Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Treenipäiväkirjat => Topic started by: Jaani on 07.03.12 - klo:12:39
-
Noni, tähän on tultu.
Laitan pystyyn treenipäivyrin, jotta voisin itse seurata omaa harjoitteluani konkreettisesti. Ehkä saan myös ryhmän paineen harjoitteluun, jos koen, että joku kyttää mua. Nyt olen siihen valmis!
Treeniksi lasken myös ilman kiekkoja tehtävät treenit, kuten näyttäisivät muutkin tekevän.
Aloitan treenin nyt: 100 puttia, 6,5 metriä ja joku levy soimaan taustalle. Iltapäivällä on luvassa raskas jalkatreeni salilla, ja siihen lisätään tietysti keskivartalon kiertoa voimistavia liikkeitä.
-
Iltapäivällä on luvassa raskas jalkatreeni salilla, ja siihen lisätään tietysti keskivartalon kiertoa voimistavia liikkeitä.
Mitä kaikkia keskivartaloliikkeitä kuuluu sulla ohjelmaan? Itselläni on noin miljoona erilaista repertuaarissa, mutta liian vähän ja liian harvoja tulee tehtyä. Toki joka treenissä jotain.
Eilen tuli taas opittua pari lisää maajoukkuekiekonheittäjiltä (sen painavamman kiekon).
-
Ja sivuhuomautuksena, tästä tulee mun suosikkiketju. Mä oon ollut aina Jaani-fani, eikä oo mikään vitsi.
-
Meni tuo puttitreeni 95/100. Ei huono, mutta pari ihan hölmöä roiskasua.
Keskivartalotreeniin kuuluu: (pitää videoida joskus, vaikea selittää)
Perus punnerrusasento suorin käsin niin, että käsissä on kahvakuulat. Siitä yhden käden soutua vuorotellen. Ei ota selkään vaan kylkiin.
http://www.youtube.com/watch?v=7JkjmNNvFiU&feature=related
Näitä menee muutama hikinen, hauskaa on. Ja nyt sunkin on ihan pakko testata... niin siinä käy kun näitä katsoo.
Ristikkäistaljassa teen niin, että toinen kahva on ylhäällä ja toinen alhaalla. Kahvat käteen ja keskelle seisomaan rintakehä käännettynä toiseen pakkaan. Sitten tempomaan: toinen käsi lyö ja toinen vetää. Voi myös tehdä staattisilla käsillä pelkästään keskivartaloa käyttäen.
Sitten isolla kahvakuulalla niin, että seisten pyörittää sitä kehonsa ympäri. Pitää tietysti vaihtaa kättä aina selän takana ja vyötärön edessä, ja sitten välillä vaihtaa suuntaa.
Jalkatreeniin normaalisti kuuluu myös tavallinen selkäpenkki jalat tuettuna, ilman painoa ja hitaasti.
-
Ja sivuhuomautuksena, tästä tulee mun suosikkiketju. Mä oon ollut aina Jaani-fani, eikä oo mikään vitsi.
Kiitos.
-
Näitä menee muutama hikinen, hauskaa on. Ja nyt sunkin on ihan pakko testata... niin siinä käy kun näitä katsoo.
Mä oon joku vuosi sitten tehnyt tota staattisena pitona, mutta nykyään tuskin menee ollenkaan.
Muon suosikkiliikkeitä keskivartalolle on jalannostot leuanvetotankoon, siinä yläasennossa alavartalon kierrot puolelta toiselle, voimapyörä ja "lankku" lisäpainoilla. Ja tietysti tempausvala. Human flägi oli silloin kun ei ollut tätä sa***** mahaa näin paljon.
-
Human flägi oli silloin kun ei ollut tätä sa***** mahaa näin paljon.
Ettei jää epäselväksi, en siis koskaan oikeasti siinä onnistunut, mutta yritystä oli: http://youtu.be/DDZMnoOnKjE
-
Meni tuo puttitreeni 95/100. Ei huono, mutta pari ihan hölmöä roiskasua.
Ei huono! Hahahaha!
-
Kyllä sisällä ja noin läheltä pitäisi mennä kaikki.
Toi Tapanin tankojuttu on kyllä hyvä liike, mutta human flagia en jaksa reenata. Dragon flag sen sijaan on siistiä, mutta salilla on vain yksi penkki, joka sallii sen tekemisen. Ei saa olla säädettävää mallia, muuten lähtee selkänoja mukaan.
-
Kyllä sisällä ja noin läheltä pitäisi mennä kaikki.
Toi Tapanin tankojuttu on kyllä hyvä liike, mutta human flagia en jaksa reenata. Dragon flag sen sijaan on siistiä, mutta salilla on vain yksi penkki, joka sallii sen tekemisen. Ei saa olla säädettävää mallia, muuten lähtee selkänoja mukaan.
Dragoni on tosi raaka liike olkapäille, siks en tykkää siitä, vaikka joskus seki oli lemppareita.
-
Onko dragoni sama kuin se mitä Bruce Lee teki penkillä?
-
http://www.youtube.com/watch?v=CHw0jXiYQXI
Sehän se.
Jalkatreeni meni vähän reisille kun alkoi toisen raskaan syväkyykyn aikana krampata. No, sai siinä tehtyä vielä 3x10 eturieisilaitetta ja 3x10 takareisiä vähän vajaaksi jääneen kyykkytreenin päälle. Sitten taljaan nyhjäämään kiertoliikettä ja simuloimaan foreheittoa, mikä olikin hirmu kivaa.
-
Hemmetti. Ei huvittanut yhtään treenata, ja samoin kuin Tapanillakin toi gradu tuossa koneella odottaa vain kirjoittamistaan. Pakko se on treenata, kun on tännekin luvannut.
No heitin sarjatulta 100 x 6,5 metristä ja sama 95 kolahti sisään. Paljon parempia putteja kuin eilen. Menivät samaan putkeen ja keskelle, hienosti ja vaivattomasti.
Ehkäpä musta tulee vielä pelaaja tätä menoa.
-
Iltasettinä vielä 100 puttia ja 93 sisään. Alkoi jo selvästi vähän väsyttää, niinpä salille tekemään karkkipäivän ominaisuudessa kädet. Kivaa oli, tuskin mitään erityistä hyötyä.
-
Meni tuo puttitreeni 95/100. Ei huono, mutta pari ihan hölmöä roiskasua.
Keskivartalotreeniin kuuluu: (pitää videoida joskus, vaikea selittää)
Perus punnerrusasento suorin käsin niin, että käsissä on kahvakuulat. Siitä yhden käden soutua vuorotellen. Ei ota selkään vaan kylkiin.
http://www.youtube.com/watch?v=7JkjmNNvFiU&feature=related
Näitä menee muutama hikinen, hauskaa on. Ja nyt sunkin on ihan pakko testata... niin siinä käy kun näitä katsoo.
Ristikkäistaljassa teen niin, että toinen kahva on ylhäällä ja toinen alhaalla. Kahvat käteen ja keskelle seisomaan rintakehä käännettynä toiseen pakkaan. Sitten tempomaan: toinen käsi lyö ja toinen vetää. Voi myös tehdä staattisilla käsillä pelkästään keskivartaloa käyttäen.
Sitten isolla kahvakuulalla niin, että seisten pyörittää sitä kehonsa ympäri. Pitää tietysti vaihtaa kättä aina selän takana ja vyötärön edessä, ja sitten välillä vaihtaa suuntaa.
Jalkatreeniin normaalisti kuuluu myös tavallinen selkäpenkki jalat tuettuna, ilman painoa ja hitaasti.
Se on aina vakuuttavaa, kun joku treenaa farkuissaan. Se on usein myös se tyyppi, jolle en menisi ryttyilemään. Pieni sivutarina; Ala-asteella kun olin, niin ei saatu treenata farkuilla, jos verkkarit oli unohtanut. Piti sit vetää pitkillä kalsareilla tai kalsareillaan. Muisti parani kerrasta, haavat eivät ole vieläkään umpeutuneet...
-
Jotain samaa muistan minäkin kouluajoilta.
Salilla on vielä niitä tyyppejä, ketkä treenaa pipo päässä. En kyllä ikinä pystyis, on sen verran hikistä touhua. Töölön Kisahallilla on vielä toppatakissakin treenavia jäbiä. Se jos mikä on kovan jätkän merkki.
-
Töölön Kisahallilla on vielä toppatakissakin treenavia jäbiä. Se jos mikä on kovan jätkän merkki.
;D
-
Eilen tuli mentyä tavan vuoksi salille. Tuli sit 40 minuuttia vatsaväänteitä, kun ei muuta keksinyt.
-
Kyllä sisällä ja noin läheltä pitäisi mennä kaikki.
Toi Tapanin tankojuttu on kyllä hyvä liike, mutta human flagia en jaksa reenata. Dragon flag sen sijaan on siistiä, mutta salilla on vain yksi penkki, joka sallii sen tekemisen. Ei saa olla säädettävää mallia, muuten lähtee selkänoja mukaan.
Jos sulla on riittävän raskas/raskaat kahvakuulat niin tee sama niillä.
http://www.youtube.com/watch?v=ojp-A4Fe4EM
Kontrollia ja raakaa voimaa samassa paketissa. ;)
-
Ja sivuhuomautuksena, tästä tulee mun suosikkiketju. Mä oon ollut aina Jaani-fani, eikä oo mikään vitsi.
