Aloitetaanpa nyt tällainen puolivakava treeniblogi, joka saattaa tuoda jollekulle muullekin vähän erilaista aspektia omiin harjoitteisiin.
Heti alkuun sanotaan kaikille vasta lajin tutustuneille, että OIKEASTI tutustukaa ja panostakaa tekniikkaan ihan pikkuisen alussa, jonkun kokeneen ja asiantuntevan opastuksella. Koska opituista huonoista tekniikoista on hyvin pitkällinen työ päästä pois. Minä teen juuri nyt sitä pois oppimista.
Ensin vähän taustaa;
tutustuin kiekkoiluun ensimmäisen kerran jo kesällä 2007, mutta harrastus jäi aika pitkäksi aikaa satunnaiseksi viskelyksi kaveriporukassa. Jälkikasvun syntymä(t) 2008 &10 ovat myös täyttäneet kalenteria aika paljon kaikella muulla kuin kiekkoilulla, samoin kuin tuo päivätöissä käynti. Heittely on siis ollut enemmänkin viskelyä hyvässä kaveriporukassa, ja kiinnostus lajia kohtaan on kasvanut pikkuhiljaa. Mitään teknistä opastusta lajiin en oikeastaan saanut missään vaiheessa, mikä onkin aika oleellinen syy tähän päivyriin. =D Jossain vaiheessa alkoi kiinnostamaan, että mikä tässä nyt mättää, kun radalla käyntejä alkoi jo olemaan takana ja varsinkin kesällä 2011 koko ajan enemmän, eikä silti oikeastaan mitään edistystä tuloksissa tapahtunut. Draivienkin pituus oli sitä max 80 m, ja putit upposi jos pääsi alle viiteen metriin 50% todennäköisyydellä. Syy oli ihan täydellinen pimento erilaisista heittovaihtoehdoista samoin kuin perspuoleinen tekniikka, joka oli juuri sellaista sunnuntaiheittelijän viskelyä parhaimmillaan, tai pahimmillaan. Eikä siinä sunnuntaiviskelyssäkään mitään vikaa ole, jos siihen on tyytyväinen. Mutta minua alkoi vähän jurppimaan.
Viimeinen kipinä taisi olla kun osallistuin Turun puolen seuran 7k:n järjestämään draivikouluun, missä Juho Rantalaiho oli aika pikaisesti opastamassa oikeita heittotekniikoita. Kotiinpäin ajellessa sitä sitten jäi funtsimaan että pitäisköhän oikein alkaa harjoittelemaan, ja katsoa mitä tapahtuu. Syksyllä ’11 alkoi sitten tutustuminen lajin tekniikkaan sekä kotimaisesta ainoasta kirjallisuudesta, että youtubesta pätkiä katselemalla.
Asun omakotitalossa aika landella ja tuossa muutama vuosi sitten kun tänne perheen kanssa muutettiin, melkeinpä ensimmäinen tekoni oli raivata tila vanhaan navettarakennukseen treenisalille. Olen harrastanut vähän kausittain enemmän tai vähemmän aktiivisesti kamppailulajeja ja harjoittelusta on tullut aikamoinen henkireikä varsinkin tuon selän suhteen. Koko ajan tullut enemmän selväksi, että jos aion pärjätä selkäni kanssa jotenkuten, tärkeää on pitää huolta liikkuvuudesta ja lihastasapainosta, omat rajoitukset huomioon ottaen. Viime syksynä tuli aika paljon harjoiteltua heittelyä läheisellä urheilukentällä, mutta kun talvi pakotti harjoittelun sisätiloihin, niin täytyi alkaa keksimään jotain muuta.
