Sitähän voisi vaikka aikansa kuluksi plöristä jotain jonniijoutavaa plogiin. Kisakausi odottaa vielä varsinaista alkuaan, mutta jonkinlaisia muutoksia siintää taivaanrannassa.
Kisakone tursuaa jo nyt tulevia kisoja ja olen harmikseni laittanut merkille ilmojen aukeavan paljon aiempaa aiemmin. Vai kuvittelenko vain? Joka tapauksessa menee vähän vaikeaksi arvata, että pääseekö sittenkään 4-5kk päästä olevaan
pikkukisaan jonnekin päin Suomenmaata vai tuleeko sen päälle joku toinen ja kiinnostavampi. Isompien kisojen kanssa tuo on helpompaa kun niille raivataan tilaa kalenterista ihan erikseen. Tuo trendi tuskin vähentää niin sanottuja turhia ilmoittautumisia ja maksamatta jättämisiä. Yksi lääke tuohon on toki vaatia kisamaksun maksamista pian ilmoittautumisen jälkeen, mutta riskinä lienee peruutukset ja turhat tilisiirrot edestakaisin.
Toinen mielenkiintoinen asia on liiton
uudistukset kilpailutoiminnassa täsmennyksineen. Tuo näyttää pienehköltä jutulta, mutta ei todellakaan ole sitä. Pureskelen noita nyt enimmäkseen omasta näkökulmastani ja miespuolisen vinkkelistä kun naispelaajana olemisesta minulla ei ole kokemusta.
Pros playing Am hyväksyttiin viimeinkin, mikä on aivan mahtava juttu. Enää ei anneta ihan turhaan keppiä ylempää keskitasoa oleville kisaajille. Hallituksen mieliin en näe, mutta sanamuoto ””Pros playing am” käyttäminen yksittäisessä kilpailussa on
kilpailun järjestäjän päätettävissä.” lienee tarkoituksellisesti noin ja vähän kuin testimielessä. Kaikki riippuu nyt kuitenkin siitä, että ottavatko kisajärjestäjät tuon mahdollisuuden käyttöön vai eivät. Parhaimmillaan tuosta säännöstä tulee standardi ja rapakontakainen täysin turha ja keinotekoinen pro-/am-jaottelu vähentää merkitystään kun 850-reitatun pelaajan ei tarvitse enää kieltäytyä rahapalkinnosta kökköstatuksen pelosta. Pahimmillaan käy niin, että jotkut kisat käyttävät tuota, mutta suurin osa ei, koko hommasta tulee torso, ilmoittautumissekoilut lisääntyvät ja 850-reitattu alkukaudesta proksi hypännyt miettii, että mihin kisaan olis mahkut päästä enää. Minusta tuohon juttuun olisi ollut parempi hypätä pää edellä ja tehdä säännöstä nurinperin vastaava kuin kahden metrin säännöstä eli Pros playing Am olisi käytössä aina ellei erikseen muuta ilmoiteta. Se nyt on joka tapauksessa varmaa, että jos pro-statuksellisia tulee yhtäkkiä paljon lisää niin rajat tulevat nousemaan pakosti avoimen luokan ilmoittautumisissa.
Toinen asia liittyen Pros playing Amiin, jonka näyttää vain aika, on vaikutus kansainvälisesti. Jos Suomessa tulee olemaan paljon nykyistä heikommin reitattuja pro-statuksellisia niin kisareissut ulkomaille saattavat jäädä väliin statuksen takia. Minun tuntumani kuitenkin on, että ulkomailla kisoissa käyvät pelaavat pääsääntöisesti avoimessa luokassa niin tuo tuskin on iso ongelma. Viro saattaisi olla sen verran lähellä vielä, että sinne lähtisi pro-amatöörejä amatöörikisoihin, ehkä? Toivotaanpa veljesmaan seuraavan esimerkkiä pro/am-luokituksen hajottamisen kanssa. Miten Viro muuten on tuon homman säätänyt?