Sivuhuomautuksen alaviitteenä, mä taas oon aina ollu T.Aulu-fani, taisiis aina siitä lähtien kun lukenu fgr- ja muita blogeja. Armoton treenikone ja tuloksissa näkyy. Jätkä syö kiekkoja ja ulostaa koriketjuja.
Sanonpa vaan, vaik tää onki ihan väärä ketju tälle. :D
-
Takana on raskas rintatreeni sunnuntailta. Ohjelmassa oli pitkästä aikaa perus penkki 5x5. Satasella meni oikein kivasti, viimeiseen sarjaan yksi ylimääräinenkin. Ja muuta rintatreeniä päälle tietty. Maanantaina sitten selkäpäivä. Meni vähän hiihtelyksi salilla, oli niin ruuhkaa että piti arpoa liikkeitä sen mukaan, mihin mahtui. Oli ihan mukavaa.
Tänään sitten hallissa draivailua. Kamerakin on mukana, joten varmaan tänne sitten laitan mallisuorituksia ;)
-
http://www.youtube.com/watch?v=K-TomQA9xzs
Sama video kuin frisbeeliiton foorumilla. Pistäkää kommenttia, jos huvittaa.
Tänään oli kyykkytelineet ja jopa prässi varattu, niin kiukussani pumppasin vatsoja erilaisilla liikkeillä 45 minuuttia. Liikkeiden välissä ja jälkeen ankaraa jalkojen ja käsien venyttelyä.
-
Napakasti näyttää fore lähtevän :)
-
Ei se Jaaninkaan fore miltään luonnolliselta näytä, niinkuin ei taida kenenkään. Vaan komiasti lähtee, ja voimmoo on.
Oliko noi distanceforeja? Mä luulin aiemmin että meinasit matalaa hyseflippiä, joita heität rystyllä. Noi näytti aika korkeilta ja näytti myös flippaavan käytännössä heti kädestä lähdettyään. Mä en oo ton tyylisiä oikein koskaan kokeillutkaan pääasiassa siksi, että heitän forea vain Bossilla ja PD2lla
-
Noi oli alivakailla heitettyjä hysseflippejä, koska ne menevät pisimmälle, olen huomannut. Jos runttaan Bossia, niin feidi on aika nopea lopussa, vaikka voimaa ja kulmaa saakin enemmän.
Mä olen nyt syksyllä opettelut heittämään ilman pitkää etuaskelta ja vain nykäisemään sen tosta lonkalta kroppa suorana. Siitä seuraa parempi kontrolli ja jenga sekä mahdollisuus alivakaampiin kiekkoihin ja sitä kautta lisää pituutta. Ne jyräbossit kun feidaa lopussa paljon, vaikka kuinka heittäisi kovaa. En edes kokeillut sellaista voimaheittoa eilen.
Otin myös bäkkärillä heittoja, en vain tiedä tuliko niitä nauhalle. Täytyy katsoa, mitä tuo Miko oikein kuvaili.
Jos löytyy bäkkäriä, niin laitanpa sitäkin pällisteltäväksi. Lähti kyllä hyvin sekin, oli kaiken kaikkiaan hyvä treeni. Alkaa heitto pikkuhiljaa löytyä taas.
-
http://www.youtube.com/watch?v=jVbGmqiEo14&context=C4c020f6ADvjVQa1PpcFMK9E37xoznHNGzcqo-1FOK9oHeH4uY_To=
Se on hidastettu, joten äänet kuulostavat siltä kuin itse Saatana jakelisi ohjeita taustalla. Niin pitkälle en ole mennyt, että olisin tehnyt sopimusta hänen kanssaan pituutta lisätäkseni.
-
Komiasti lähtee veto. Ja smoothia samalla.
-
http://www.youtube.com/watch?v=8TJi0eoIt-Q
Siinä kutakuinkin samaan aikaan viime vuonna. Uudemmassa videossa paljon parempi tasapaino, hallittu läpiastuminen ja vapan käden käyttö on luonnollista sekä tarkoituksenmukaista. Sen lisäksi en tunne kipua heittäessäni, mikä on plussaa sekin. Lisäksi painoa on 10 kiloa vähemmän. Lähti bulkkaus vähän käsistä silloin.
-
Kyllähän siinä eroa on. Tosi nätin näköistä tossa uusimmassa.
-
Olipa kyllä nihkeä pelata Turussa. Eka kiessi oli vielä hankikanto ja kehossa virtaa, mutta tokan kiessin sohjossa rämpiminen, hemmetin liukkaat tiit ja univajeen totaalinen potkaisu veti kyllä ihan läskiksi koko homman. Ei siinä mitään, putti oli korvien välissä parempaa kuin koskaan, mukaan luettuna kaikki viikkokisat ja jopa kaverikierrokset. Sisään ei mennyt yhtään sen enempää ja missattua tuli ihan niinkuin ennenkin, mutta ei jännittynyt nimeksikään. Ihan uskomatonta. Tulisiko tästä vielä ihan kiva harrastus?
-
Olipa kyllä nihkeä pelata Turussa. Eka kiessi oli vielä hankikanto ja kehossa virtaa, mutta tokan kiessin sohjossa rämpiminen, hemmetin liukkaat tiit ja univajeen totaalinen potkaisu veti kyllä ihan läskiksi koko homman. Ei siinä mitään, putti oli korvien välissä parempaa kuin koskaan, mukaan luettuna kaikki viikkokisat ja jopa kaverikierrokset. Sisään ei mennyt yhtään sen enempää ja missattua tuli ihan niinkuin ennenkin, mutta ei jännittynyt nimeksikään. Ihan uskomatonta. Tulisiko tästä vielä ihan kiva harrastus?
Just tänään juttelin Mäntylän Maken ja Laihosen Mikon kanssa, että puttiin luottaminen on ihan järjettömän suuri asia henkisesti - paljon suurempi kuin luotto draiviin. Draivin kun voi korjata, mutta puttia ei.
Se on luultavasti se syy, miksi mulla itellä on "hyvä kisapää" ja aina kivaa radalla, koska aina olen uskonut puttiini. Draivi on aina ollut lähinnä naurettavaa ruiskimista, mutta se ei ole päässyt pään sisälle muuta kuin joillakin ob-helvetti-radoilla.
-
En mä ihan laske voimaharjoittelua tai mitään salilla tehtävää frisbeegolftreeniksi, mutta kun kerran Tapanotekin niin tekee...
Toissapäivänä ihan himmee käsien pumppaus karkkipäivä ja eilen vatsojen nylkytystä. Eli ihan puhdasta kiiltokuvakamaa, josta ei varsinaista hyötyä ole. Ehkä, jos haluaa kalsaripaketin kanteen, niin on hyötyäkin.
Kaipa sitä pitäis alkaa kohta puttailla tuolla ulkona. Tää on niin tylsää sisällä.
-
En mä ihan laske voimaharjoittelua tai mitään salilla tehtävää frisbeegolftreeniksi, mutta kun kerran Tapanotekin niin tekee...
Meillä on toki se ero, että mun "voimaharjoittelu" on lähes pelkästään keskivartalotreeniä tai räjähtävää voimaa painonnostoliikkeillä tai kuulilla. Eli vaikka on hauskaa itsessäänkin, niin siinä on kuitenkin taka-ajatuksena että se oikeasti palvelisi fribatouhujakin ainakin jossain määrin.
Mä en ole koskaan tehnyt mitään bodaustyylistä tai -mielistä treeniä, koska ei oo kiinnostanut.
Mutta kaikki muiden treenaus kiinnostaa joka tapauksessa, joten kirjoita vaan tylsemmistäkin treeneistä.
-
Oon kans ajatellu sult Tapani kysyy just tost sun reenaamisest et reenaaks sää pelkästää fribailuu ajatelle vai onk sul jotai muitaki lajei mitä sää vedät kilpailumiäles? Aika paljo se näyttää tää fribaki vaativa reenii..... ;) Kuula lentää ja.....
-
Tapanille: Mä aloitin bodailun (siis salilla käymisen) taka-ajatuksena fribailu. Ja kun törmäsin Matt Brzyckin teoriaan siitä, että painonnostoliikkeet on ihan turhia, niin sain hyvän syyn olla tekemättä mitään sellaista ikävää ja tekniikkaa vaativaa ja tein vain kaikkea kivaa. Teen muuten paljon keskivartalotreeniä nykyään: heilun keppien kanssa, vinoilen roikkuen ja teen staattisia ja syviä liikkeitä. Ennen kaikkea olen nyt syksystä lähtien venytellyt melkein joka salikerran jälkeen puolisen tuntia lihaksia, joita en siis sinä päivänä ole rasittanut. Sarjojen välissä myös venyttelen, koska aika kuluu nopeemmin niin.
Ja sellaisia "Kuntouttavia" juttuja on tullut tehtyä myös. Kai siitäkin iloa on ollut.
Maanantaina on fyssarikäynti. Ehkä se osaisi kertoa, miksi mun olkapäät on kokoajan tukossa, ei liiku mihinkään ja ovat sisäänpäin kiertyneet. Tai oikeestaan jonkun täsmäliikkeet niiden korjaamiseksi.
-
Ja kun törmäsin Matt Brzyckin teoriaan siitä, että painonnostoliikkeet on ihan turhia, niin sain hyvän syyn olla tekemättä mitään sellaista ikävää ja tekniikkaa vaativaa ja tein vain kaikkea kivaa.
