Syysmyrsky17
Lähtökohdat olivat kisaan osaltani mielenkiintoiset. Kostea TYYNI ilma. Rata sitä tuttua Kaatis laatua. Eli siltä osin kaikki paremmin kuin hyvin.
Takana kuitenkin n. tunnin unet häiden ja koiran temppuilun takia. Silmäluomet painuivat varpaisiin, ja ajatus oli sängyssä.
Kisaamaan oltiin kuitenkin tultu, eli tekosyyt kaatikselle ja Kaatiksen kimppuun.
Pelasin kykyihini nähden ihmeen tasaisesti ilman karmeaa konttaamista. Virheitä tietenkin tuli tehtyä enemmän kuin pitäisi, mutta normaalia vähemmän. Ja ne pahimmat tulivat kun ISOKÄSI KOTAMÄKI edellä heitti huikeasti, ja tietenkin minä NARUKÄSI JÄYKKÄVÄYKKÄ lähdin yrittämään samaa.
Tässä esimerkki: Ville avaa väylällä 11 sinne ylös lipalle. Ja koska meidän välinen kilpailu oli siinä vaiheessa vielä tasainen, niin päätin matkia isoa päällikköä. Kiskoin minkä narustani irti sain, ja kiekko oikealle lähimpään puuhun. Pääsin siis etutiin kohdalle metsikköön.
Heitin muutamat väylät todella huonosti molemmilla kierroksilla. Esim. väylällä 14 olin kahdella heitolla sen punaisen kepin vieressä, ja kummallakin kerralla lähärit pitkälle vasuriin ohi korin, bogit!
Muutaman väylän heitin ihan hyvinkin, jopa väykän historiaa tuli tehtyä. Väylälle 8 tein kaksi paria, eli kakkosta. Väylälle 2 tein toisella kierroksella kolmosen, eli parin. Se oli jotain sellaista mihin en ole koskaan uskonut.
Väylällä 1 kiusasi pienoinen epäonnikin, jos niin voi sanoa. Ekalla kiekalla oikein hyvän näköinen avaus korin vierestä viereiseen pusikkoon. Tiiltä katsottaessa se tuomittiin varmaksi kakkoseksi. Mutta kiekko olikin pyörinyt alas metsän reunaan, ja niin oli tyytyminen kolmoseen. Toisella kierroksella osuin avauksella jo koriin, mutta taas kiekko löytyi metsästä. Ja kolmosta korttiin. Meteor antoi kuitenkin uskoa tulevaisuuteen, joskus mä siitä vielä parin teen.
Pelasin yhteensä viiden pelaajan kanssa, ja tässä kiitokset:
Jenna, oli hienoa seurata upeita tarkkoja heittoja sorminapsun kaikuessa korvissa.
Tumi, kohtelias, mukava kaveri joka selkäkivuistaan huolimatta heitti komiasti.
Make, avointa humoristista kettuilua molemminpuolin. Vaikka kisa oli tiukka, niin se pysyi mukavan rentona loppuun asti. Eikä pelattu väykkää!
Hämis, tuttu pelikaveri jo vuosikymmenten takaa. Ympäri Suomea ollaan kierretty niin kilpaillen kuin huvikseen heitellen. Hieno ihminen!
2*Ville, Oli suuri ilo ja kunnia pelata ISOKÄDEN kanssa kaksi kierrosta. Ville on erittäin rentoa ja kannustavaa seuraa. Ja kaiken lisäksi loistava pelaaja, jolta ei voi kun oppia!
Muiltakin pelaajilta sain paljon kannustusta, siitä kaikille heille iso kiitos. Erittäin iso kiitos Petri Behmille!
Näköjään kannattaa olla Suomen pahin luuseri, koska sen kerran kun nousee hanurista melkein honoriin niin se huomataan
Palkintojen jaon jälkeen ajoin kotiin. Vaimo roudasi eteiseen valmentajakassini ja lähdin siitä sitten suoraan vetämään futistreenit. Ihanainen vaimoni huikkasi vielä perään " kun tulet kotiin, niin säkitetään haravoimani lehdet"! Ja sehän me tehtiinkin heti puolentoista tunnin treenien jälkeen. Pihahommien jälkeen alkoikin sitten koiran lenkitys. Vaimo vaati minua jäämään kotiin syömään ja lepäämään, mutta päätin kuitenkin vielä vähän ulkoilla.
Vajaan tunnin kuluttua romahdin kotisohvalle väsyneenä, mutta onnellisena!
Ja saunapalaverissa ei muuten ajatus kulkenut sitten ollenkaan, eli kisa-analyyssit valui hikenä lauteille!!!
Kiitos SYYSMYRSKY ilman myrskyä!