Ja sitten se kisamaksupalkintohimmelisekamelskapläjäysjudanssipot-au-feu. Tuossa on nyt niin paljon liikkuvia osia, että heikkopäistä hirvittää. Mistähän kohtaa tuohon edes yrittäisi tarttua? Liiton tiedotteesta: ”Liitopäivillä todettiin, että lajissamme amatööri- ja harrastekilpailun palkintorakenteet ovat kasvaneet poikkeuksellisiksi. Kilpailutoiminnan kasvaessa ne aiheuttavat myös epäselvyyksiä ja paineita mm. seurojen ja pelaajien veroilmoituskäytäntöihin - erityisesti lahjakorttien sekä verotusarvoltaan usein hankalien tavarapalkintojen kohdalla”. No noinhan se toki on kun MA3:n voittaja saattoi haukata 200 euron lahjakortin siinä missä MPO:n voittaja satasen käteistä. Tuosta olen ihan täsmälleen samaa mieltä. Ja onhan tuossa myös aika kyseenalaista kun lahjakorttien muodossa kisan sponsori muuttaa kisaajien osallistumismaksut kassavirraksi itselleen.
Myöhemmin samaisessa tiedotteessa:
”Progressiivisella palkitsemisella tavoitellaan käytäntöä, jonka mukaisesti palkintojen suuruudet kasvavat ”tasoluokittain” ja kannustavat pelaajia pyrkimään kovatasoisempiin kilpaluokkiin.”
Eli jos et osaa pelata todella hyvin, et voi voittaa isoja palkintoja. Tässä kohtaa homma menee minun mielestäni vähän sekavaksi. Vaikka millaiset kepit ja porkkanat olisi käytössä niin Suomen mittakaavalla pelaajien taitotaso noudattelee täsmälleen samaa jakaumaa ja yksittäiset pelaajat siirtyvät taitoakselilla eri suuntiin samalla tavalla kuin ennenkin. Vaikka kuinka moni vaihtaisi tällä silmänräpäyksellä avoimeen eli kovatasoisempiin kilpaluokkiin niin eivät he pääsisi edes mukaan kisoihn kun ilmoittautumisen rating-raja avoimeen on liian korkea. Tämä johtuen sitä, että mikäli pelaajalla on valittavinaan maksaa 10 euroa ilman mahdollisuutta voittaa rahaa tai maksaa 20 euroa, pelata mahdollisesti kovempien pelaajien kanssa ja mahdollisuus voittaa rahaa niin aika selkeäähän tuo on kumpaan on tunkua. Se ei kuitenkaan muutu mihinkään, että samat nimet ne rahat sieltä kuitenkin harjaisivat. Ihminen toimii epärationaalisesti mahdollisuuksien eikä todennäköisyyksien perässä. Kun rating on suurinpiirtein nollasummapeli niin ei tuon asetelman mihinkään tuosta oikein voi edes elää. Onko väärin väittää, että tällä päätöksellä vietiin suurimmalta osalta suomalaisia kilpapelaajia mahdollisuus yhtään isompiin palkintoihin? Tuo kai se oli se päämäärä, että heikkotasoiset eivät voi voittaa enemmän kuin kovempitasoiset, mutta puhuminen kannustimesta on mielestäni erikoista.
Maiskutellaas sitten vähän kisamaksuja ja lainataas taas kerran sitä tiedotetta. Pahoitteluni kun tekstistä tulee vähän raskasta vaan minkäs teet.
”Amatööriluokissa huomattavien palkintojen sijaan osallistumismaksujen tuottoja suositellaan käytettäväksi ensisijaisesti järjestävän seuran kulujen peittämiseen (mm. sanktiointimaksut,kehittämistyö) ja erityisesti isommissa amatöörikilpailuissa kilpailun koko osallistujajoukkoon kohdentuviin pelaajapaketteihin.”