Mä teen painonnostolikkeitä, koska ne on oikeastaan ainoita, joista tykkään =D
-
Eilen ekat ulkotreenit Meilahden "drivingfieldillä", joka on oikeasti tekonurminen pesäpallokenttä, ja talvisin luistelukenttä. Se oli yli puoliksi sulanut kokonaan, toisessa päässä oli vielä sohjoa. Yksi nurkka oli aivan kuiva!
Kuten yleensä keväisin heitin pelkkää putteria, eli Aviaria. Vähänkään kovemmissa heitoissa näkyi vielä talvikunto, kun lähti väpättämään, mutta lyhyemmät ja tarkemmat heitot toimivat oikein hyvin. Paremmin kuin koskaan tähän aikaan. Noin 80 metristä suoraa onnistuin heittää lähes jokaisella melko lähelle kohdetta. Rentoja, suoria ja tarkkoja. Ei kai sitä pitempiä tarvitsekaan putterilla osata toisaalta.
Täytyy ennen Prodiscus-kisaa heittää myös rocia ja draiveria, mutta pääpaino keväisin on aina puttereissa, koska se parantaa tekniikkaa. Se on hyvä saada haltuun hyvissä ajoin ennen kesää. Viime keväänä skippasin tämän vaiheen ja lähdin suoraan draivereilla liikkeelle. Seurauksena oli se, että heitin koko kauden aikana yhden hyvän kilpailukierroksen, ja senkin vasta loppukesästä/syksyllä. Muistutus taas siitä, että putteriheitto se on mikä kannattaa.
Aikaa meni 1,5 tuntia ja 80 heittoa. Samalla pidin yksityista heittokoulua, mikä auttoi itseäkin havaitsemaan tärkeitä juttuja. Ei kahta tuntia enempää viiti viskellä kentällä, kun keskittyminen alkaa herpaantua ja väsykin alkaa jo vähän painaa. Tarvitsisi korin, niin voi välillä puttailla, ja kaverin niin voi välillä jutella.
-
No mä voin otta seurava kerralla kori mukana.
-
Sitä on taas harjoiteltu.
Eilen: 100 puttia 10 metriä, meni 27 sisään, kiinalainen halpis-kannettava sylki about 10 puttia keskeltä/läpi. Treeni tapahtui ulkona, kova myötis, asteita +1. Aikaa meni reipas tunti, koska kyseessä oli puttikisa ja heitettiin vuorotellen.
Tänään: Asteita ei paljon enemmän, kova sivuvastainen, mittaa 7 metriä ja lievä ylämäki. Meni 48 sisään, kunnon kori niin ei sylkenyt. Ulkona. Aikaa meni 1,5 tuntia. Sama systeemi kuin eilen. Käsi aivan kohmeessa.
Sisällä vedin 6,5 metristä kymmenellä kiekolla sarjatulta katsomatta edes tulosta ennen kuin heitin. Sadasta putista 85 meni sisään. Aikaa kului maksimissaan 10 min.
Onhan sisällä treenaaminen ihan kivaa, mutta on se ihan eri juttu heittää ulkona ja keskittyä, vaikka puttikisan merkeissä. Puolitoista tuntia ja 100 puttia vastaa aika hyvin kisatahtia siinä mielessä, että joka kerta ottaa asennon ja keskittyy uudestaan. Ja vielä kun on se kisa päällä ja pieni panoskin, niin eri lailla yritystä.
Tänään iltatreenit punttien kanssa.
Jatkuu huomenna.
-
kiinalainen halpis-kannettava sylki about 10 puttia keskeltä/läpi.
Pistä toinen kierros ketjuja. Omassa halpiskorissa teki aivan ratkaisevan eron ja kymppi meni rahaa...
-
Ehkäpä korin omistaja ottaa neuvosta vaarin. Itselläni on Innovan SkillShot, joka on kannettavaksi ihan kelpo.
-
Eipä tullut puntteihin koskettua. Jotain 35 minuuttia kuntopyörää ja Crossaria tuli tehtyä. Ainoa tapa, että jaksan tehdä aerobista paikallani, on jonkun pakollisen tehtävän ohessa. Nyt korjailin kaverin tekstiä. Jokin hikilaji pitäisi kehitellä, niin tulisi sellaistakin tehtyä.
Siihen päälle mittarimatoliikettä ja venyttelyä. Kivaa oli. Mitähän tänään?
-
Onhan sisällä treenaaminen ihan kivaa, mutta on se ihan eri juttu heittää ulkona ja keskittyä, vaikka puttikisan merkeissä. Puolitoista tuntia ja 100 puttia vastaa aika hyvin kisatahtia siinä mielessä, että joka kerta ottaa asennon ja keskittyy uudestaan. Ja vielä kun on se kisa päällä ja pieni panoskin, niin eri lailla yritystä.
Pari pientä puttitreeniä tullut tehtyä myös ulkona, mutta on siellä vielä liian kylmä. Vähän vielä hallia kun jaksaa...
-
Eipä tullut puntteihin koskettua. Jotain 35 minuuttia kuntopyörää ja Crossaria tuli tehtyä. Ainoa tapa, että jaksan tehdä aerobista paikallani, on jonkun pakollisen tehtävän ohessa. Nyt korjailin kaverin tekstiä. Jokin hikilaji pitäisi kehitellä, niin tulisi sellaistakin tehtyä.
Siihen päälle mittarimatoliikettä ja venyttelyä. Kivaa oli. Mitähän tänään?
Sama vika rahikaasella. Pitäis kans joku hikiliikunta löytää. Käytiin tää Sjoella kämppiksen kans mätkimäs tos talvella squashia, mutta kaveri muutti pois, ni loppu sekin. On kylllä aivan loistava laji - parasta hikoilua! Kai sitä lenkillä pitää sitte vaan.. ???
-
Ainoa tapa, että jaksan tehdä aerobista paikallani, on jonkun pakollisen tehtävän ohessa.
Mä vedän pyörällä vastuksella samalla ku kattelen leffaa. Joskus ajelin about 10 tuntia, mutta on sekin tylsää useimmiten.
-
Ainoa tapa, että jaksan tehdä aerobista paikallani, on jonkun pakollisen tehtävän ohessa.
Mä vedän pyörällä vastuksella samalla ku kattelen leffaa. Joskus ajelin about 10 tuntia, mutta on sekin tylsää useimmiten.
Et sä vaan aja 10h PYÖRÄLLÄ ...SISÄLLÄ!
malauta..
EDIT: meneekö Jaanilla tää jo? http://www.iltalehti.fi/talviurheilu/2012032615372214_tl.shtml (http://www.iltalehti.fi/talviurheilu/2012032615372214_tl.shtml)
-
ei mee... nyt pitää alkaa kuntouttelee paikkoja, jotta ryhti korjaantuisi. Jää kyykyt myöhemmälle.
Tänään oli puttia taas. 10 metriä, sata yritystä ja 48 sisään. Surkeeta. Samalla mietin, kuinka Tapani laittais aina silloin, kun mä en. Vedin t-paidassa kun paistoi aurinko ja takki kiristi. Lopussa oli käsi jo kohmeessa. Sen päälle keppijumppaa ja muuta rauhallista.
-
Pistää kyllä mietteliääksi. Sitä treenaa ja treenaa, mutta samalla tiedostaa, että putissa häviää jokaiselle avoimessa sarjassa ja parille kymmenelle amatöörille ja monille aloittelijoille. Sitten vain masentuneena lykkii kiekkoa kympistä koriin.
Sata yritystä ja 47 sisään. Oli jo nurmi/ mutalillu näkyvissä, eli jotain kivaakin treenissä oli. Eli jokaiseen puttiin asento uudestaan. Kyllähän se pitäis saada tonne päälle 70 joka kerta, mutta minkäs teet kun ei opi.
-
Pistää kyllä mietteliääksi. Sitä treenaa ja treenaa, mutta samalla tiedostaa, että putissa häviää jokaiselle avoimessa sarjassa ja parille kymmenelle amatöörille ja monille aloittelijoille. Sitten vain masentuneena lykkii kiekkoa kympistä koriin.
Sata yritystä ja 47 sisään. Oli jo nurmi/ mutalillu näkyvissä, eli jotain kivaakin treenissä oli. Eli jokaiseen puttiin asento uudestaan. Kyllähän se pitäis saada tonne päälle 70 joka kerta, mutta minkäs teet kun ei opi.
Kympistäkö puttailit?
Jos, niin eihän tuo 47 ole mikään huono tulos. 50% kun uppoaa kympistä niin on jo ihan hyvä prosentti, kisassa kun upottaa joka toisen putin keskimäärin kympistä niin kyllähän sillä aika hyvää tulosta tekee, varsinkin kun olen katsellut heittovideoitasi niin bäkkäri ja forresteri lähtee molemmat hienosti ja pituudetkin on kovia niin ainakin omasta mielestäni uskon, että tuollaisella kokonaisuudella pystyy pelaamaan jo todella kovia tuloksia :)
-
Pistää kyllä mietteliääksi. Sitä treenaa ja treenaa, mutta samalla tiedostaa, että putissa häviää jokaiselle avoimessa sarjassa ja parille kymmenelle amatöörille ja monille aloittelijoille. Sitten vain masentuneena lykkii kiekkoa kympistä koriin.
