 90% radoista, huonot tai täysin puuttuvat opasteet ensikertalaisille. Ongelmahan korjaantuu itsestään ajan mittaan kun haeskelee kartan kanssa ja käy pari kertaa, mutta jos käy yksin ensikertalaisena, harhailu on turhauttavaa ja jättää huonon maun, oli rata muutoin kuinka hyvä tahansa. Ukissa tekisi kyllä poikaa laittaa ne tiitkin kuntoon, puolitoista kertaa puolitoista metriset kupruilevat kumimatot ei kauheasti houkuta tapailemaan mitään vauhdinottoa. Puskaradiosta on kyllä kuulunut vähän huhuja että parin vuoden sisällä saadaan vakka-suomeen  jotakuinkin 48 uutta pelattavaa väylää kolmelle radalle. 
Mutta katsotaan miten asiat etenee. Joku kamalan aktiivinen voisi jo alkaa puuhaamaan seuraa laitila-ugi-vehmaa ym. akselille. Harrastajia varmaan on.

[TomiV]

Eka kertaa kun Ukin radalla kävi nii oli hiukan hakeminen missä neljä viiva ysi korit oli mut löyty ne sentään.

Joo Ukissa on sama ongelma mikä on varmaan 90% radoista, huonot tai täysin puuttuvat opasteet ensikertalaisille. Ongelmahan korjaantuu itsestään ajan mittaan kun haeskelee kartan kanssa ja käy pari kertaa, mutta jos käy yksin ensikertalaisena, harhailu on turhauttavaa ja jättää huonon maun, oli rata muutoin kuinka hyvä tahansa. Ukissa tekisi kyllä poikaa laittaa ne tiitkin kuntoon, puolitoista kertaa puolitoista metriset kupruilevat kumimatot ei kauheasti houkuta tapailemaan mitään vauhdinottoa. Puskaradiosta on kyllä kuulunut vähän huhuja että parin vuoden sisällä saadaan vakka-suomeen  jotakuinkin 48 uutta pelattavaa väylää kolmelle radalle. 
Mutta katsotaan miten asiat etenee. Joku kamalan aktiivinen voisi jo alkaa puuhaamaan seuraa laitila-ugi-vehmaa ym. akselille. Harrastajia varmaan on.

Laitilassa asustelen. Kans kuullu huhuja ett ukiin tai ympäristöön olisi suunnittelilla isompi rata mut tiiä niistä sitten. Tosin ohan noita seuraja vaikka millä mitalla mut jos joku tarpeeks aktiivinen löytyy vetään seuraa niin mikä ettei.. Eiköhän täältä suunnalta muutama harrasta löydy.

[zenhukka]

4.1'14

Tänään kierros Kankaanpään 5tr radalla. Olin paikalla heti aamuhämärissä kun sade-ennuste näytti vesi-räntäsateen lähestyvän. Siinä lämmitellessä ykkösväylällä kuulin ketjujen kilinää lämmittelykorilta ;joku muukin oli liikkeellä yhtä aikaisin. Neljän hengen porukka oli lähtenyt Seinäjoelta asti heittämään uutta leiskaa "kesäkeleissä". Heitettiin koko kierros sitten läpi samassa remmissä. Tämä oli tietysti itselle varsinkin passeli tilanne, koska näin sain vähän enemmän totuudenmukaisemman kierrostuloksen kuin mitä yksin kiertäessä olisi tullut. Rata oli hyvin pelikelpoinen, tiit oli pienen härmän peitossa, mutta muutoin sulat niin ettei liukastella tarvinnut.

