Tänään oli hyvä ilta frisbeen parissa.
Lyhyet treenisetit kävin vetämässä Nokialla.
Ensinnäkin, onnistuin ensimmäistä kertaa bäkkärirollerissa ja heitin kiinteän ysiväylän viis metriä pitkäksi korista. Oli kyllä veikeä fiilis. Myös pari bäkkäriavausta korin tasalle. En tiedä tarkkaa pituutta tuolla korinpaikalla, mutta olisko jossain 110m huitteilla? GPS tommosta väitti. Luulen, että tuo onnistunut rolleri oli pisin "heitto" minkä oon tasaisella heittänyt. Ei kovin hyödyllinen heitto tuo bäkkärirolleri Suomen radoilla (paitsi juuri tuolla Nokian kiinteän ysillä), mutta hyvä fiilis tuli tuosta uudesta aluevaltauksesta.
Toiseksi puttaaminen tuntuu nykyään pirun hyvältä. Toki suorittamisessa on ailahtelevuutta, mutta pääosin puttaamiseen löytää nykyään fiiliksen, jossa mukavuusalue on alkanut siirtyä johonkin 8 metriin ja kympistäkin menee ok prosentilla. Erona aikaisempaan on siinä, että kun siihen sopivaan mielentilaan pääsee (eikä se yleensä ole edes kovin vaikeaa), niin puttaaminen tuntuu aivan helvetin hyvältä. Reeniä vaan lisää, niin varmuus kasvaa pidemmiltäkin matkoilta. Nyt tuntuu, että varmuus ottaa isoja harppauksia eteenpäin.
Rystydraivissa ei suurta parannusta, mutta sekin tuntuu edistyvän vähitellen ja pikkuhiljaa. Välillä irtoaa inan yli satasen siivuja. Tekemistä vielä on paljon.
Forea olen sen sijaan laiminlyönyt ja sen huomaa. Pituus on pysynyt samana ja ehkä parantunutkin silloin kun kiekko lähtee oikein kädestä. Mutta liian usein kiekko lähtee epäpuhtaasti ja suunta on täysin arpapeliä ja OATin ansiosta kippailee välillä holtittomasti. Pitää antaa forellekin tässä ennen kisoja enempi rakkautta.