KOHTI IKÄMIESLUOKKIA JA NIIDEN YLI

[mantee]

Jos katsoin tulokset oikein niin taisi Väykkä nyrjäyttää Kaatiksen takatiit! Ainakin palkintohyllyyn tuli täytettä !

[mykey]

Lompakkoon taisi täytettä tulla kun PRO kisa oli kyseessä, hienosti pelasi vanha herra Kotamäen kyydissä pari rundia kelpo ratinkia... Olisinpa minäkin.. Hyvin vedetty Väykkä ja onnittelut!

[gunners]

Kiitos Eetu-Ville ja Miikka!
Kirjoitin jo pitkästi Syysmyrskystä, mutta se hävisi jonnekin. Ehkä illalla uusi yritys.

Lyhyesti: Pelasin eilen kyvyt huomioon ottaen ihan hyvin. Mutta ne 5 pelaajaa jotka näkivät suoritukseni tietävät että todellakin vain kyvyt huomioon ottaen

[gunners]

Syysmyrsky17

Lähtökohdat olivat kisaan osaltani mielenkiintoiset. Kostea TYYNI ilma. Rata sitä tuttua Kaatis laatua. Eli siltä osin kaikki paremmin kuin hyvin.
Takana kuitenkin n. tunnin unet häiden ja koiran temppuilun takia. Silmäluomet painuivat varpaisiin, ja ajatus oli sängyssä.
Kisaamaan oltiin kuitenkin tultu, eli tekosyyt kaatikselle ja Kaatiksen kimppuun.

Pelasin kykyihini nähden ihmeen tasaisesti ilman karmeaa konttaamista. Virheitä tietenkin tuli tehtyä enemmän kuin pitäisi, mutta normaalia vähemmän. Ja ne pahimmat tulivat kun ISOKÄSI KOTAMÄKI edellä heitti huikeasti, ja tietenkin minä NARUKÄSI JÄYKKÄVÄYKKÄ lähdin yrittämään samaa.
Tässä esimerkki: Ville avaa väylällä 11 sinne ylös lipalle. Ja koska meidän välinen kilpailu oli siinä vaiheessa vielä tasainen, niin päätin matkia isoa päällikköä. Kiskoin minkä narustani irti sain, ja kiekko oikealle lähimpään puuhun. Pääsin siis etutiin kohdalle metsikköön.

Heitin muutamat väylät todella huonosti molemmilla kierroksilla. Esim. väylällä 14 olin kahdella heitolla sen punaisen kepin vieressä, ja kummallakin kerralla lähärit pitkälle vasuriin ohi korin, bogit!

Muutaman väylän heitin ihan hyvinkin, jopa väykän historiaa tuli tehtyä. Väylälle 8 tein kaksi paria, eli kakkosta. Väylälle 2 tein toisella kierroksella kolmosen, eli parin. Se oli jotain sellaista mihin en ole koskaan uskonut.
Väylällä 1 kiusasi pienoinen epäonnikin, jos niin voi sanoa. Ekalla kiekalla oikein hyvän näköinen avaus korin vierestä viereiseen pusikkoon. Tiiltä katsottaessa se tuomittiin varmaksi kakkoseksi. Mutta kiekko olikin pyörinyt alas metsän reunaan, ja niin oli tyytyminen kolmoseen. Toisella kierroksella osuin avauksella jo koriin, mutta taas kiekko löytyi metsästä. Ja kolmosta korttiin. Meteor antoi kuitenkin uskoa tulevaisuuteen, joskus mä siitä vielä parin teen.

Pelasin yhteensä viiden pelaajan kanssa, ja tässä kiitokset:
Jenna, oli hienoa seurata upeita tarkkoja heittoja sorminapsun kaikuessa korvissa.
Tumi, kohtelias, mukava kaveri joka selkäkivuistaan huolimatta heitti komiasti.
Make, avointa humoristista kettuilua molemminpuolin. Vaikka kisa oli tiukka, niin se pysyi mukavan rentona loppuun asti. Eikä pelattu väykkää!
Hämis, tuttu pelikaveri jo vuosikymmenten takaa. Ympäri Suomea ollaan kierretty niin kilpaillen kuin huvikseen heitellen. Hieno ihminen!
2*Ville, Oli suuri ilo ja kunnia pelata ISOKÄDEN kanssa kaksi kierrosta. Ville on erittäin rentoa ja kannustavaa seuraa. Ja kaiken lisäksi loistava pelaaja, jolta ei voi kun oppia!

