1. Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi)
Lajin aloitin yli 12 vuotta sitten. Olin kesäriparilla, jossa oli muutama vanhempi frisbeeharrastaja, mm. pastorimme, joka ei sitten lopulta itse leirille päässytkään, mutta jota näkyi sitten ultimate-illoissa. Pelattiin lähinnä ultimatea vielä tuolloin, koska frisbeegolf oli paska laji. Siinä ei tullut hiki ja sellasta ihme nysväystä. Samalla leirillä oli myös Miko Fyhr, jonka kanssa ollaan sittemmin käyty muutaman kerran heittämässä.
No, kävin sitten heittämässä kun muutkin menivät ultimatepelin jälkeen. Eka heittoini osui talon ikkunaan Munkan ykkösväylän oikealla puolella, mutta ei hätää, se oli panssaria. Paska laji edelleen. Kävin sitten silloin tällöin ultimatepannulla, ultra-starilla, heittämässä kiessiä Munkassa niin, että yksi jamppa heitti väylää ja toinen odotti tiillä. Yksi kiekko oli käytössä.
Niemisen Juha, aika legendaarinen äijä, kävi puttailemassa iltaisin kolmosen korilla ja häneltä ostin käytetyn XD-kiekon, joka avasikin sitten ihan uudet ulottuvuudet lajiin. Se maksoi 30mk, ja pituuttakin tuli 30m lisää. Siitä sitten viikkokisoihin, joita veti Sami Loukko ja häneltä sai kuumimmat uutuuskiekot joka maanantai hintaan alkaen 75mk. DX Eagle oli eka draiveri, ja hyvä olikin.
Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
No tätä olen muutamat viime vuodet miettinyt joka kerta, kun kilpailu alkaa, tai loppuu ennen kuin se alkaakaan. Olen aina kehittynyt lajissa tai harrastuksessa todella äkkiä melko hyväksi. Se koukuttaa tekemään sitä päivästä toiseen, koska se on hauskaa kun sen osaa. Kaipa tässä se pää syy oli alunperin se, että kiekkoa sai heittää kovaa ja pitkälle ja liitoa tuli aina vain lisää ensimmäiset viisi vuotta. Draivaaminen on oikeasti hauskaa puuhaa, loppuosa väylästä on vain pakko suorittaa, jotta pääsee taas seuraavalle tiille draivaamaan.
Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?
Olen. Liikaa ja liian vaikeita, liian nopeasti. Toki halusin menestyä heti alusta alkaen, mutta kisoissa oli ennen hauskinta pelata uusi rata, nähdä tuttuja ja pelata. Kun sitä oli tehty monta vuotta putkeen, niin aloin asettaa "tavoitteita", joita en junnuvuosina saavuttanut. Ekana avoimen vuotenani yritin aina sm-osakisojen semifinaaliin (silloin pelattiin sunnuntaina täysi kierros ja semi-9 + finaali-9 5 parhaalle). No, en muista tippuneeni semeistä koskaan, en edes ekana vuotenani. Taisin olla pari kertaa koko sarjan kymmenen parhaan hujakoilla, eli top-10 sijoituksiakin oli. Sitten tavoittelin finaalipaikkaa, jota en vielä tähän päivään saakka ole onnistunut täyttämään, oli kyse sm-sarjasta tai pro-tourista. Nyt haluaisin pelata edes yhden kilpailun ilman totaalista romahdusta.
Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
Tähän jotain erilaista. Toijalan kansallisen sarjan amatöörisarjan voitto vuonna 2003. Mutta olen myös tietääkseni kaikkien aikojen aktiivisin sm-sarjan kiertäjä. Osallistuin 36 sm-osakilpailuun putkeen. Vuosina 2001-2009.
Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
Olen heittänyt holareita todella vähän. Kisaholareita on alle 5, jos lasketaan viikkokisatkin mukaan. Ja olen kilpaillut todella paljon. Eka holari tuli Munkan ysillä, iso fore-antsa suoraan mukiin. Eka kisaholari tuli Suomenlinnassa Seppo Classicissa. Väylänumeroa en muista, mutta lyhyt väylä korkean kummun päälle ihan siellä rannassa. Se kori, joka on mm. kaatunut tuulen voimasta.