Sata yritystä ja 47 sisään. Oli jo nurmi/ mutalillu näkyvissä, eli jotain kivaakin treenissä oli. Eli jokaiseen puttiin asento uudestaan. Kyllähän se pitäis saada tonne päälle 70 joka kerta, mutta minkäs teet kun ei opi.
Ei kai se ainakaan treenamatta parane, joten ei muuta kuin päätä seinään vaan. Lopussa kiitos seisoo, vai miten se oli.
-
joo-o. Uutta putkeen ja 41 korttiin.
Otetaan vielä yksi päivän päätteeksi...
-
Se on sit heitettävä lähärit 8 metriin...
-
Kolmas ja viimeinen satku meni 45. Joku olis luovuttanut kohdass 4/20. Koko päivänä vain todella harva putti meni kokonaan ohi.
-
Se vielä piti lisäämäni, että kaikki tähänastiset puttitreenit on menny logistisesti päin hemmettiä. Yleensä on käsi kohmeessa huonojen hanskojen takia, mutta tänään unohtui pyyhkeet. Siinä mutavellissä oli ohiputit normaaliakin ikävämpiä.
-
Taas pari satkua. 31 ja 41. Huonoin toistaiseksi. Ja foorumin pohjat tais tulla, mutta tekijä ei yllätä. Parasta puttia koskaan, sillä noista 200 putista ehkä 20 meni kokonaan ohi. Ekassa setissä oli n. 50 alarautaa samaan kohtaan, ja se alkoi jo huvittaa että on niin tarkka. Toka setti oli tosi hyvä alkuun, mutta alkoi jo väsyttää. Toisaalta kun ei kiekko uppoo, niin mitä väliä osumilla... Näinä hetkinä miettii oman kilpailemisensa mielekkyyttä, josko vain siirtyisi katsomaan kun muut osaa. Ei aina nöyryyttäisi itseään ympäri Suomen koko kesää. Sillä sitä se on ollut nyt pari vuotta. Ehkä vielä tämän kauden yrittää tosissaan, että josko...
-
Ei pysty treenaamaan puttia, kun on liian kylmä ulkona. Räntääkin tuli tänään. Sen sijaan salilla on karkkipäivä taas: kädet. Siihen lisäksi olkapäitä oikovia liikkeitä kevyellä tangolla ja vatsanväänteet. Loppuun hyvät venyttelyt. Ei hemmetti, kyllä ne jalat täytyy käydä runnomassa vaikka huomenna, vaikka eihän ne näy...
-
Taas pari satkua. 31 ja 41. Huonoin toistaiseksi. Ja foorumin pohjat tais tulla
Ei nyt sentään, oon mä 20 jotain sarjaa ilmoitellut tonne puttiketjuun.
-
Taas pari satkua. 31 ja 41. Huonoin toistaiseksi. Ja foorumin pohjat tais tulla
Ei nyt sentään, oon mä 20 jotain sarjaa ilmoitellut tonne puttiketjuun.
Jep. Sama täällä. Et saa riistettyä meiltä tätä kyseenalaista kunniaa surkeimmasta sarjasta! :P
-
Koska lunta tulee urakalla, näyttää tämä viikko sujuvan ilman fribaa.
Salilla jalkapäivä, ja koska menin ruuhka-aikaan, jouduin tyytymään prässiin. Sitten vähän tilipitappi-liikkeitä, kuten yhden jalan maastaveto, joka oli yllättävän tehokas. Ja tietysti keppijumppaa, ja ihan kuin alkaisi noi hartiat aueta vastoin omaa uskoani. Kun olkapäät alkaa irrota jumeista, niin distance nousee ihan uudelle tasolle. Nythän se on sellaista runnomista, väkisin.
-
Mitä liikkeitä sun keppijumppa sisältää? Onko ihan perusheiluntaa vai jotain spesiaalia?
-
Eli teen liikkeitä, jotka oikoisi vähän sisäänkiertyneitä olkapäitä ulospäin.
Vien kädet suorana kepin pään päälle ja teen niskantakaa punnerruksen. Viimeksi tein kyllä 7,5 kiloisella tangolla, kun on muuten aika kevyttä.
Sitten teen sellaisen tempaus-tyylisen liikkeen, jossa nostan kepin pään päälle ihan ylös ja menen samalla kyykkyyn, kunnes selkä meinaa pyöristyä. Myös painotangolla teen joskus.
Keppi alhaalla ja kädet selän takana. Nostan keppiä mahdollisimman ylös kädet suorana ja samalla vedän lapaluita yhteen. Tässä vaihtelen otetta joko kämmenet eteen tai taakse päin. Tämä käy jopa kevyestä ojentajatreenistä, ihan pelkällä kepilläkin.
Tärkeintä on pitää suora ryhti kokoajan, eikä huijata vetämällä rintaa rottingille ja selkää kaarelle. Se kun helpottaa, ja sitä virhettä olen toistanut jo vuosia. Ilmankos ei ole tuloksia saanut tässä asiassa.
Käsipäivänä eilen tein jokaista edellistä liikettä kunnes hyydyin tai n. 12, ja päälle vielä 25 kilon tangolla hauiskääntöjä. Tuli aina aika pitkä sarja, mutta nousipahan sykekin siinä samalla. Taisin tehdä kolme sarjaa tätä patteria.
Näiden lisäksi kaikenlaista heilumista sitten keppiä apuna käyttäen nykyään joka kerta, kun salilla käyn. Alkaa jo kyllästyttää nämä selkäongelmat.
-
Pari kiessiä Meikussa takana. Aika paljon paikaltaan putterilla tuli heiteltyä ja ekan kiessin puoliväliin asti oli ihan mitä sattuu. Sen jälkeen tatsi löytyi ja alkoi heittokin olla uomissaan. Putti oli ihan okei, ei tosin mitään ihmeellistä ja pari lyhyttä missiä, mutta hyvä fiilis. Vuoden paras treenipäivä helposti. Tulokset oli -3 kumpikin kiessi, millä hävii kärjelle about 13 heittoa per kierros, mutta en koskaan ole Meikussa pelannut hyvin.
-
Torstaina taas Meikkua, koska se on mielekkäämpää lunta vielä ollessa. Talissa on harvassa ne reiät, jotka viitsii paikaltaan heittää. Meikkua tuli siis kierrettyä kaksi rundia ja jälleen vanhoilta tii-paikoilta. Tulokset -5 ja -4, eli paremmin meni taas. Oli vielä kovempi tuulikin kuin keskiviikkona, ja vain yhdellä väylällä otin vauhtia. Muuten paikaltaan putteria tai forella putteria ja rocia. Aika hyvältä näyttää tässä vaiheessa vuotta tämä homma.
-
Kuulostaa hyväktä. Minkälainen rata tuo Meikku on? Noin pähkinän kuoressa.
-
Lyhyttä neppailua kalliolla, siinäpä se pähkinänkuoressa on.
Keskimitta on varmaan 70 metriä suunnilleen. Ainoa väylä, jolla otan vauhtia, ehkä turhaan siinäkin, on väylä nro 4. Siinä heitetään ylämäkeen hysseä, ja tii on voimakkaassa rinteessä. Vauhti on lähinnä siis tukijalan vieminen eteen. Tiit on todella surkeat, ihan oikeasti Suomen huonoimmat. Kyse ei ole siitä, että on vähän liukasta, vaan tii voi hyvin olla reippaaseen ylämäkeen, hiekkatien kuopassa tai kallioon muodostuneessa "portaikossa". Korit ovat lähes poikkeuksetta kalliolla ja puttirolleja tulee yleensä aika paljon huonon päivän sattuessa. Lähes jokainen kori on myös eri mallia, mikä tuo mukavaa vaihtelua.
Se on rata, jossa pitäisi heittää aina vähintään -10, jos osaa upsin. Itse en osaa, niin saa vähän haastetta peliinsä.
-
Kuulostaa samantyyppiseltä kuin Turun urheilupuiston rata, joskin tiit ja korit on nyt vaihdettu parempiin. Vaikka väylät on lyhyitä, ryteikköä ja puita on niin paljon, että "varmat pirkot" jää usein saamatta, kun ottaa vähän kiinni johki. Lähäritreeniin ihan hauskoja noi lyhyet radat, ku ottaa vaan pari putteria mukaan.
-
Tapani tuolla omalla puolellaan iloitsee paikkojensa kestävyydestä rankasta treenirupeamasta huolimatta. Itselläni kyllä selkä ja reidet olivat aika hapoilla kotiin päästyä, mutta historiallisesti aamulla ei ollut ollenkaan kipua tai kolotuksia. Yleensä kaksi kierrosta, etenkin keväällä ja tuoreeltaan, vievät varhaiseläkkeen partaalle koko kehon. Harvoin sitä edes haaveilee lähtevänsä treenaamaan kisapäivän jälkeen. Peliviikonloppuna asia on eri, kun kakkospäivänä on vain pakko eikä selkäkipuja halua edes huomata.
Prodiscus-kisa antoi paljon aihetta iloon. En mokannut yhtään viisimetristä (huhhuh!!), muutama draivi lähti löysästikin päälle 130 metriä (on jopa verrattu M. Källströmiin ;D ;D) ja putterifore otti paikkansa lähestymismuotona ohi aina niin epävarman bäkkärin. Siinä oli jo paluuta vanhaan hyvään peliin!