TREENIT:
Treenisali on sellaiset 5x5m about ja toiseen päähän ripustin pressun mihin viskellä draivia. Toiseen päähän rakennusta ”autotalliin” väsäilin omatekoisen korin suht. oikeilla mittasuhteilla erikokoisista fillarinvanteista, heinäseipäästä ja kettingeistä. Voin kertoa että on juuri niin humoristisen näköinen kuin miltä kuulostaakin, mutta toimii. Autotallin ovet avaamalla saa puttimatkaa kasvatettua 10m eteenpäin. Ja tämä tapahtui siis viime syksynä, kun edelleen ne draivien max. pituudet oli sitä 80 tai myötätuulella 90 m, ja puttailu ihan karmeaa. Eli aika pohjalta on lähdetty. Mitään kuntosalijumppaa en tällä hetkellä harrasta, koska se vaatisi aina lähtemisen jonnekin muualle treenaamaan ja enemmän aikaa suhteessa hyötyyn. Lihaskunto samoin kuin lämmittelyt hoituvat erilaisia kamppailulajiteniikoita hääräämällä, sekä hyötyliikunnalla. Kun kotosalla on kaksi alle kouluikäistä lasta, joista toinen on juuri kävelemään oppinut, niin treenata täytyy silloin kun siihen suinkin on mahdollisuus ja mielikuvitusta käyttäen.
20.2.’12
Päivällä tuli käytyä molempien flunssaisten lasten kanssa lääkärillä, iltapäivällä toinen nukkui pienessä kuumeessa sylissä pari tuntia ja käytin tilaisuuden hyväkseni katsomalla koneelta samalla fribakisoja luurit päässä. Laskettaneen mentaaliharjoitteeksi, hartiat veti vähän jumiin huonossa asennossa kököttäessä.
Illemmalla varsinaiset treenit, alkulämmitelyt lumenluonnilla. Eilen oli satanut parikymmentä senttiä suojalunta, mikä nyt jäätyneenä treenisalin ovien eteen vaati vähän enemmän työtä rautalapiolla. Lämmittelyn jatkoa salissa harjoitellen pitkällä (180cm) kepillä n 15 min, koko ajan pikkuhiljaa liikeratoja kasvattaen kun sai paikkoja lämpimäksi ja auki.
Puttitreeniä 15 min, alkuun parikymmentä heittoa 4-5 m, sitten 8-10 m, kolmekymmentä heittoa, aina yksi kiekko kädessä, keskittyminen, heitto ja uuden kiekon haku.
Kamppailutreeniä 15 min, säkin hakkaamista että sai hartiajumia auki, vähän jalkoja auki kevyillä potkuilla, käsitekniikkaa.
Toiset kolmekymmentä puttia 8-10 m, nyt puolet harjoitellen vähän hankalemmista asennoista.
Draiviharjoittelua 15 min, johon otin juuri tänään uuden lisän. Tähän asti on tullut treenattua talvi lähinnä hyvää otetta ja huomion kiinnittämistä loppukiskaisuun ja liikkeen jatkumiseen, jotta saisi pituutta lisää. Nyt tarkoitus olisi siirtyä myös erilaisiin heittoihin samoin kuin tarkkuuteen. Pressuun (n3x3m) maalasin punaisella merkkausvärillä vähän jalkapalloa isommat täplät joka kulmaan, samoin kuin keskelle. Nyt harjoittelin heittämällä eri kohtiin sekä forea, että rystyä, ja kiinnittämällä huomiota kiekon kulmaan. Esim oikeaan yläkulmaan heittämällä 45 asteen kulmassa treenataan siis kauheaa hysseä. =D
Parikymmentä puttia 8-10m ja muutama yli kympistä. Yli kympistä upposi yksi, sekin puolituurilla, muilta matkoilta sellaiset 80%. Muutamassa kuukaudessa kuitenkin parempaan ollaan menty.
Lopuksi vielä parikymmetä heittoa pressuun erilaisilla midareilla, mukaan myös mielikuvaharjoitteet, eli mihin se tämäntyyppinen kiekko juuri tällä voimalla ja kulmalla päätyykään…
1,5 h treeniä.
Treenisali on siis kylmässä tilassa, eli -20 asteen pakkasella siellä on se -20 pakkasta, ja varsinkin puttailutreenit vaatii jo kunnon lämmittelyä välillä.
