Tapani jännittää joskus paljon, mutta hyvin harvoin.
Kyllä mä jännitän aina, ihan kaikki kisoja todella paljon. En esimerkiksi -koskaan- nuku edellistä yötä, oli kisat mitkä tahansa. Lisäksi maha on usein aika sekaisin jopa ennen viikkokisoja.
Mutta itse kisassa en jännitä juurikaan suorittamista. Oikeastaan vain tiukoilla outtiväylillä avauksia, koska olen huono draivaaja. Mutta loppujen lopuksi en niitäkään kovin paljon.
Pieni jännitys useimpia ei haittaa, vaan jopa herkistää sopivasti ja parantaa peliä. Itse jostain syystä pelaan aina kisoissa paremmin - jopa huomattavasti paremmin -kuin harjoituksissa. Heitän myös kisassa pidemmälle, eli ihan suoranaisia tehojakin tuntuu löytyvän kisoissa paremmin.
En koe olevani henkisesti mitenkään erikoisen hyvä, en ole koskaan harjoitellut mitään henkistä puolta. Mutta olen normaalielämässäkin sellainen, että oikein mikään ei hetkauta mihinkään, joten miksi kisassakaan.
En siis koe, että itselläni olisi mitään erityistä henkistä "upsia", eli temppua jota muilla ei ole. Silti koen, että radalla usein voitan muita pelaajia huonommilla heittotaidoilla, kun he hermostuvat tai jotenkin muuten hukkaavat pelinsä.
Lisäksi huomaan usein ihmetteleväni radalla, kun muut hermostuvat tai jopa suuttuvat kun epäonnistuvat yksittäisessä suorituksessa. Itse en
muista koskaan näin reagoineeni. Se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi reagoinut - ehkä se vahvuus onkin siinä, että se tunne katoaa päästäni välittömästi. Eli mulla ei koskaan huono heitto pilaa seuraavaakin heittoa (toki välillä heitän useamman heiton putkeen huonosti taitojen takia).
