Kiitos Niko!
NDGE15 radan purku vesisateessa huuhtoi kaikki lopettamis päätökseni golfkentän nurmelle. Sen verran persiilleen meni järkkäilytkin, että pakko kait sitä on vielä kerran yritettävä. Vielä huonommin menivät heittelyt, joten onneksi Keinukallion Spring Masters odotti heti seuraavana sunnuntaina. Ratahan on mainio metsärata, ja järjestelyt oikein hyvät ja kun sääkin suosi pelaajia niin erittäin hyvällä mielellä lähdin kisaamaan. Pooli kaveritkin osuivat kohdalleen joten kaikki edellytykset hyvään tulokseen oli olemassa. Aloitin ihan kohtuullisesti, ja niin pysyin mukavasti Juhan, Sepon ja Riikan völjyssä...vähän matkaa! Sitten se ensimmäinen todellinen romahdus koitti. Väylän numeroa en muista, mutta kuitenkin se missä avausheitto suoritetaan hiihtosillalta kallion päälle. Muut heittivät kivasti juuri kallion päälle kiekot näkyvillä, ja minä muka isokäsi heitin hieman pidemmälle, niin ettei kiekon sijaintia näkynyt teelle. Kalliolle kun kiivettiin. niin a`vot kiekkoni lepäsi neliön kokoisen kiviröykkiön keskellä. Siitä sitten huonosta asennosta, kivien muljuessa jalkojen alla, huono heitto sinne pajujen taakse. Sitten yritin kumikiekolla forettaa kalliolle, mutta kiekko ei näköjään sovellu moiseen tekniikkaan vaan lerppuna sinne kallion alapuolelle. Neljännellä heitin huonosti kallion päälle, ja kiekko lähti pyörimään vasemmalle alas. Tuuria oli kuitenkin mukana, kun se pysähtyi niiden tikapuitten yläpäähän. Yritin siitä puttia sisään, mutta kuten arvata saattoi niin alaraudan kautta takaisin alas kalliolta. Kuudes heitto 3m korin taakse, ja siitä putti keskelle koria. Kiekko kuitenkin pomppasi rungosta ulos, ja niin jouduin vielä kerran puttaamaan, ja 8 korttiin. Muut ottivat nelosia ja vitosen joten karkumatkalle lähtivät. Heitin sitten kuitenkin ennen viimeistä rastia sen verran hyvin, että pääsin jälleen muiden tuntumaan. Mutta minulle aivan ylivoimaisen vaikea väylä n:o 4 pudotti mut taas kauaksi muista. Avaus mandon väärälle puolelle, ja siitä eteenpäin puu, puulta 7 korttiin ja hymyn totaali hyytyminen.
Lounas tauolla tein huonekalu kauppoja, ja kävin Juhan kanssa syömässä Keravalla. Masu täynnä kohti uusia pettymyksiä ja niitähän tuli oikein roppakaupalla. En niillä viitsi ketään kiusata, joten se siitä!
Mutta vieläkään en anna periksi. Seuraavaksi harjoittelen heittoja Veikkolan Marathon kisassa, siinä kisassa joutuu pitkä pinnani kyllä varmasti tiukimmalle kuin koskaan. Heittojakin kertyy varmasti liki miljoona!
Kesäkuun alussa osallistun upean Kaatiksen johonkin kisaan. Sitä kyllä odotan, kolme kierrosta todella hienolla radalla nostaa fiilarit kattoon. Sen kisan jälkeen suoritan syvällisen itsetutkinnan, ja sitten nähdään alanko keskittyä Emmerdaleen vai petankkiin.