Itse suhtaudun treenaamiseen melko analyyttisesti (kiesseillä sitten mennään yleensä rennommalla fiiliksellä) ja monesti miettinyt just tätä että onko kannattavampaa tehdä paljon toistoja samaa harjoitetta putkeen vai sekoittaa vähän pakkaa. Kovin pitkää kokemusta mulla ei ole mutta alan pikkuhiljaa uskoa että pidemmällä aikavälillä harjoitteiden sekoittaminen on tosiaan hyödyksi. En tykkää kommentoida tyyliin "joo, tää harjotteiden sekoittaminen on mulla toiminut hyvin" vaan haluan vähän avata oman kokemuksen kautta että miksi olen tätä mieltä. Jaksoi sitten kukaan lukea tai ei.
Näkisin että treenimuodot / -vaiheet kehityksen mukaan voi jakaa karkeasti vaikkapa seuraavasti:
1. Kokeilu ja testailu
2. Suoritteiden toistettavuuden treenaaminen
3. Harjoitteiden sekoittaminen
Tässä kohdat vähän tarkemmin avattuna oman kokemukseni kautta:
Aivan aluksi kun ei ollut juuri käsitystä eikä kokemusta, puttitreenini oli lähinnä erilaisia kokeiluja puttityylin, gripin, heittoasennon yms välillä. Tämä oli alussa varmasti hyödyksi, tarkoituksena lähinnä löytää itselleen sopivalta tuntuva tyyli.
Sopivan tyylin löytymisen jälkeen aloin treenata paljon yksitoikkoisesti tyylillä "niin kauan samassa treenissä puttia samalla puttityylillä 5 metristä että alkaa sujumaan". Vasta sitten kun sujuu niin siirrytään kauemmaksi korista tai aletaan treenaamaan toista puttityyliä. Näkisin että tämä yksitoikkoinen junnaaminen toimii siinä vaiheessa kun puttiin on jonkinlainen tatsi ja perus puttityyli on vakiintunut, mutta heitoissa on vielä liikaa varianssia. Junnaamisen tarkoitus on saada jokainen heitto samanlaiseksi ja kaikki liikkeet lihasmuistiin.
Radalla heitettäessä ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, montako peräkkäistä puttia vaikkapa kymmenestä saisit tietystä paikasta koriin, vaan sillä että pitäisi saada joka väylällä se ensimmäinen draivin tai useamman jälkeinen putti sisään. Edellisen kohdan mukaisessa toistotreenissä huomaa usein, että kun ottaa vaikkapa sen 5 putteria käteen ja alkaa puttaamaan uudesta paikasta / uudelta etäisyydeltä, niin ensimmäinen menee monesti ohi, sitten tehdään heittoon tarvittava korjaus ja loput neljä menevät helpon oloisesti sisään samalla kaavalla. Tässä vaiheessa päästään kunnolla itse topicin aiheeseen eli harjoitteiden sekoittamiseen. Yhtenä pakkaa sekoittavana treenitapana käytän paljon jossain discraftin videossa esitettyä "all in" treenitapaa, joka sellaisenaankin sekoittaa harjoitteita mutta jota voi myös muokata vielä sekoittavammaksi. Tässä treenitapa perusmuodossa.
1. Otetaan treeniin mielellään 5-10 putteria. Tavoite on aina saada kaikki kiekot koriin.
2. Asetetaan kolme markkeria (tai kiekkoa tms) oikein päin korin ympärille eri puolille n. 3m päähän korista. Näiden takaa sitten putataan.
3. Putataan perusputtityylillä (itsella työntöputti) ensimmäisestä paikasta kaikki kiekot. Mikäli kaikki kiekot menevät koriin, markkeri käännetään ympäri ja siirrytään heittopaikalle 2 ja niillä sama homma. jne.
4. Kun tullaan puttipaikalle jossa markkeri on väärinpäin, putataan toisella puttityylillä (itsella haaraputti) kaikki kiekot. Mikäli kaikki menevät koriin, markkeri siirretään metrin kauemmaksi korista, mutta oikeinpäin. Eli tällöin seuraavalla kierroksella putataan taas perustyylillä. Ja tätä rataa kierretään puttipaikalta toiselle tyyliä vaihtaen sen mukaan kummin päin markkeri on, ja samalla siirrytään pikkuhiljaa kauemmaksi korista.
5. Mikäli kaikki kiekot eivät mene koriin, ei markkeriin tehdä muutoksia vaan seuraavalla kierroksella yritetään uudestaan.
Tämä treenitapa sekoittaa harjoitteita jossain määrin, minkä lisäksi se tuo suuren halun ja tarpeen saada myös se ensimmäinen eli vaikein putti koriin ja sitä kautta pidemmille etäisyyksille siirryttäessä treeni luo vähän painettakin. Paineensietokyky on kuitenkin tärkeä osa-alue erityisesti puttaamisessa ja sitä on hyvä kehittää. (toki se kisaamalla parhaiten kehittyy) Itse käytän myös tästä treenistä hieman muokattua versiota että puttaan 6:lla tai 8:lla kiekolla siten, että aina joka toinen putti lähtee perustyylillä ja joka toinen esim haaraputtina. Tällöin joka putti on tavallaan "uusi" koska asennon joutuu vaihtamaan joka välissä. Ylipäänsä tällä "all in" tavalla tulee nopeasti ja huomaamatta putattua suuri määrä erilaisia putteja eri etäisyyksiltä.
Syy, miksi näen harjoitteiden sekoittamisen keskenään tehostavan oppimista ja tuloksia pitkällä aikavälillä on juuri se, että tällöin suurempi osa tehdyistä suorituksita on "kylmiä" eli vastaavat parhaiten todellista tilannetta radalla. Radallahan peräkkäiset heitot ovat yleensä hyvin erilaisia toisiinsa nähden, ja tavoite olisi saada jokainen niistä onnistumaan. Radalla ei voi ottaa uusintaa (ellei taho
). Edelleen toki aloitan puttailun sillä että vaan puttailen. Sitten teen vähän toistotyyppistä treeniä jossa en niin paljon välitä siitä, menevätkö kiekot koriin vaan yritän keskittyä itse puttaamiseen ja etsien siitä mahdollisia virheitä (monesti joku vanhakin, jo selätetty virhe saattaa tulla takaisin huomaamatta) ja vasta kolmantena alan sekoittamaan pakkaa ja asettamaan itselle vähän lisää haastetta ja painetta esimerkiksi tuon em. "all in" -treenin muodossa. Samantyyppinen sekoittaminen varmaan toimisi myös draivitreenissä, toki siinäkin vasta siinä vaiheessa kun perustekniikka on jokseenkin hallussa. Heittäisi vaikkapa rystyä ja forea vuorotellen ja eri kiekoilla eri etäisyyksillä oleville maalialueille, kaikkea sopivasti sekaisin. Itse en ole kuitenkaan draivia varsinaisesti treenannut niin ahkerasti kuin puttia, johtunee vähän kai siitäkin että kori on jo takapihalla mutta avoimet kentät kauempana.. Ja onhan se toki hauskempaa kiertää radoilla (sehän se tän lajin idea on vaikka tässä treenaamisesta höpisen) ja sielläkin tulee vähän väliä uudenlaisia heittotilanteita eteen.
Tällasia näkemyksiä, sori pitkästä tekstista ja hauskaa jos jaksoit lukea. Mielellään kuulisin muitakin näkemyksiä ja vinkkejä kun en mää tosiaan mikään guru ite oo, tykkään vaan miettiä asioita.