Huonoa oli väsy, joka yhdistettynä poolikavereiden hyviin tuloksiin otti vallan muutaman katastrofiväylän jälkeen tokalla kiessillä. Kun ekalla kiessillä huono alku ei jaksanut lannistaa, niin tokan kierroksen aikana ei vain jaksanut tsempata kun kaula Tapaniin (ja kohta jo Jarmoon ja Janneen) kasvoi liian epätodennäköiseksi saavuttaa. Loppuvaiheessa meni roiskimiseksi (ei ny pahasti, mutta ei jaksanut keskittyä täböllä) ja re-tee -huumoriakin harrastettiin. Saipahan ainakin treeniä... Ja olkapää ei kestä foredraiveja rankan salirupeaman päätteeksi. Pitänee keventää sitä hartiaseudun kuntoutusohjelmaa, eli vaihtaa painotanko siihen keppiin. Turhauttavaa tätijumppaa tiedossa.
Tänään vedän eilisestä suivaantuneena treeniä ankarasti. Aviarit ja rocit käteen. Pieni kiukku pintaan ja Taliin tarkastamaan nurmikon kunto.
-
Prodiscus-kisa antoi paljon aihetta iloon. En mokannut yhtään viisimetristä (huhhuh!!), muutama draivi lähti löysästikin päälle 130 metriä (on jopa verrattu M. Källströmiin ;D ;D) ja putterifore otti paikkansa lähestymismuotona ohi aina niin epävarman bäkkärin. Siinä oli jo paluuta vanhaan hyvään peliin!
Jaanin draivia oli kyllä mahtava katsoa, muutama ryki lähti kuin tykistä vaikka näytti siltä, että veto oli puolitehoinen. Jarmon kanssa myös ihailtiin sitä putteriforea - jos tollainen heitto on aina ollut varastossa, niin miksen ennen ole sitä nähnyt vaikka on monta kertaa pelattu samaan aikaan?
-
..Huonoa oli väsy, joka yhdistettynä poolikavereiden hyviin tuloksiin otti vallan muutaman katastrofiväylän jälkeen tokalla kiessillä. Kun ekalla kiessillä huono alku ei jaksanut lannistaa, niin tokan kierroksen aikana ei vain jaksanut tsempata kun kaula Tapaniin (ja kohta jo Jarmoon ja Janneen) kasvoi liian epätodennäköiseksi saavuttaa. Loppuvaiheessa meni roiskimiseksi (ei ny pahasti, mutta ei jaksanut keskittyä täböllä) ja re-tee -huumoriakin harrastettiin...
Joo molemmat kiessit tuli Jaanin kanssa heitettyä ja voin allekirjoittaa kertomuksen. Itellä se hermo petti vasta 5 väylää ennen kisan loppua, kun voitto lipsu sormista (kakkosnelonen #15:ltä), mutta onneks #16:n pirkku heti tasas päänuppia. Hyvännäkönen on se sun putterifore-lähestyminen tosiaan. Pari kertaa oli pitkä lähäri mennä sisään:)
"Jaa sä sanoit re-tee. Mä kuulin, että nyt riitti!" :D
-
Nyt täytyy ottaa sellainen linja, että "mä en treenaa ollenkaan". Sillä lailla on menestytty maailmallakin. Eli jatkossa kun joku kysyy, niin olen viimeksi koskenut kiekkoihin viime kisassa.
Sen sijaan kaikkea muuta on kerennyt tekemään: salilla on ollut mukavaa, jopa jalkapäivä oli verrattoman kiva, kun pumppailin pitkää sarjaa prässissä. Eilen oli iki-ihana käsipäivä!
Uusi fillari on avannut maailman pyöräilyn näppäryyteen, etenkin stadissa. Vanha inttifillari vei uskon kaksipyöräisiin, mutta uusi Focus on kyllä ihan muuta. Vedin torstaina 40 kilsan lenkin ja kivaa oli puolet matkasta. Takaisin tullessa selvisi, miksi oli niin kevyttä ajaa länteen päin. Kevyt 7 m/s puhuri koko matkan ajan takasin kyllä veti nöyräksi.
No ei siinä mitään, tänään olen varmaan taas koskematta kiekkoihin.
-
Kyllä hyvällä fillarilla ajaminen on kivaa puuhaa. Itsekkin ostin viime syksynä uuden Nishikin hybridin ja rullaa niin hienosti että ei useesti tuu auto mieleen ku johki tarvis lähteä.
-
Kyllä hyvällä fillarilla ajaminen on kivaa puuhaa. Itsekkin ostin viime syksynä uuden Nishikin hybridin ja rullaa niin hienosti että ei useesti tuu auto mieleen ku johki tarvis lähteä.
Se johtuu vaan siitä sun autostas... ;D
-
Kyllä hyvällä fillarilla ajaminen on kivaa puuhaa. Itsekkin ostin viime syksynä uuden Nishikin hybridin ja rullaa niin hienosti että ei useesti tuu auto mieleen ku johki tarvis lähteä.
Se johtuu vaan siitä sun autostas... ;D
Kyllä silläki on kiva ajaa ku saa siihen oikein kostean leiman papruihin. :D
Ja sori offtopic.
-
Off topic on tervetullutta, koska ei enää kuitenkaan treenaile, niin ei treenaamisesta silleen ole mitään kirjoitettavaa.
-
Tali Open tuli ja meni, käteen jäi kaksi totaalista katastrofia ja yksi huippurundi. Alkujaan lähdin hakemaan tulosta, jolla pääsisi 15 parhaan joukkoon. Gameplani oli pelata 3x70. No sillä oltaisi nyt jaettu 5 tilalla, joten tulokset olivat ennakoitua huonommat. Ei se silti oikeuta pelaamaan kotiradallaan tulosta 78 kahta kertaa, ei sitten millään.
Treenannut olen jonkin verran ja pelaaminen on ollut lähinnä hauskaa, ei niinkään hyvää tai opettavaista. Oma tekeminen radalla on leimallisen huolimatonta ja kaikki on vähän sinne päin. Ei vain jaksa viilata ja funtsia, kunhan heitän. Ja tulokset ovat sen mukaisia olleetkin aina tämän päivän kilpailukierrokseen saakka.
Tali Openin viimeinen kierros meni tulokseen 66, joka oli päivän viidenneksi paras tulos. Ratingiä alustavasti 1025, joten oman rating-historian paras kierros olisi siinä. Ylittää kahdella pisteellä ehkä kuusi vuotta sitten heitetyn kierroksen Oulussa, joten kehitystä ei ole tullut yhtään. Ennen PDGA:n jäsenyyttäni olen kyllä heittänyt yli 1050 rundejakin pari, silloin kun isoihinkin kisoihin pääsi ilman PDGA:n lätkää, joskus vuonna 2005.
Peli ei silti tuntunut mitenkään kummoiselta ennen viimeisiä väyliä. Eikä se sitä ollutkaan ennen loppusektoria. Otin viimeisen seitsemän väylän sektorin aikana kolme birkkua, jokainen edellistä rumemmalla putilla. Mitä paremmin pelasin, sitä enemmän väpätystä kiekkoon tuli ja sitä enemmän pulssi kohosi. Viimeisellä väylällä sain putin vaivaisesti sisään ja meinasin melkein liikuttua, etten sakannut ja sortunut puttailemaan rallia siinä päivän päätteeksi. Niin on nimittäin käynyt monesti hyvän kisakierroksen tuhoksi. Lopputuloksissa olin 19:s, mikä ei toki lämmitä yhtään, mutta 16 sijaa yhdellä kierroksella on kelpo nousu. Ja onhan se kiva päättää kisa onnistumiseen, siitä on hyvä jatkaa Ylöjärven Prodiscus kisaan ja tsempata vaikka viiden sakkiin.
Eli jotain hyvää pitkästä aikaa. Moneen vuoteen en ole pelannut oikeasti hyvää kierrosta. Eikä koko kisan aikana tullut puttigrippilockia. Se on isommissa kisoissa hyvin harvinaista herkkua, että saan putata ilman 45 asteen missejä neljästä metristä. Meni jopa muutama yli kympistä sisään ja ekalla kierroksella pari lähestymistäkin lipsahti koriin. Ne ovat toki vain onni onnettomuudessa, joten niistä on turha riemuita.
-
Hyvä hyvä. Itse sorruin tekeen kaikkia noita kertomiasi missejä ja mokia. Huomaa että tämän kauden reeni on jäänyt tosi olemattomaksi, ku on sairastanut melkein koko kevään.
No, mutta kivaa oli ja uusia kavereita tuli sekä rata oli tosi kiva. Ens kerralla vaan hiukan lämpimempi ja vähemmän tuulta. :)
-
Puttigriplock herätti mielenkiinnon ja täytyy ihan mielenkiinnosta täytyy kysyä, että millä puttityylillä / otteella puttailet?
-
Ei se ole otteesta kiinni tai edes kiekosta. Se on puhtaasti uskon kysymys: juuri ennen kuin kiekon pitäisi irrota, sitä vaistomaisesti puristaakin vähän. Sitten se kuitenkin pääsee irti, mutta aivan liian myöhään.
Puttaan sellaisella otteella, että kolme sormea on kiekon pohjassa kiinni ja etusormen viimeinen nivel on kiekon reunassa. Puttaan aviarilla ja ns. suoralla putilla, eli en haaralla. Aikanaan vaihdoin haaralle ja classic rociin juuri griplockien takia, mutta huomasin sen ihan turhaksi. Päästä se on kiinni.