Muiltakin pelaajilta sain paljon kannustusta, siitä kaikille heille iso kiitos. Erittäin iso kiitos Petri Behmille!

Näköjään kannattaa olla Suomen pahin luuseri, koska sen kerran kun nousee hanurista melkein honoriin niin se huomataan

Palkintojen jaon jälkeen ajoin kotiin. Vaimo roudasi eteiseen valmentajakassini ja lähdin siitä sitten suoraan vetämään futistreenit. Ihanainen vaimoni huikkasi vielä perään " kun tulet kotiin, niin säkitetään haravoimani lehdet"! Ja sehän me tehtiinkin heti puolentoista tunnin treenien jälkeen. Pihahommien jälkeen alkoikin sitten koiran lenkitys. Vaimo vaati minua jäämään kotiin syömään ja lepäämään, mutta päätin kuitenkin vielä vähän ulkoilla.
Vajaan tunnin kuluttua romahdin kotisohvalle väsyneenä, mutta onnellisena!

Ja saunapalaverissa ei muuten ajatus kulkenut sitten ollenkaan, eli kisa-analyyssit valui hikenä lauteille!!!

Kiitos SYYSMYRSKY ilman myrskyä!

[gunners]

Eilen illalla ennen kuin levolle laskin Luojani, mietin Syysmyrsky "menestykseni" avaimia.
Osa avaimista ovat faktoja. Osa osastoa "ehkä".

1. Olosuhteet! Mitä tyynempi sen parempi. Ei liian kylmää, ei liian kuumaa. Sopiva ilman kosteus prosentti.
2. Vaatetus! "salihousut ( Villen luonnehdinta)" löysät ja lämpimät. Discraftin tekninen paita, miellyttävän hengittävä.
    Icebug kengät lämpimät, mukavat ja täysin vedenpitävät. Lyhyet nastat loivat hyvän pidon. NDGE17 pipo piti pään
    lämpimänä ja mielen rauhaisana.
3. Pooli kaverit! Parasta A-luokkaa. Tiukan kisan tuoksinassa ilmapiiri pysyi kuitenkin rennon letkeänä.
4. Hirmuinen henkinen väsymys (unen puute) esti riehumisen/ repimisen.
5. Fysiikka! Olen tätä nykyä aika hyvässä kunnossa fyysisesti, joten kaksi kierrosta Kaatiksella on helppo nakki.
6. Nurmijärven golfklubin uusi 18 väyläinen rata! Ennen Syysmyrskyä olen pelannut parin viikon aikana vain golfkeskuksen rataa. Palttiarallaa 7 km. pituisella radalla joutuu meikäläinen heittämään todella paljon täysiä. Hyssee ja antsaa ! Vaikka tilaa on paljon, niin silti heittojen tarkkuus merkitsee aika paljon. Siellä pelatessa olen oppinut kiekkojeni lentoradoista tosi paljon, ja myös heittämään niitä oikein saavuttaakseni maksimi pituuden.
Ja koska rata on pitkä, sekä maastoltaan kumpuileva niin pelikestävyys paranee ihan varmasti.

Syysmyrskyn kaltainen onnistuminen lienee osaltani vain yksittäinen heinäladosta löytynyt neula. On kuitenkin rohkaisevaa tietää että jos minä pystyn pelaamaan reilusti yli kykyjeni, ja muut reilusti alle kykyjensä on mulla pienet mahdollisuudet taistella jopa podium paikoista.
Sitten taas ero luokkamme huippuihin on valtava. Ville ei onnistunut erinomaisesti ensimmäisellä kierroksella, mutta silti ero meidän välillä on valtava. Käpä voitti samaan aikaan MPM luokan samalla tuloksella kun Ville MPG:een, eli kärjen horisonttia ei pysty edes paljain silmin näkemään.

[gunners]

Pää edelleen tyynyllä (pysytään siis eilen illassa).
Hieman siinä aloin miettimään elämän palapelin palojen karsimista. On kunnioitettavaa kuinka jotkut jaksavat ja ehtivät...minä en heihin kuulu ja niin tuntuu ettei nykyisiäkään meinaa jaksaa hoitaa.
Tajusin kuitenkin että fudiskausi alkaa olla loppusuoralla. Tänään pelaan kesäkauden toiseksi viimeisen pelin, eikä valmennettavillakaan ole enää kuin 2 peliä.
Huomenna viimeiset viikkokisat, ja muutenkin fribakisat vähissä tämän kesän osalta. Alkaa helpottaa!!!

