Häntyrillä tuo 8 väylän tii on hiekkakuopan reunalla ja kalliota siinä ei ole. Tii on kapea, mutta heittäminen kyllä onnistuu, kun väylä lyhyt ja paikaltaan saa heittää. Tuo laskeutuminen on sitten vähän epävarmempaa, kun pehmeää soraa ja jyrkkä rinne. Hieno väylä kuitenkin ja ongelma poistuu väsäämällä siihen rappuset.
Ehkä inhottavin siirtyminen Häntyrillä on 18 kohti parkkipaikkaa. Kallioinen rinne ja sateella ja märällä jumalattoman liukas. Siinä on kyllä ollut loukkaantuminen lähellä, kun on vauhdilla luisunut alas.
Häntyristä tulee kyllä vielä ihan kelpo rata puutteita korjaamalla. Pientä säätöä tiille ja pusikkoa raivaamalla väylien osista, minne epäonnistuneet heitot useimmiten menee. Jo hyvin pienillä toimenpiteillä pelaaminen muuttuu miellyttävämmäksi.
Mutta jos palataan aiheeseen, niin pahimman pettymyksen etukäteisarvioon on minullekkin tuottanut tuo Sappeen rata. Radalla kuitenkin ollut merkittäviä kilpailuja ja siten odotukset olivat myönteiset, kun kuitenkin radalla väyliä enemmän kuin 9, niin silloin ajattelee, että ylläpito ja suunnittelu on ollut intensiivisempää.
Tiit olivat kyllä järkyttävässä kunnossa ja väylät kapeita ja toistuivat samana läpi radan. Keli oli märkä ja liukkaat kallio-osuudet tuntuivat jopa vaarallisilta. Ja kun oli heinäkuu, niin hyttysiä oli kyllä enemmän, mitä koskaan olen missään metsässä tavannut.
Muillakin aika huonoilla radoilla on tullut vierailtua, mutta ne on jo etukäteen aavistanut sellaisiksi ja siksi pettymys ei ole ollut niin yllättävä. Loppu syksystä pelasin Ähtärin Mustikkavuoren radan ja vaikka lisäväyliä oli tehty monia sitten viimeisen ratapäivityksen, niin ennemmin olisin kyllä parannellut entisiä, kuin lisännyt väylien määrää. Oli kyllä ehdottomasti järkyttävin rata missä viimeiseen neljään vuoteen olen pelannut. Ei viitsi edes perustella, sillä siellä oli kyllä kaikki pielessä, mitä radalta voisi odottaa.