-
Ei se ole otteesta kiinni tai edes kiekosta. Se on puhtaasti uskon kysymys: juuri ennen kuin kiekon pitäisi irrota, sitä vaistomaisesti puristaakin vähän. Sitten se kuitenkin pääsee irti, mutta aivan liian myöhään.
Puttaan sellaisella otteella, että kolme sormea on kiekon pohjassa kiinni ja etusormen viimeinen nivel on kiekon reunassa. Puttaan aviarilla ja ns. suoralla putilla, eli en haaralla. Aikanaan vaihdoin haaralle ja classic rociin juuri griplockien takia, mutta huomasin sen ihan turhaksi. Päästä se on kiinni.
Kas! Ei mun tarvitse muutakun taas sanoa että i agree. Ihan sama juttu. Ite puttaan First Run P2:sella, johonka vaihdoin kyllä hetki sitten ja joka kyllä on tarkka irrotuksestaan kun on hieman tahmea. Itse puttaan myös suoralla putilla ja spin tyylillä. Myös haarassa tuli grip lockeja ns. helpoissa puteissa 4-6m, joka on aivan päästä kiinni.
-
Ei se ole otteesta kiinni tai edes kiekosta. Se on puhtaasti uskon kysymys: juuri ennen kuin kiekon pitäisi irrota, sitä vaistomaisesti puristaakin vähän. Sitten se kuitenkin pääsee irti, mutta aivan liian myöhään.
Toki on selvää, etten pysty Sinua neuvomaan, mutta kerron tarinan :)
Itselläni tuli vielä viimekesänä n. 1-2 putti griplockia / kierros. Ihan sama oliko kisakiekka vai harkkakiekka.
Viimekesän ihan lopussa onnistuin saamaan videokuvaa omasta puttaamisesta (n. 10 sisään mennyttä ja
onnekseni myös 1 puttigriplockki). Videon nähtyäni tiedän, miksi minulle tuli ko. vaiva aina välillä eli
mulle tuli ko. puttigriplockki aina, kun en "heijannut" kropalla (jaloilla) voimaa puttiin, koska silloin käytin rannetta
enemmän ja kiekko "jäi käteen". Useimmiten, kun itselleni iski ko. vaiva, niin olin huonossa paikassa puttaamassa,
esim. puu lähellä tai joku ylä- tai alamäki (eli heijaaminen jäi tekemättä). Tämän, kun tiedostin, niin puttigriplockkien
määrä väheni oleellisesti. Kisassa, kun keskittyy ja muistaa asian, niin "pelkoa ei ole". Omalla rundilla voi vielä joskus
unohtua.
Tässä siis tarinani......
-
Ei se ole otteesta kiinni tai edes kiekosta. Se on puhtaasti uskon kysymys: juuri ennen kuin kiekon pitäisi irrota, sitä vaistomaisesti puristaakin vähän. Sitten se kuitenkin pääsee irti, mutta aivan liian myöhään.
Toki on selvää, etten pysty Sinua neuvomaan, mutta kerron tarinan :)
Itselläni tuli vielä viimekesänä n. 1-2 putti griplockia / kierros. Ihan sama oliko kisakiekka vai harkkakiekka.
Viimekesän ihan lopussa onnistuin saamaan videokuvaa omasta puttaamisesta (n. 10 sisään mennyttä ja
onnekseni myös 1 puttigriplockki). Videon nähtyäni tiedän, miksi minulle tuli ko. vaiva aina välillä eli
mulle tuli ko. puttigriplockki aina, kun en "heijannut" kropalla (jaloilla) voimaa puttiin, koska silloin käytin rannetta
enemmän ja kiekko "jäi käteen". Useimmiten, kun itselleni iski ko. vaiva, niin olin huonossa paikassa puttaamassa,
esim. puu lähellä tai joku ylä- tai alamäki (eli heijaaminen jäi tekemättä). Tämän, kun tiedostin, niin puttigriplockkien
määrä väheni oleellisesti. Kisassa, kun keskittyy ja muistaa asian, niin "pelkoa ei ole". Omalla rundilla voi vielä joskus
unohtua.
Tässä siis tarinani......
Itselläni ei griplocki ongelmaa ole koskaan putatessa esiintynyt, mutta tuo, että, kun jaloilla ponnistaminen unohtuu / on mahdotonta esim. ylämäen takia, niin alarautaan mennään. Tulee todella turhautunut/raivostunut olo heti, kun kiekko irtoaa kädestä ja tajuaa, että ponnistus jäi, pelkällä kädellä mennään. Tunne kertoo jo, että ei mene sisään ja kaikki tämä vain, kun ei viitsinyt keskittyä ja kelata suoritusta läpi. Näitä tulee itselleni siis silloin tällöin, kun ei tosissaan keskity puttiin, mutta kuitenkin niin harvoin, että en ongelmaksi vielä luokittele. Suurempi ongelma on, että kun keskittyminen jää puolitiehen, niin putin saatto jää vajaaksi ja puttiliike on vain sellainen nopea "tuikkaus". Tuon ongelman poistaminen on työn alla. Keskittymällä ei hätää, mutta aivan selkäytimessä se ei vielä ole.
-
Ei se ole otteesta kiinni tai edes kiekosta. Se on puhtaasti uskon kysymys: juuri ennen kuin kiekon pitäisi irrota, sitä vaistomaisesti puristaakin vähän. Sitten se kuitenkin pääsee irti, mutta aivan liian myöhään.
Toki on selvää, etten pysty Sinua neuvomaan, mutta kerron tarinan :)
Itselläni tuli vielä viimekesänä n. 1-2 putti griplockia / kierros. Ihan sama oliko kisakiekka vai harkkakiekka.
Viimekesän ihan lopussa onnistuin saamaan videokuvaa omasta puttaamisesta (n. 10 sisään mennyttä ja
onnekseni myös 1 puttigriplockki). Videon nähtyäni tiedän, miksi minulle tuli ko. vaiva aina välillä eli
mulle tuli ko. puttigriplockki aina, kun en "heijannut" kropalla (jaloilla) voimaa puttiin, koska silloin käytin rannetta
enemmän ja kiekko "jäi käteen". Useimmiten, kun itselleni iski ko. vaiva, niin olin huonossa paikassa puttaamassa,
esim. puu lähellä tai joku ylä- tai alamäki (eli heijaaminen jäi tekemättä). Tämän, kun tiedostin, niin puttigriplockkien
määrä väheni oleellisesti. Kisassa, kun keskittyy ja muistaa asian, niin "pelkoa ei ole". Omalla rundilla voi vielä joskus
unohtua.
Tässä siis tarinani......
Kyllä sä mua voit neuvoa. Olet satavarmasti parempi puttaaja kuin minä.
Kyllä, saatat olla oikeassa. Nyt olen putannut kolme kilpailua uudella puttityylillä, joka ei ole haaraputti. Kerran on tullut griplockin tapainen, mutta silloin kyseessä oli jyrkkä ylämäki. Eli en saanut jalkoja mukaan ja piti vähän nykäistä. Se putti ei mennyt sisään, mutta osui kuitenkin.
Nykyään puttaan suoralla putilla ja jalat ovat melko voimakkaasti mukana ja takajalka nousee käden tehdessä heittoliikkeen. Jos jotain ongelmaa on, niin se johtuu hätiköinnistä. Heittoliike on liian nopea tai vajaa ja kiekko lähtee alaspäin. Siihen auttaa rentoutuminen ja kaiken liikkeen hidastaminen. Outoa, mutta totta: hitaammin kun heittää, kiekko lentää pidemmälle.
Talin tokalla kiessillä puttasin ikävän ylämäkiputin sisään haaralta, kun Rantalaiho neuvoi puttaamaan rennosti siinä, kun tuskailin ääneen homman vaikeutta. Se toimi. Hitaasti vain kohti yläpantaa niin yleensä menee keskelle mukia. Aina pitää tähdätä vähän ylös kun puttaa mäessä.
-
Jaahas. Kävin vetämässä 100/10. Tulos 48. Sylki ennätysmäärän putteja ulos, joten yli 50 olisi Discatcheriin ollut tosiasia. Ei sillä, ei noilla tuloksilla tee vielä mitään kisoissa.
Pakko opetella draivaamaan, niin on edes joten mahiksia.
-
Jaahas. Kävin vetämässä 100/10. Tulos 48. Sylki ennätysmäärän putteja ulos, joten yli 50 olisi Discatcheriin ollut tosiasia. Ei sillä, ei noilla tuloksilla tee vielä mitään kisoissa.
Pakko opetella draivaamaan, niin on edes joten mahiksia.
Mä oon samoilla linjoilla. Draivit vaan atomiin, ni tartte pat paljo puttailla!
-
Jämi masensi kyllä pelillisesti todella alas. Reissu oli mitä mahtavin, mutta noin huonoa peliä ei kyllä tohdi esittää missään, mitenkään, millään radalla ja missään olosuhteissa. Henkinen kapasiteetti ei riitä kisailemaan, ei ainakaan tällä hetkellä. Toivottavasti asiaa muuttuu. Sitä odotellessa voi reenata puttia.
Satasen sarja kympistä, ja ekaa kertaa yli puolet sisään. Tulos 51 uudella puttityylillä osoittaa parempaa kuin aiemmin tänä vuonna. Haaraputilla kymppi on toki aika kaukana, joten parempaa osaviittaa kunnosta antaisi varmaan kasimetrinen.