Juuri kun hymy oli venähtänyt leveimmilleen muistin Futsal sarjan alkavan melkein heti jalkapallon jälkeen. Niin ja sitten jalkapallon hallisarjakin alkaa marraskuussa.
Rajamäen Villatumppu sarja alkaa pian, ja lentistreenit minun osaltani heti viimeisen fudiksen sarjapelin jälkeen.
Ensiviikolla kuntosalille 3 krt viikossa lihaskunnon ja liikkuvuuden ylläpitämiseksi (on se elämä tässä iässä jo kovaa).
Mutta keilailu meni perseelleen kun joukkueemme unohti ilmoittautua sarjaan. No kisapäivä oli keskiviikko, käytän sen ajan nyt sali treenaamiseen.

Juuri kun aloin miettimään Nurmijärvi Openin järjestelyjä, ja emoseuran syyskokouksen työjärjestystä alkoi makuuhuoneen katon rajasta kuulumaan läplätys!
Pikkuinen helikopterihan se siinä, hämmästyin. Ja vielä enemmän hämmästyin kun Hekon sivuovi aukesi ja Joulupukin miniatyyri punaisessa kuosissaan vilkutti minulle, avasi pienen säkin heittäen silmilleni jotain hiekan tapa......zzzzzz!

[Ari]

Taisi olla jo yleisessä tiedossa että pitkälle heittämään oppii vain heittämällä pitkälle.
Pitkien väylien pelaaminen taitaa antaa selkärankaan aika paljon enemmän pitkien heittojen osaamista kuin lyhyempien neppiratojen kiertäminen.
Saattaa olla että 150m jää haaveeksi, mutta tärkeintähän on tietää miten se kiekko lentää joka kädestä lähtee.

Jos on touhottaja niin aina sieltä edestä löytyy lisää touhotettavaa vaikka välillä tuntuisikin ettei vain millään jaksa.

[Flick Maniac]

Huh! Tunnin unet on kyllä muutakin kuin henkinen väsymys. Nukkukaa, ihmiset! Uniongelmista kärsivälle helpommin sanottu kuin tehty mutta jos johtuu vain liioista touhotuskohteista, niin väärästä paikasta kyllä säästetään.

T. Nimim arkisin sängyssä monesti jo klo 21. Joo tiedän aivan naurettavaa, mutta herätys on jo puoli 6 ja arvostan terveyttä ja unta enemmän kuin aika montaa muuta asiaa. Vuorokausirytmejä on tietty monia.

[ville]

Väykän #2 väylän avaus 2. kierroksella oli pari metriä keltaisen tolpan jälkeen.
Olisittepa nähneet Väykän ilmeen, kun laskettiin, että jos väylä on 198 m pitkä ja avus on tuossa, niin se oli sellainen 100m riipaisu 

Siitä sitten toinen saman moinen, pikku putti ja kolmonen korttiin. Ja ilmeet sen kun parani.

Kyllä oli hienoa olla tuossa ryhmässä mukana.

[gunners]

Ei mulle ole metrejä lisää tullut (ei kyllä hävinnytkään), mutta ehkä hieman paremmalla osuma tarkkuudella kiekot lentää nykyään. Mutta metsäränneillä sitten hongat humisee ja kopisee!

HUH! Onneksi en ole touhottaja, muuten  tulevaisuus alkaisi ahdistamaan. Tai ahdistaa se muutenkin.

Nukkuminen on kivaa! Minäkin menen normisti ajoissa nukkumaan, ja pääsääntöisesti nukunkin ihan hyvin. Mutta aina silloin tällöin herään aamuyöstä, ja sitten alkavat mielessä pyöriä hoitamattomat ja hoidetutkin asiat.

Anna Ville anteeksi kun oikaisen positiivista viestiäsi.
Ensimmäisellä kierroksella heitin sen n.100 metrin riipaisun, ja sitten kakkosheiton pitkäksi sinne metsän reunalle. Putti ohi ja bogi.
Toisella kierroksella heitin avauksen matalana sen yksinäisen koivun (vai mikä se iso puu siinä väylällä olikaan?) etupuolelle. Kakkosheitto sitten n.7 metriin ja putti sisään. PAR!!!

Ja hienossa ryhmässä on hienoa pelata!