Etuysi meni +8 ja takaysi +7, ainoa birdie tuli seiskaväylältä, muuten meni tasaisesti bogilla. Muutama löperö ohiputti alle seitsemästä metristä, niin että alle kymppiin voisi joskus olla mahdollisuudet. Muuten rata kyllä niin sanotusti kannustaa kehittämään draivia, että saa sen reiluun sataan metriin ja helpommin par tai birdiepaikoille. Sen huomasin kierroksen jälkeen, että vaikka monessa kohtaa oli hyvä lähestymisheiton paikka, lähes poikkeuksetta se jäi ihan varovaisuuden vuoksi yli kymmenen metriä vajaaksi, pitkäksi ei mennyt kertaakaan. Eli näitä lähestymisiä voisi kokeilla vähän rohkeammin, kun heiton pituus ei siinä vaiheessa ole ongelma, onko se 40 vai 60 m. Mieluummin sitten heittää muutaman metrin korista yli kuin jättää reilusti vajaaksi. Näilläkin voisi saada vielä parit heitot pois tuloksista... Kokonaistulos +15 oli kuitenkin itselle ihan kelpo.

Seinäjoelta tulleilla oli kyllä jo monasti ihan uskomattoman huonoa tuuriakin puiden kanssa, jos oli mahdollisuus osua niin tottakai kolisi. Parilla kaverilla oli ainakin ihan selkeästi parempi draivi kuin meikäläisellä, ja välillä tuli jo lähes surku niistä avauksista, jotka olisivat 10cm puusta sivuun lentäneet sinne sataseen. Itse sitä neppaili sitten niitä 70m foreja ja vähän yli avauksia, pysyivät enimmäkseen väylillä, mutta pituudessa jäi kyllä vajaaksi. Toivottavasti meni toinen kierros paremmin, itse lähdin ekan kiekan jälkeen.
 Iltapäivällä vielä muutaman kilsan kävelyt laavulle makkaranpaistoon jälkikasvun kanssa, ja jo saunan jälkeen tuntuu että nyt on tälle päivälle kävelty tarpeeksi.

[JoniHenri]

Kiitoksia vielä seurasta! Toinen kierros menikin jo osalla paremmin ja toisilla ei

[MÄXÄ]

Kiitoksia tosiaan vielä seurasta ja radan opetuksesta.
Ensimmäisellä kierroksella oli tosiaan huonoa tuuria, vai taidottomuutta, kun ei osaa heittää tarkasti. Mutta toinen kierros lupas jo paljon parempaa, mut muutamat puu kosketukset ja putti epävarmuus tiputti tulokset +11.
Mutta täytyy olla tyytyväinen kuinka nopeasti alkoi hahmottumaan heiton tarkkuus.
Ens kertaa odotellessa! =)
-Mäxä

[zenhukka]

Jaa te olittekin täällä foorumilla notkuvia. 

Se on kyllä aina opettavaista lähteä tutustumaan toisenlaiseen (hyvään) rataan kuin missä on tottunut heittelemään. Itse kun pitkään harjoittelin vain avoimella kentällä ja avoimilla puistoradoilla, oli alkuun tosissaan vaikeaa päästä 5tr tyyppisillä metsäradoilla ensimmäisistä puista 20m tiistä ohi kun avausta ei enää saanutkaan heittää ihan mitenpäin vain väylän suuntaan. Täytyy joskus tehdä exkursiota sinne Seinäjoen suuntaankin.

[zenhukka]

3.3. '14

Talvi alkaa olla ohi. Kovin paha se ei ollutkaan ainakaan täällä lounais-suomessa. Lunta kävi maassa ehkä parin viikon ajan ja lämpötilatkin olleet suurimman osan talvea plussalla tai pikku pakkasella. Harrastustoiminnan kannalta tämä oli tietysti kauhean kiva.

Tammikuun lopussa, juuri silloin kun täällä oli purevimmat pakkaset, kävin 7K: järkkäämissä ledikisoissa. Tulos oli +7  18 väylän jälkeen, millä oltiin aika liki häntäpäätä. Omalla tasolla mentiin ja olin siksensä tyytyväinen, alkuun muutamat bogit mutta loppua kohti parani. Keli oli kyllä aivan riittävän talvinen, sellaiset -12 pakkasta ja reipasta tuulta sellaiset 10 m/s. Ei ollu villahousut meinaan yhtään liikaa siinä kelissä. Kokemus oli positiivinen mutta en usko että lähden ihan riemusta kiljuen samanlaiseen keliin heittämään, ainakaan kisoja. 

