1.Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi).
Ensimmäinen kosketus frisbeegolfiin tuli 2003 talvella kun olin TAYS:ssa umpilisäkkeen leikkauksessa. Hassu lause, mutta pointti uupuu vielä, eli samalla osastolla sattui olemaan Timo Meresmaa. Timo kertoili lajista niitä näitä ja kertoi että oli poikansa kanssa höyrähtänyt lajiin pahemman kerran. Tässä vaiheessa jäi kytemään, että tuo kuulostaa hauskalta ja sitä pitää ehdottomasti kokeilla.
Kuitenkin meni monta vuotta ennen kuin tuli tilaisuus kokeilla lajia. Vuosi taisi olla 2007, kun lankomies vei minut kiertämään Ulvilan rataa. Taisin heittää ensimmäiseksi yhdeksän väylän kierrostulokseksi +16, eli 43. Homma oli niin hauskaa, että kotiin päästyäni hain heti seuraavalla viikolla putterin sekä driverin ja suuntasin kiertämään Talia.
Kesällä 2007 tuli pelailtua paljon ja seuraavana keväänä osallistuin ensimmäiseen kilpailuuni, joka oli Vihdissä golfkentällä järjestetty kansallisen sarjan kisa. Tulin amatöörisarjassa toiseksi ja jäin välittömästi koukkuun kilpailemiseen. Näin on edelleen.
2.Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
Aluksi vetosi se että sain suhteellisen nopeasti pituutta heittoihin ja halusin heittää pidemmälle ja pidemmälle. Siitä sai melko hyvät fiilikset ja tätä tulikin treenattua ensimmäinen kesä. Silloin heitin varmaan pidemmälle kuin nykyään
Myöhemmin minulle on kerrottu, että Talin väkeä pelotti mun roiskiminen pitkälle mutta mihin sattuu. Ihmekös tuo - onneksi ei koskaan sattunut mitään.
Seuraava vaihe oli kiekkojen kontrolloinnin viehätys. Tässä meni kauemmin oppia ja pituus kärsi siinä sivussa jonkin verran. Suunta oli kuitenkin oikea.
Nykyään viehättää itsensä kehittäminen kaikilla frisbeegolfin osa-alueella. Pääkoppaa olen saanut kehitettyä kuluneen kauden aikana ja tämä on näkynyt mm. putin parantumisena kisoissa. Lisäksi kokonaisuuden paremmin hallinta on helpottanut "täydellisen kierroksen" metsästämistä, joka edelleen on yksi intohimo lajiin liittyen.
Omaan peliin liittymättömistä asioista lajissa viehättää eniten frisbeegolfin hyvä henki. Nykyään valitettavasti näkee useammin ja useammin sitä kilpailuhenkisyyden aiheuttamaa kiristelyä ja kyttäilyä kentällä. Toive olisikin, että vaikka laji kehittyy kilpailuhengessä, silti vaalittaisiin sitä hyvää meininkiä – myös kisoissa.
3.Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?
Nykyään tavoitteena on pitää hauskaa jokaisella kierroksella ja tutustua uusiin ihmisiin kun sellainen on mahdollista. Suomen piireissä jo aika monet tuntee, mutta ulkomailla kisoissa uusiin naamoihin tutustuminen on helpompaa.
Lisäksi tietenkin tavoitteena on itsensä kehittäminen pelaamisen suhteen. Tämän vuoden tavoite oli nostaa rating ekan ilmoittautumisrajan yli (975). Nyt ollaan yhden pinnan päässä tavoitteesta, mutta yhdet kisat on vielä käymättä, joten voi olla että tämän vuoden tavoitekin täyttyy. Ens vuonna lähdetään pitämään rating noilla lukemilla ja mahdollisuuksien mukaan myös nostamaan sitä. Samalla tähtään tietty, varsinkin isommissa kisoissa, rahasijoille.
4.Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
Arvostan tietyllä tapaa tuota jo mainitsemaani ensimmäisen kilpailun hopeatilaa huomattavasti, mutta siltikin ohi taitaa mennä tämän vuoden EM-kisat, joissa onnistuin pelaamaan omaa peliäni suhteellisen korkealla tasolla ja kokeneidenkin heittäjien seurassa.