Seuraavaksi Nurmijärvi Open ja sitten Marraskuussa anna mulle LOVEeeeee!

[gunners]

Hetken luulin olevani frisbeegolf kuningas, mutta viikkokisat tänään palauttivat nopeasti jalat maan pinnalle. Ja tukevasti!
Avaus väylän vielä pelasin pariin eli kolmosella, mutta jo seuraavalta par4 väylältä kasi, ja seuraavalta par3 väylältä kutosen. Se oli siinä!sanoi Mertarantakin.

Mutta olihan hauskaa pelata hyvien ihmisten kanssa loistavassa säässä. Koko päivä satanut rankasti, ja sitten vähän ennen kisaa alkoi auringon paiste, ja tuuli tyyntyi kokonaan.

[gunners]

Pientä fore treeniä eilen. Eihän siitä mittään tullut, tekniikkaa ei ole minkäänlaista. Kiekot lentävät mihin sattuu, tai ei ne oikeasti lennä, läplättää vaan.
Pian sitten vaihdoinkin rystylle...ja täysii!!!

Tavallaan on turha treenata pitkiä siivuja, koska kuten Arikin sanoi niin tuskin koskaan saavutan 150 metrin rajaa. Niukin naukin 100m.
Fore olisi hyödyllinen, ja voi olla että joudun turvautumaan tekniseen apuun. Täytyypi kysellä joltakulta apuja!
Puttia voisi koko talven treenata, ja uusi innovaatio on antsa lähestymiset putterilla.

Hetki sitten katsoin netistä Usdgc tuloksia, ja sieltähän se voittajaksi veikkaamani Seppo on kovassa nousussa kohti kärki kahinoita.

Ja EX DGC Bats junnu Joonas taitaa olla tällä hetkellä toiseksi paras Suomalainen listalla.

En oikein vieläkään käsitä jenkkien ylivoimaa! Enkä sitä mihin Ruotsalaiset ovat kadonneet?

[Ari]

Mietippä hetki sitä kuinka moni sun ikäinen heittää reilusti yli 100m hallitusti?

Ei niitä 130m heittäjiä ole loputtomiin nelikymppisissäkään kun ei niitä käsiä riitä avoimessakaan koko porukalla. Pitää sitten vain lähestyä paremmin

[gunners]

Aika moni! Ja Syysmyrskyn toisen kierroksen ykköspoolin pelaajat heittävät kaikki pitemmälle kun minä. Ja toisista ainakin Jari ja Mika heittävät huomattavasti pitemmälle. Mutta ei se mitään koska,
hyvällä lähestymisellä voi paikata lyhyetkin avaukset ja surkean puttipelin. Sen takia lähipeli kunniaan ja treenaamaan 

Tänään kun vartin verran heitin draiveja niin yhdessä heitossa meinasin löytää draivin. Mutta onneksi se hävisi jo seuraavalla heitolla, muuten kaikki olisi liian helppoa

[gunners]

Kun pelataan futiksen EM- tai MM-kisoja on pieniä ja vähän isompiakin messejä, ronaldoja ja rooneyja kentät normaaliakin täydempinä.
Kun Suomalainen heittää keihäässä MM- tai Olympia mitalin, niin kaikki junnut heittävät keihästä.
Silloin kun Granlund teki kuuluisan ilmaveivi maalinsa jossain kisassa, niin Rajamäen kaukalossa tehtiin kuukauden päivät pelkkiä ilmaveivejä.
Kun Seppo Paju pelasi hienosti USDGC kisassa tällä viikolla, niin siitä innostuneena menin aamulla sateen hieman hellittäessä fudiskentälle heittämään fribaa.
Into oli vaan niin pinnassa, että heitot olivat pelkkää kaistapäistä repimistä. Olkapäähän ja käsivarteen teki kipeää, ja Rauli Badding lauloi pilven reunalta "Minne kiekot karkaavat!"
Oli hämmentävä tunne kun draivi draivi hävisi totaalisesti taivaan tuuleen, ja tekonurmen vihreyteen. Heitot olivat väkinäisiä, ja vaihtelivat liian korkeasta liian matalaan.
Pari kertaa nakkelin päästä päähän, mutta sitten päätin että lopetan ajoissa ennen kun heitän itseäni päähän.
Onneksi huomenna, tiistaina ja keskiviikkona on futismatsit niin tulee väkisinkin heittotaukoa. Kroppa ja mieli pitää olla virkeänä launtaina kun taistellaan seuran mestaruuksista