Oma tavoite on aika selvä, mutta mihinkään määrään en tähtää. Viime kauden kisat osoittivat, että puttaus on ehdottomasti eniten kehitystä kaipaava osa-alue ja sitä parantamalla saisi tulosta tiputettua roimasti. Useat kisakierroksetkin olisivat menneet parin pintaan, jos putti olisi varmempi ja kykenisi uskomaan siihen omaan tekemiseen. Tämän seurauksena tulen treenaamaan puttia, vaikka määrällistä tavoitetta en asetakaan. En niin jaksa laskeskella puttien määrää. Ennemmin keskityn itse suoritukseen ja laitan Miljoona puttia-ketjuun hieman alakanttiin heitettyjä arvioita, niin eipähän tule huijattuakaan. Puttitreenissä keskityn jokaiseen heittoon erikseen ja homma menee pitkälti puttiruletin muodossa, jolloin täytyy asentokin ottaa melkein jokaista puttia varten uusiksi. Kaippa tuon nykyisen puttivarmuuden voisi mitata jollain pienellä määrällä: 20x5m, 20x8m ja 20x10m tai jotain sen suuntaista, niin on jotain mihin verrata lumien sulaessa.
Suurin osa puteista 5-10m alueelta, koska tuosta pitäisi tehdä rutiinia, jotta voi kierroksella vaan käppäillä kiekolle, laskea markerin, poimia kiekon, keskittyä puttiin ja täräyttää mukiin sen ihmeemmin ajattelematta. Lisäksi tein pienen muutoksen puttitekniikkaan, jota pitää nyt ajaa sisään. Käytännössä putti on nyt matala, inan hyssessä, kovaa (tai ainakin kovemmin, kuin ennen) heitetty spinniputti. Toi tuntuu luonnolliselta ja ainakin parilla kiessillä, kun olen tuolla meiningillä vetänyt, niin homma on koko ajan ruvennut luistamaan paremmin. Pidemmällä matkalla ei juuri muu muutu, kuin hyssen suoristaminen ja kiekko liitää iloisemmin. Pisimmät etäisyydet lähteekin jo pikku antsassa. Onhan tuossa tekniikassa muuttuvia ja liikkuvia osia aika roimasti, jonka seurauksena saatan mennä perse edellä puuhun, mutta jos jokin homma tulee jo melkeinpä lähtökohtaisesti selkärangasta, niin ennemmin vain keskityn sen hiomiseen.
Ylipäätään suora <50m matka on ollut joksenkin haasteellinen, poikkeuksena 20-25m, jonka pystyy lähestymään puttaamalla, hyvänä päivänä jopa puoliksi yrittää mukiinkin. Jos hysselle on tilaa, niin homma hoituu lähes ongelmitta. Pahin on oikeastaan juuri se etäisyys, kun puttitekniikalla ei enää riitä jerkku mukille saakka ja pitää ruveta "kunnolla" heittämään rajoitetulla voimalla. Jotenkin mulle on paljon helpompaa heittää melkein täysillä. Toi etäisyys pitäisi saada niin varmaan kuntoon, että lopputuloksena on about poikkeuksetta vain yksi putti. Optimina lähäri milliin ja nosto sisään, voin jo melkein unohtaa tuon puttitreeninkin. Suurin osa talven treenistäni tulee tapahtumaan kelien salliessa ulkona heitellen lähestymisiä vaihtelevilta etäisyyksiltä, josta sitten jatkan kauimmas korista jääneestä heitosta putaten. Toi on mulle paljon mielekkäämpää, kuin monotoninen yhden jutun toistaminen ja helpottaa keskittymään siihen yhteen heittoon kerrallaan. Toki muitakin osa-alueita treenataan myös, mutta pääpaino on noilla. Ihan joka säässä en aio ulkona olla, joten kellarin häkkivarastossa vierailen pikaisten puttisessioiden merkeissä kun Pekka Pouta & kumppanit lupaa viikkotolkulla pakkasta.
Sellainenkin kävi mielessä, että myös lähärit ja draivit voisi mitata tarkkuudella. Esim. 10 lähestymistä 40 metristä ja kuinka monta on 4m sisällä, eli ns. "varman" puttietäisyyden päässä, sama homma 70m ja 7m säde. Vastaavasti 10 draivia 100 metristä 8m tai 10m säteelle, jos haluaa pitää kiinni tuosta 10% säännöstä.
TL;DR: Sori, pitkä sepustus, joka meni lähes täysin aiheen ohitse.