Hain Kisakoneesta vuoden 2014 Protourin osakilpailujen kaikkien kolmen kierroksen tulokset miesten avoimesta ja tein kaavion, jossa on birdieprosentti (eli kuinka monta birdietä tai holaria kaikista tuloksista ko. väylällä) ja väylän pituus. Halusin nähdä missä suhteessa birdieprosentti tippuu väylän pituuden suhteen. Tuloksissa on n. 80-90% pelaajista kärjestä alkaen, jotta ihan kaikki protourille änkeneet pääsiäiskädet (ml. minä) eivät pääse sotkemaan tilastoja. Kärkipelaajat pelasivat vähän yli 1000 rating-keskiarvolla ja viimeiset mukaan otetut n. 920 keskiarvolla.
Tilastoihin tuli reilu 9000 pelattua väylätulosta. (4 kisaa * 3 kierrosta * 60+ pelaajaa * 10+ par-3 -väylää).
Ensimmäisessä kuvassa siis yllämainituilla täsmennyksillä kaikki väylätulokset par-3 väyliltä. Y-akselilla siis birdieprosentti ja X-akselilla väylän pituus. Merkkasin kuvaan väylät, jotka poikkeavat merkittävimmin muista. Esim. 5tr:n #9 oli virallisesti 142m, mutta pelaa käsittääkseni aika paljon lyhyempänä ja kai siinä pieni alamäkikin on. Myös Peurungan Protourin #17 oli ilmeisesti aika reilu alamäki. Ja sama koskee toki Lausteen #2:sta.
Kuvassa oleva viiva on siis ns.
lineaarinen regressio, joka on annettujen datapisteiden avulla tehty paras arvio siitä, miten väylän pituus vaikuttaa birdieprosenttiin. (Mutta erityisesti lyhyillä väylillä muut tekijät kuin väylän pituus alkavat vaikuttamaan väylän pirkuttamisen vaikeuteen.)
Tässä sama analyysi, mutta vain jokaisen kierroksen jälkeiset top20-pelaajat (käytännössä siis kisakoneen 20 ensimmäistä riviä tuloksissa). Käppyrä on luonnollisesti korkeammalla, mutta kulmakerroin on jotakuinkin sama.