Kuppinuudelien oma karviskiertue lähestyy myös loppuaan, tammikuussa käytiin viskaamassa Pansiossa, helmikuussa vähän lyhennetyllä ja modatulla Mynämäen radalla.(Ne turhat metsäväylät 9-12 + pari muuta jätettiin pois) Mynämäkikin toimi tuolla vähän sovelletulla leiskalla mihin jätin 9 väylää, aika mukavasti. Tasoitukset ja muut tilpehöörit olen ilmeisesti myös onnistunut laskemaan talven ajan kohtuullisesti kohdalleen ja viimeisestä kisasta Kaarinasta tulee varsin jännä, kaikilla on vielä ainakin pieni mahku voittoon. Tai oikeastaan parhaimmat mahdollisuudet on kaikilla muilla paitsi minulla, kun olen laittanut itselle ehkä vähän turhan tiukkia tasoituksia. Karviskisan joka osakilpailusta on saanut voittaja kiekkopalkinnon ja kokonaispotin voittaja saa viedä seinälleen tyylikkään tai karmean, -mausta riippuen - innova shark kellon, jossa on mustalla pohjalla kultainen stämppi. Omasta mielestä se ei ole ollenkaan kamalan näköinen, vaikka dx shark nyt kiekkona ei ehkä lemppari ole.

Urheilukentällä on tullut käytyä pari kertaa viikossa aina tunnin-parin draivitreenit vetämässä. Eniten on tullut hinkattua oikeastaan puttereilla ja midareilla heittoa paikaltaan. Classic rocista ja atlaksesta on tullut aika lemppareita tässä puuhassa. Draivitreenissä on taas koetettu päästä eteenpäin ja pitemmälle. Videoin taas vähän heittoa ja hyvinhän siinä miten rystydraivissa heitto lähtee rinnan korkeudelta, tekee ihme parinkymmenen sentin laskun rinnan kohdalla ja taas palaa rinnankorkeudelle kiekon irtoamisvaiheessa. Ja veto lähtee vieläkin liian paljon vartalon takaa. Sellaisia tässä nyt viimeksi koettanut korjata. Myös itse kiskaisuvaihe on välillä tuntunut todella ponnettomalta, ihan kuin sitä ei saisi juuri mitään tehoja irti tähän vetoon. Luulen että ongelma on siinä miten koetan repiä heti täyttä höökää siitä lähtien kun käsi on ojennettuna taakse. Sitten siihen loppuun ei oikeastaan enää mitään loppurepäisyä tulekaan kun kaikki paukut on käytetty jo heti alkuun. Mikähän tähän voisi auttaa...?

Puttaamista on tullut harjoiteltua vähiten, ja se kyllä näkyy. Kaikki alle 15m putit on ihan kamalaa rapaa. Yleensä ongelma puttaamisessa on varmaan etäisyys, no, mulle se on tuo lyhyt etäisyys. Oma pitkien puttien tyyli taas toimii ainakin suuremman osan aikaa hienosti, niin että yleensä saan liki kolmestakympistäkin vielä aika mukavasti korille ja välillä koriinkin. Tuuriahan noin pitkät putit on jo sisäänmenon kanssa, mutta kuitenkin.

Oikein pdga lisenssinkin maksoin sitten ensimmäistä kertaa. Lunastin sen vähän samalla periaatteella kuin kalastuskortinkin joka vuosi, viime kesänä ehdin tasan kaksi kertaa kalaan joten tämäkin maksu meni lähinnä harrastustoiminnan tukemiseen. Ensi kesänä on varmaan vähän sama meininki, hinku olisi tietysti kova mutta viikonloppuja on töissä niin paljon kiinni että moneen kisaan ei varmaan ennätä. Ehkä enemmän koettaisi sitten panostaa Turun seudun viikkokisoihin ja katsoo jos kesälomareissulla saisi parit kisat yhytettyä. Kalajoella on ainakin niin muikean hyvä rata, että jokakesäinen lomamatka särkille täytyy koettaa saada sovitettua dyyni openin tms mukaan. Oli muuten hupaisaa siinä lisenssikortissa, kun luki "Hukka, rating 0"  Vähän koetan ensi kesänä siitä sitten nostaa.