Kuten tuolla aiemmin viittasin osallistumismaksujen menemisestä kiekkokauppiaille niin on ihan hyvä kehityssuunta, että ne ohjataan seuroille ja pelaajille. Tämäkin menee vahvasti osastolle nimeltään aika näyttää, mutta akateemisesti arvailla aina voi. Kisakulujen peittämiseen ja seuran toiminnan kehittämiseen on minusta erittäin hyväksyttävää käyttää osallistumismaksuja. Jos esimerkiksi 20 euron hintaisesta kisasta menee seuralle 10 euroa ja loput pokaaleihin ynnä muihin symbolisiin palkintoihin niin eipä siinä. Pelaajapaketit sen sijaan nostavat kulmakarvaa ylöspäin. Jos oikein rumasti asiaa katsoo niin tuolla tavalla erittäin isoissa lainausmerkeissä oleva sponsori voi täyttää pelaajapaketin heikon menekin, mutta korkean katteen tuotteilla listahintaan ja ostattaa ne pelaajilla. Ehkä parempi puhua silloin yhteistyöosapuolesta kuin sponsorista. Jo nyt löytyy kisakalenterista eräs kisa, joka maksaa amatöörille 30 euroa ja sen pelaajapaketista löytyy eräs itselleni tuntematon kiekko, pyyhe, juomapullo ja pussireppu. Noista minulla olisi mitään käyttöä ehkä pyyhkeelle jos sillekään. Mieluummin käyttäisin rahan itsekkääsi matkakuluihin tai epäitsekkäästi seuratoiminnan kehittämiseen. Jos suunta on todellakin tuo niin minusta olisi mukavaa nähdä liiton asettavan osallistumismaksuilla saataville pelaajapaketeille jonkin prosenttimääräisen vaatimuksen, kuten vaikkapa pelaajapaketin sisällön ohjevähittäishinta 150% siihen käytettyyn osallistumismaksun osaan verrattuna. Eli sponsori olisi sponsori eikä yhteistyöosapuoli. Ja kun tuohon 150%:iin tartutaan kuitenkin niin se nyt oli vaan hattunumero. Markkinatalous, saunaillat, hyvävelisuhteet sun muut määritelkööt sen tarkemmin. Toisaalta taas, jos pelaajapaketissa on jotain yksilöllisempää kuten t-paita kisapainatuksella, paikallisia tuotteita tai muuta niin sellaisesta olisin valmis jotain maksamaankin. Sitä vastaan kuitenkin olen, että kisaamaan haluavat pakotetaan ostamaan vastentahtoisesti sekalaista kamaa.
Vielä olis tuo tuorein täsmennys sääntöihin rahapalkinnon vaihtamisesta lahjakortiksi. Tuo palkintorumba on minun mielestäni sen verran sekaisin tällä hetkellä, että toivoisin Jonkun Muun Kuin Itseni (
)tekevän niistä selkokielisen yhteenvedon siitä, että mitä saa ja mitä ei ja kuka. Samaan syssyyn voisi varmaan laittaa listan asioista, jotka ovat tällä hetkellä eri tavalla Suomen kisoissa kuin PDGA:n ohjeissa.
Ihan viimeiseksi tartun asiaan lisäykseen tupakkatuotteiden käyttämisestä. Kisoihin liittyvät rajoitukset pystyn jotenkin ymmärtämään imagosyistä sun muista vaikka noistakin minulla on joitakin mielipiteitä, jotka jätän tällä kertaa pois. Tekstiä on jo tarpeeksi ja Homo Twitterin keskittymiskyky hajosi jo varmaan ekaan kappaleeseen. Kiinnitän kuitenkin huomiota pätkään ”Lisäksi toivomme jäsenseurojemme luovan käytännön, jossa lajikulttuurin ja urheiluhengen edistämiseksi jäsenseurat rajoittavat tupakkatuotteiden käyttöä kaikessa toiminnassaan”, koska se on silkkaa sontaa. Minä toivon kattojärjestömme luovan käytännön, jossa luotettaisiin jäsenseurojen omaan harkintakykyyn holhoamisen sijaan.
Kaikessa toiminnassaan on erittäin jyrkästi sanottu ja jos sitä ei haluta ymmärrettävän kirjaimellisesti vaan oman harkinnan mukaan niin miksi se on pitänyt erikseen tuollaisena julkaista? Kisatoiminta on oma asiansa, mutta seurojen toimintaan kuuluu myös paljon erittäin epävirallista juttua ja rennon vapaa-ajan harrastuksen mahdollistamista seuroihin kuulumattomillekin. Tuo nyt oli ihan täysi nollalausahdus kun jokainen sen tietää. Joku raja siinä voisi olla kuinka paljon halutaan rajoittaa yksilönvapautta, oli tarkoitus kuinka kultainen tahansa.
e: rumimpia typoja karsin