5.Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
Eka holari jää aina mieleen: Keltainen Leopard Talin 9:llä – jos ei olisi osunut, olisi löytynyt kaukaa alhaalta. Nummelan ykkösellä taisi tulla seuraava. Seuraava oli ensimmäinen kisaholari ja se tuli Ulvilan ysillä. Noiden lisäksi taitaa olla kolme randomia, joista yksi upsilla suoraan mukin pohjalle koskematta ketjuihin.
6.Kerro kotiradastasi.
Näitä onkin muutamia. Edelleen taidan pitää Talia kotiratanani. Talissa on tullut kierrettyä eniten vaikka nykyään pelaaminen rajoittuu noin 10 kierrokseen kaudessa. Toinen kotirata on perhesuhteiden vuoksi Porin Kirjurinluoto. Kolmantena tulee lähimpänä kotia sijaitseva täysmittainen, eli Julkujärven Kuulaakso. Julkujärveä tulee nykyisin kierrettyä eniten.
Eniten aikaa kuluu kuitenkin naapurissa (150m) sijaitsevassa Nokian Edenin frisbeegolfpyhätössä. Kiertämistä kuusiväyläisellä tulee harvemmin harrastettua, mutta treeniä sitäkin enemmän.
7.Mikä on lempikiekkosi?
Putteri on ehdottomasti lempikiekkoni. Pari vuotta kassista on löytynyt se harvojen käyttämä Aviar, eli Yeti Pro. Sopii vaan käteen mukavasti. Kovemmalla tuulella pitää ottaa Jk Aviar-X käyttöön.
Draivereista heitän eniten Wraithia.
8.Entä suosikkiratasi?
Tukholman Järva on mahtava paikka. Kaikissa väylissä on selkeä ajatus ja ne on jokaista yksityiskohtaa myöden hienosti suunniteltu sekä alue pidetty kunnossa. Tali on toki myös kestosuosikki ja Oulun Meritoppilasta pidän myös.
9. Tomo vai joku muu heitto?
Peukulla lähtee upsi kovaa ja korkealle, usein myös tarkasti
.(voidaanko sitä sit sanoa tomoksi kun heittää peukulta, en tiedä…) Suurin osa heitoista lähtee kuitenkin ihan backhandilla. Fore on alkanut jo sen verran sujua että lyhyttä matkaa uskaltaa heittää ja usein ihan ok menestykselläkin.
Erikoiset:
Montako pelihuivia kaapista löytyy?
Jaa-a, oisko niitä viitisen kappaletta. Aina välillä tulee hukattua ja ostettua uusia tilalle. Usein myös hukkaa johonkin ja löytää vuoden päästä, joten tarkkaa tietoa asiasta ei ole. Huivi muuten sen vuoksi, että hiuksia on sen verran, että ne pitää saada kunnolla pois tieltä ja lippis ei oo mun juttu. Lukion jälkeen ei varmaan ole lippistä ollut päässä ja siitä on jo yli 10 vuotta. Pelkkä ponnari taas ei riitä ja geeliä en käytä.
Mikä mielestäsi on Suomen ankarin rata?
Suomen ankarin rata on Nokian Beast. Virheet rankaisevat reippaasti. Kiinteistä on vaikee sanoa. Sanotaan nyt vaikka Lauste, koska en ole yhtään hyvää kierrosta siellä pelannut. Ja jos Mukkula on edelleen sitä samaa ob-kepitystä, voidaan se lisätä myös listalle.
Kenen kanssa lähtisit kiessille?
Kyllä mä lähen kiessille lähes kenen kanssa vaan. Toki huippunimien kanssa olisi aina mukava pelata ihan kokemuksen vuoksi. Ketään tiettyä ei ole mielessä. Tai nooo, nätimpi Jenkinsin sisaruksista kelpais vallan mainiosti. (Olen varmaan ainut
)
Miksi Tee8mu, miksei vaikka Tee7mu?
Tää on juurtunut jo teini-iässä tai varmaan aiemminkin lätkän pelinumerosta. Se miksi se on tuohon keskelle joutunut, johtuu siitä että jossain on joskus ollut nimimerkki Teemu8 tms. varattu ja on pitänyt keksiä joku muu. Nykyään laittaa aina saman nimimerkin joka paikkaan koska se on helppoa. Voishan sen numeron sieltä poiskin ottaa mut ei se ois enää yhtään niin hauskaa