Satakunnassa kävin viikko sitten ja heittelin Siikaisten radalla vähän treeniä. Lunta oli juuri sen verran että tillä oli muutama sentti loskaa, vauhdin kanssa siinä liukastui mutta paikaltaan sai vähän sinnepäin. Seuraavana päivänä olikin sitten lähtenyt jo vesisateen myötä kaikki lumet, joten taitavat olla hyvässä kunnossa jollei uutta lunta ole pukannut.

Jos tätä sattuu joku viisaampi lukemaan, voisi vastata askarruttavaan kysymykseen:
Tässä on parina kesänä satunnaisesti kisaillut sarjoissa (ja huonolla menestyksellä) MA2 ja milloin se on ollut tarjolla niin MA3, ja tosiaan ilman ratinkeja. Nyt kun on tullut uutena sarjana tuo MA4, mitä jossain kisassa tyrkytetään, kuinka moraalisesti epäilyttävää  olisi ilmoittautua tuohon MA4 sarjaan ainakin kesän alkuun, vai oisko parempi heti jatkaa mokeltamista astettta ylempänä ja jättää MA4 vasta kilpailuissa käynnin aloittaneille?

Tuskin nyt ihan yöunia menetän tämän miettimisen kanssa, mutta jos on joku mielipide niin kuulen mielelläni.

[jajvirta]

Myös itse kiskaisuvaihe on välillä tuntunut todella ponnettomalta, ihan kuin sitä ei saisi juuri mitään tehoja irti tähän vetoon. Luulen että ongelma on siinä miten koetan repiä heti täyttä höökää siitä lähtien kun käsi on ojennettuna taakse. Sitten siihen loppuun ei oikeastaan enää mitään loppurepäisyä tulekaan kun kaikki paukut on käytetty jo heti alkuun. Mikähän tähän voisi auttaa...?

Pyyhe käteen ja yrität saada sen kanssa rentoutta ja räjähtävyyttä.

Tosta esim. mallia:

Tai tästä:

[HAH]

Nyt kun on tullut uutena sarjana tuo MA4, mitä jossain kisassa tyrkytetään, kuinka moraalisesti epäilyttävää  olisi ilmoittautua tuohon MA4 sarjaan ainakin kesän alkuun, vai oisko parempi heti jatkaa mokeltamista astettta ylempänä ja jättää MA4 vasta kilpailuissa käynnin aloittaneille?

Tuskin nyt ihan yöunia menetän tämän miettimisen kanssa, mutta jos on joku mielipide niin kuulen mielelläni.

Yks näkökulma tähän on se, että paremmaksi pelaajaksi kehittyy heittämällä itseään paremmassa seurassa. Sitä kautta tuo M4:ään osallistuminen pidemmän aikaa pelanneelle on varmaan aikas höpöö...

[jajvirta]

Olen samaa mieltä, että kannattaa yrittää haarukoida itselleen kilpaseuraa, joka ei oletusarvoisesti ole liian helppoa. (Toki ei aivan liian vaikeatakaan saisi olla.) Kehittymisen kannalta paras on pelata itseään vähän parempien kanssa.

Jos ei ole ratingia, mutta tietää, että oma taso on selkeästi parempi kuin MA4:n ratingraja, niin en kyllä suosittele sinne menemistä. Toki voi saada jonkun satasen lahjakortin helpostikin, mutta muuten ei ole kuin hävittävää. Mikään ei ole vaikeampi lähtökohta kisalle kuin että "tämä pitäis klaarata helposti". Sitten jos pipo moikkaa pahasti ja peli murenee eikä saa enää kolmesta metristäkään puttia sisään, niin voi kaivaa itselleen sellaisen mentaalisen kuopan, että sieltä menee pitkään päästä pois.