Jännä juttu, että tänä vuonna olen vaihtanut suoraan puttiin, mutta kisajännä jotenkin pakottaa haaraputtiin. Ehkä vanhasta tottumuksesta tai koska siinä on vähemmän liikkuvia osia ja jännässä jokainen turha heilahdus kertaantuu. Sitten on aika turha treenata suoraa mutta kisata haaralla. Siispä nyt treenataan taas haaraputtia. Näyttää ainakin nyt paremmalta. Tukholmassa pitäisikin petrata aikalailla...
-
Piti vielä heittää kasimetrisestä sata. Tulos 70 on ihan okei, kun ottaa huomioon sylkykupin, johon puttaan. Se ottaa vain täydelliset putit, kaikki sivusta tai ylös pomppii kilsan päähän. Muuten tuntui tosi hyvältä putata pitkästä aikaa. Siis putti tuntui, onhan tässä puttailtu.
-
Jämi masensi kyllä pelillisesti todella alas. Reissu oli mitä mahtavin, mutta noin huonoa peliä ei kyllä tohdi esittää missään, mitenkään, millään radalla ja missään olosuhteissa. Henkinen kapasiteetti ei riitä kisailemaan, ei ainakaan tällä hetkellä. Toivottavasti asiaa muuttuu. Sitä odotellessa voi reenata puttia.
Pettikö luotto peliin, vai menikö hermot epäonnistumisiin? Vai miten se henkinen puoli tuli esille?
-
Luotto puttiin katosi. Parigolfissa pystyin puttaamaan kuten treenaankin, mutta kisoissa vaihdoin äkkiä haaraputtiin ja avokämmenrunttaamiseen, koska tuli grippilockia ja lipsumista normiputilla. Saariväylällä puttasin kuudesta metristä outtiin ja ysi korttiin, griplockilla. Sitä ennen mantereen eunasta lipsahtanut fore ulos saaresta, mikä ei oikeasti ole mahdollista niin läheltä.
Kisan kolme vikaa väylää, birdiepaikat kaikilla, kaksi viisi metristä ja yksi seiskametrinen. Ei edes lähellä mennä sisään. Sen ei vain pitäisi olla niin jännittävää sen birkun ottaminen, mutta kun on.
Turhautumista ei oikeastaan tullut edes sen ysin jälkeen, pikku paniikki meinas vain iskeä, mutta se häipyi onneksi pois. Pituutta lähti draivista parikyt metriä, kuten yleensä, koska kisa jäykistää nivelet ja lihakset. Sekin pitäisi jo oppia, että jos treenatessa menee 150 metriä, niin kisassa max 130. Silloin ei pidä yrittää ob:n yli, jos se vaatiin 125 metristä liitoa pikku ylämäkeen. Ehkäpä se nyt muistuu, Jämin jälkeen.
-
Pituutta lähti draivista parikyt metriä, kuten yleensä, koska kisa jäykistää nivelet ja lihakset.
Jahas. Muillakin tapahtuu tätä. Tosin sun 150 metriä on mun 120 metriä. On välillä tosi outoa, kun on väsynyt ja viimeisillä väylillä draivit ei lähde mihinkään, vaikka tuntuu ihan normaalilta. Kaiketi sitä vaan hyytyy... Mietin joskus, et tuleeko se hyytyminen tuosta bägin kantamisesta yläkropan lihaksiin.
-
Ei mulla väsy vie voimia, vaan jännitys, joka pistää raajat tönköksi ja tekniikan sekaisin. Väsymiseen suosittelen lenkkeilyä, kuntosalia ja treenikierroksia hankalassa maastossa, esim. Jämillä.
-
Liikun kyllä paljon päivittäin. Ihmetyttää oikein, miten sitä onkin aina niin poikki, kun kiessillä kestää...
-
Ei mulla väsy vie voimia, vaan jännitys, joka pistää raajat tönköksi ja tekniikan sekaisin. Väsymiseen suosittelen lenkkeilyä, kuntosalia ja treenikierroksia hankalassa maastossa, esim. Jämillä.
Jussillahan oli hyvä neuvo tähän siinä "mental game" jaksossa. Eli keskittykää pelaamiseen vain omalla
heittovuorolla, koska kukaan ei jaksa 2-3h keskittyä putkeen. Siirtymät puhutaan ja funtsitaan jotain ihan
muuta ja samalla, kun valitsee seuraavaa kiekkoa, niin vääntyy kisamoodi päälle. Jos käytät sen 60 heittoa ja
à 30sek, niin silloin ei tarvitse keskittyä, kuin 30min.
Nimenomaan se on tuo keskittyminen, joka niitä voimia vie. Harvoin sitä omalla "harkkarundilla" väsyy, koska
se focus ei ole niin tapissa.
-
Jussillahan oli hyvä neuvo tähän siinä "mental game" jaksossa. Eli keskittykää pelaamiseen vain omalla
heittovuorolla, koska kukaan ei jaksa 2-3h keskittyä putkeen. Siirtymät puhutaan ja funtsitaan jotain ihan
muuta ja samalla, kun valitsee seuraavaa kiekkoa, niin vääntyy kisamoodi päälle. Jos käytät sen 60 heittoa ja
à 30sek, niin silloin ei tarvitse keskittyä, kuin 30min.
Nimenomaan se on tuo keskittyminen, joka niitä voimia vie. Harvoin sitä omalla "harkkarundilla" väsyy, koska
se focus ei ole niin tapissa.
Mulla tulee toi luontaisesti. En tosiaan keskity peliin yhtään muutoin kuin omalla vuorolla. Kuten varmaan moni on huomannut.
-
Hyvä Jaani!
http://www.flickr.com/photos/80271546@N07/7362782430/in/set-72157630105919690/
-
Ja se jäi sisään helposti! Oisko ollut kisan top-5 pisimmissä puteissa, ainakin 7 metriä.
-
Tuli pari päivää sitten heiteltyä noin 200 heittoa roceilla ja puttereilla. Oli kivaa. En tiedä oppiiko siinä, mutta ainakin toistoja tuli ihan pirusti ja kertausta pidetään monesti opintojen äitinä, olen kuullut.
Tänään luvassa vähintään samanmoinen setti. Todennäköisesti tulee enemmän heittoja. Tukholmassa pelin pitäisi olla ns. jiirissä ja SM-kisoissa viimeistään.
Ainakin Tapani tulee olemaan ihan leipää kummassakin kisassa. ;)
-
Heittopainotteisen viimeviikon päälle tänään tunti puttia. Tuli vedettyä kaksi 100/10 -settiä, tulokset 52 ja 52 eli yksi enemmän kuin aiempi enkka. Melko surkeeta, koska kisoissa ei mene noinkaan hyvin ja mitä nyt oon foorumia lukenut, niin alle 90 ei ylitä uutiskynnystä. Eli n. 100 olisi treenituloksena hyvä, niin kisoissa menisi sitten se 90%.
Alkaa olla kiire Tukholmaa varten saada putti siihen kuntoon, että viittii mennä tollasiin karkeloihin. Onneksi on mahkuja treenata paljon.
-
Autoton helsinkiläinen on hankalassa tilanteessa, kun täällä ei ole tilaa draivata juuri missään. En siis ole Jämin jälkeen heittänyt draiveria backhandillä, enkä forellakaan kovaa. Putti on ihan jees ainakin treenissä ja rocillakin on heitelty aika paljon. Taliin kun on ihan turha mennä lomakuukausina jonottamaan, niin Munkkiniemen neppirata on saanut ottaa paikan treenikenttänä. Draiveria ei silti mahdu heittämään sielläkään. Se on puttihinkkausta pakko harrastaa. No se on hyvä, koska pakon edessä sen mielekkyyttä ei voi kyseenalaistaa.
Onhan se tylsää, turha sitä on kieltää.
-
Autoton helsinkiläinen on hankalassa tilanteessa, kun täällä ei ole tilaa draivata juuri missään. Onhan se tylsää, turha sitä on kieltää.
Sama se täällä Tampereella on ton autohomman kanssa. Vähiin jää meikäläiselläkin treenaaminen, ellei joku innokas ilmoittaudu kyytijäksi =D
Vihiojalle (6km) ja Epilään (10 km) pyöräilee, mutta kummassakaan ei varsinaisesti draivaamaan mahdu. Julkujärvi ja Nokia ovat reilun 20 km päässä, joten aika harvoin tulee pyörällä lähdettyä ihan varta vasten sinne treenaamaan. Laiskuuttahan se toki on enimmäkseen, kun kerran sen enempää ei matkaa ole.
-
Mä myös hyvillä keleillä pyöräilen radoille, mutta se yleensä väsyttää jalkoja ikävästi, että draivaaminen on hankalaa heti siihen päälle. Ja ei sitä viiti hissutellakaan kun on kiituri alla. Se on kyllä huomannut, että alkukesän tappomäet sujuu jo paljon vähemmällä läähättämisellä.
Ehkä viikkokisat tänään, niin saisi draivatakin. Talissa mahtuu ainoastaan viikkokisoissa pelaamaan järkevään tahtiin.