Kerro kotiradastasi.
Tali oli ekat vuodet hirveä nokkoshelvetti. Sitten siitä on tullut yksi Suomen parhaista radoista, ja ainakin se on suosituin. On tullut hinkattua siellä aivan liikaa, koska heittotavat ja tapa ajatella kukin väylä on pahasti ehtinyt urautua tylsiksi. Enää ei mahdu pelaamaan kesäisin, joten jonkin verran on tullut mentyä taas Munkkiniemeen, Siltamäkeen, Savelaan ja nyt varmaan Kivikkoonkin. Talissa oppii heittämään suoraa metsäpilliä, tai ainakin pitäisi oppia.
Mikä on lempikiekkosi?
Ei ole päässyt muotoutumaan lempikiekkoja, koska en ole kovin malliuskollinen. Roci on ainoa kiekko, joka on pysynyt melkolailla aina bägissä muutamaa MRV:n täyteistä alkuvuotta lukuunottamatta.
Entä suosikkiratasi?
Kyllä se on Järva ollut siitä lähtien kun siellä vuonna 2002 ensi kertaa kävin. Kun siellä tehtiin laajennus 27-väyläiseksi, tuli siitä sinä vuonna aika kehno ja keskeneräinen neppirata, mutta tämän vuoden Major-rata oli huikea. Toivottavasti rata saa jäädä paikalleen, pahalta näyttää kun kuolleille halutaan leposija juuri kakkosen korille.
Tomo vai joku muu heitto?
Muistan, kun Ruskeasuon invalidisäätiön kentällä hinkkasin ultra-starilla forea niin perkuleesti, että oppisin. Ja opinhan minä. Sen jälkeen heitin forea todella paljon, ja pidettiinpä minua aikoinaan Suomen parhaana fore-heittäjänä. Piippo vei tuon tittelin ja sen jälkeen on tullut moni ohi. Nykyään ei olkapää tykkää foresta, mutta silti pakotan itseni heittämään sitä, koska olen niin tottunut lähestymään putteriforella ja skippailemaan matalat väylät. Tomoa en ole koskaan tykännyt heittää.
Spesiaali 1: Miten voit heittää niin pitkälle?
Voi kiitos! En kyllä ole distancen erikoismies enää, kun Jynkät ja Leevit muiden muassa on jo kaukana edellä. Mutta melko pitkälle lähtee edelleen, vaikka muut heittääkin pidemmälle. Suurin syy lienee siinä, että alusta lähtien olin kiinnostunut nimenomaan draivin pituudesta. Hinkkasin vhs-kasetilta Pursion, Meresmaan ja Loukon draiveja pause-play-naputtelulla ja opettelin tekniikan perusteet sieltä. Hiljalleen alkoi oppia ja loputon määrä toistoja nopeutti kättä kokoajan. Oikeasti aloin saada pituutta, kun keksin ruveta voimailemaan tässä ohella. Vasta joskus 2006-07 koin, että osaan heittää pitkälle kun tarvitaan. Talissa oli tuolloin mahdollista treenata draivia kunnolla, mutta viime vuosina olen treenannut todella vähän ihan perusdraivia. Enkä enää kisoissakaan heitä juuri koskaan täysillä. Uskon, että potentiaali on vielä paljon käyttämättä, ja tekniikkaa pitää katsoa nyt tarkasti jatkossa. Vaikka perustankin koko homman voimalle, niin vaikkapa Teemu Nissinen on hyvä esimerkki siitä, että pitkälle lähtee ilman hauistakin. Toivoni onkin siinä, että jos saan Teemun tekniikan, niin pohjaa on jopa pidempiin siivuihin, koska räjähtävyyttä ainakin löytyy jo ennestään.
Spesiaali 3: Miltä frisbeegolf näyttää vuonna 2030?
Toivon hartaasti, että lajimme voisi elättää jo huippupelaajia Suomessa, ja että lajissa olisi yrittäjiä ja ammattimaista liiketoimintaa, joka mahdollistaa ratojen, tapahtumien, kilpailujen ja medianäkyvyyden korkean tason. Siihen on pyrittävä ja siihen päästään vain, jos aloitamme jo tänään. Jättömaiden ruinaaminen pelaajien kunnostettaviksi on ollut hyvä alku, mutta kohta on otettava askel riskibisnekseen ja perustettava maksullisia, korkealuokkaisia ratoja, jotka palvelevat pelaajan kaikkia tarpeita pro-Shopista ja kahviosta lähtien. Sellaisia on Ruotsissakin, jossa laji on paljon meitä alkeellisemmissa kengissä.
Spesiaali 4: Kuka on suosikkipelaajasi?
Suomalaisista olen aina ihaillut Pursiota. Hänen kanssaan on helppo pelata ja hän on hyvä ja reilu jätkä. Nykyään, kun Timon tuntee vähän paremmin, niin ei silleen jännitä hänen kanssaan pelaamista, kuin silloin teininä. Kun aloitin, niin Meresmaa oli tietysti myös tosi kova sana ja järjetön draivaaja. Niistä ajoista on jäänyt vieläkin päälle se fiilis, että kun Meresmaa on ryhmässä mukana, niin pitää vähän jännätä. Se o niin taitava. Noh, Jussia ei hirveesti kisoissa enää tapaa. Ulkomaalaisista pelaajista en fanita ketään, mutta Barry Schultzin sijoituksia tulee seurattua tarkasti. Jotenkin hän teki vaikutuksen, kun videolta näin hänen peliään kun aloitin lajin. Anekdoottina:
eräs pelaaja kerran kysyi minulta, kuka voittaa tulevat MM-kisat.
Vastasin: Schultz
Johon hän: Ei ole voittajatyyppi.
Tulos: Barry voitti.
Tänä vuonna kävin saman keskustelun, mutta minä kysyin: kuka voittaa MM-kisat?
Kaveri: McBeth
Minä: ei ole voittajatyyppi.
Tulos: McBeth voitti.
Mikä on HFK ja mitä he tekevät?
Helsingin FrisbeeKlubi. Suomen Frisbeeliiton ensimmäinen jäsenseura. Alkujaan meitä oli parikymmentä, sittemmin joukko on kutistunut viiteen, joista minä ja Mikä Fyhr käydään kisoissa. Janne Lindberg käy satunnaisesti.
Jos joskus vielä järjestetään joukkuegolfin sm-kisat niin nähdäänkö legendaarinen HFK:n tiimi Länsiö, Fyhr, Limpuri, Limpuri ja Loukko vielä kerran yhdessä?
Hemmetti, pitäisi vissiin ottaa poikiin yhteyttä ja tarkistaa asia. Eiköhän me saada jengi kasaan, jos kisat järkätään. Olisi ainakin kiva. Yksi mestaruus on tällä porukalla saatu, se olikin makoisa voitto.
Mitä lajia harrastaisit (kilpailumielessä) jos et golffaisi?
Yleisurheilusta kiekonheitto (daa?), muuten ehkä soutu tai melonta, joskaan en ole kumpaakaan käynyt kuin muutaman kerran tekemässä. Kivaa olisi.
Koska annat muidenkin voittaa
Hyvä kysymys. Pitäisi varmaan antaa olla ja pelailla vain ilokseen, niin minäkin voittaisin vielä joskus. Pitää luopua menestyspaineesta, jotta voi menestyä. Mutta vaikka olenkin tosi kilpailullinen, niin toivon aina pelikavereille onnistumisia ja olen iloinen, kun muut voittavat. On vain muutama epäurheilijamainen tyyppi, joille en erityisesti toivo onnistumisia, mutta epäonnea en heillekään suo. On aina kiva, kun joku voittaa.