-
Tässä suhteessa voi olla onnellinen valitsemastaan asuinpaikasta: 50m päässä 170m enimmäkseen nurmi/hiekka alue draivaamiseen, n. 500m päässä Jokelan neppirata (lentää putteri tänä vuonna vähän eri malliin kun on tossa jauhanut menemään), ja n. 13km päässä Hyvinkään A-tason rata. Autottomana sinne siirtyminen ei kuitenkaan ihan helppoa, jos ei ole aikaa/halua käyttää energiaa pyöräilyyn jos meinaa esim. pelata useamman kierroksen. Hyvinkääkin on tosin jo ajoittain keskipahasti ruuhkautunut.
-
Tähän mennessä kaikille radoille on mahtunut ilman ruuhkaa ja hyvin pitkälle ilman toista ristinsielua kun menee treenaa aamuseiskalta ennen duunia. Talissakin on hyvin hiljaista ja rauhallista!
-
Mä myös hyvillä keleillä pyöräilen radoille, mutta se yleensä väsyttää jalkoja ikävästi, että draivaaminen on hankalaa heti siihen päälle.
Tää tarkoittaa vaan pitää pyöräillä useammin sinne radalle ;)
-
Tukholman kisat, kauden toinen päätavoite SM-kisojen ohella meni täysin pipariksi, mutta ehkäpä muuta ei voinut odottaakaan. Kauden näytöt eivät vakuuta edes viikkokisoissa, saati sitten Majoreissa, joissa jännitys on eksponentiaalinen. Ja siihen se taas kaatui. Tekniikka hajosi about samantien, kun kilpailu alkoi. Treeneissä kulki, draivi oli irtonaista ja lähti kovaa, niinkuin se lähtee. Kisan aikana draivi muuttui kankeaksi, alkoi pelottaa, ei uskaltanut kääntää selkää kohteelle ja tuli worm burnereita. Koko viikonloppu oli sitten sitä, eikä auta paikata putilla, joka jää joka toisella yrittämällä käteen ja joka toisella lipsahtaa aikaseen. Se on sellaista.
Putti on silleen jännä, että se hajoaa vain kisakierrosten ajaksi, mutta draivi pitää opetella uusiksi ajan kanssa kisan jälkeen. Se ei korjaannu viikonlopun aikana treenaamalla, vaan jatkuu sellaisena. Tukholmassakin kisakierrosten jälkeen heitto oli ihan sekaisin edelleen, putti ei. Johtuu ihan siitä, että heittää kankeena ja jännittää itsensä solmuun.
No, hankin tänään Frisbeepointista 9 uutta Destroyeria, joilla pitäisi saada draivi takas jiiriin.
-
No, hankin tänään Frisbeepointista 9 uutta Destroyeria, joilla pitäisi saada draivi takas jiiriin.
Jyrkähköt lähtökulmat on kyllä hakuses jos 45 asteen kulmas aka jiiris tarttis saada lähtee, ihan sama sitte onko hysse vai antsa... ;D
-
Jos diggaat lukea, niin suosittelen W. Timothy Gallweyn kirjaa The Inner Game of Tennis. Itsekin olen aina ollut aikamoinen jännittäjä (tai jos tarkkoja ollaan, niin oikeastaan semmonen jonka jännitys muuttuu sisäiseksi pölötykseksi, joka häiritsee suoritusta) muiden lajien parissa ja tuo kirja oli suureksi avuksi. Se ei ole siis kirja, joka suoranaisesti käsittelee jännittämistä, mutta se tarjos ainakin mulle semmosen näkökulman harrastamiseen, jossa jännittäminen ei ollut läheskään niin iso ongelma. Tietenkään pelkästään kirjan lukeminen ei auta vielä mihinkään vaan jos sen ideat resonoi, niin ne pitää ottaa käyttöön ja oppia kirjan ehdottama tapa tehdä urheilusuorituksia. (Mikä ei tarkoita, että kaikki oppimansa pitäisi heittäää romukoppaan vaan että kirjan opit ei siirry suoraan käyttön vaan niitäkin pitää harjoitella.)
Mutjoo, en tietysti väitä, että kaikilla auttais tai että kaikille uppois. Mutta sanotaan näin, että tunnistan jutuistasi itseäni ja kuvittelisin, että painit samantyyppisten ongelmien kanssa.
Fribailu on itellä vielä siinä mukavassa aloitteluvaiheessa, ettei juurikaan ota mistään edes paineita, niin siitä olen jäävi puhumaan. Mutta lähestymistapa on semmonen, että lajilla ei ole oikeastaan väliä. Kirja käyttää esimerkkinä tennistä, mutta itsellä se toimi parhaana oppaana pool-biljardin parissa. Gallwey on kirjoittanut myös kirjan nimeltä The Inner Game of Golf, joka saattais yksityiskohtien osalta mätsätä vielä paremmin frisbeegolfin kanssa, mutta itse en ole sitä lukenut, niin en osaa varmaksi sanoa. Toi alkuperäinen on ainakin rautaa.
-
Tänks. Täytyy lukaista ensi tilassa. Suorittaminen on tosiaankin se juttu, josta pitäisi päästä eroon. Esimerkiksi lukemalla kerrankin jotain muuta kuin ammattikirjallisuutta... Pelko pelikentällä on iso lukko ja toinen on yliyrittäminen. Hans Wäkevällä oli kyllä hyvä motto, että Par-lukemaa pitää kunnioittaa. Se voisi toimia. Ei pidä pettyä ihannetulokseen ja ahnehtia maksimia. Itse aloitin aikana, jolloin par oli aina 3, oli kyseessä sitten 40 tai 400 metrinen reikä. Siten vitonen on mulle edelleen tuplabogi, ja se tuottaa pettymyksen automaattisesti, vaikka se olisikin oikeasti par. Se on iskostunut syvälle, koska vasta pari vuotta on käytetty oikeita par-lukemia meidän lajissa. Pitää ottaa uusi asenne.
-
Tänks. Täytyy lukaista ensi tilassa. Suorittaminen on tosiaankin se juttu, josta pitäisi päästä eroon. Esimerkiksi lukemalla kerrankin jotain muuta kuin ammattikirjallisuutta... Pelko pelikentällä on iso lukko ja toinen on yliyrittäminen. Hans Wäkevällä oli kyllä hyvä motto, että Par-lukemaa pitää kunnioittaa. Se voisi toimia. Ei pidä pettyä ihannetulokseen ja ahnehtia maksimia. Itse aloitin aikana, jolloin par oli aina 3, oli kyseessä sitten 40 tai 400 metrinen reikä. Siten vitonen on mulle edelleen tuplabogi, ja se tuottaa pettymyksen automaattisesti, vaikka se olisikin oikeasti par. Se on iskostunut syvälle, koska vasta pari vuotta on käytetty oikeita par-lukemia meidän lajissa. Pitää ottaa uusi asenne.
Mulla on samoja fiiliksiä. Petyn aika rankasti jos ei mee parin alle, varsinki tutulla radalla. Ehkä se lukeminen tekisi mullekkin hyvää.
Itellä menee myös herkästi yliyrittämiseks, syystä tai toisesta, mitä en ite ennen huomaa kuin bogia alkaa juoksemaan bogin perään enkä meinaa saada pelistä enään otetta.
-
Hieman samoja juttuja. Tiedostan että pitäis pelata omaa peliä eikä yrittää kopioida toisten heittoja. Mut sit kun pelaa sellasten kanssa jotka heittää reilusti pidemmälle (eli aika usein, koska oma maksimi on joku 100), niin rupee repimään liian kovaa kun haluaa päästä kanssa pitkälle (vaikka se pitkälle heittävä kaveri olis just heittäny pitkälle mutta huonoon paikkaan) vaikka tietää että siinä sopivasti 80-90 metrin päässä on ihan helvetin hyvä jatkopaikka mistä pääsee lähestymään helposti metriin par-putille.
Mun ei pitäis edes yrittää korille, ellei se ole sopivan kantaman päässä mihin pääsee 80-90% tehoilla eli kontrollilla. Voihan se birkku napsahtaa pidemmälläkin putilla, mutta oon kyllä sen verran huono puttaaja et siinä on sit kyse jo säkästä enimmäkseen.
-
Raaseporin Helmi 2012.
Heitto ja itseluottamus (se vähäinenki) on ollut ihan kadoksissa Tukholman-kisan jälkeen, ja vasta perjantaina Talissa heitetyn kahden kierroksen jälkeen löytyi joku tolkku draiviin, kun kiukulla paiskoin distancea Fyhrin kanssa. Karjaan kisaan lähdin lähinnä harjoittelemaan itseluottamusta, eli heittämään Aviarilla, lähestymään bäkkärillä ja yrittämään kaukaakin säkityksiä - en ole tällä kaudella osannut palata, ainoastaan pelätä. Ilokseni huomasin, että puttiralleja ei tullut (vaikka puttasin kaukaa ohi), Aviar jäi vain kerran käteen (tokalla väylällä, ei paha) ja lähärit olivat ihan kohtuullisia. Putti oli aika lepakkoa, mutta ihan tehokasta. Eka kiessi 51, johon sattui vielä totaalinen kusahdustuplabogi on ihan kiva. Hans Wäkevälle kiitos jäätelöstä, ja kiessillä kahdesta isosta Buranasta. Olkapää oli sökö.
Tokalla kiessillä lähinnä nauratti siinä vaiheessa kun neljättä kertaa puttaan alaraudan päälle pomppimaan ja siitä ulos. Olisivat voineet jäädäkin, mutta ei nyt sitten, parhaani tein. Paransin ekan kiessin tuplabogia nostobirkkuun (väylä 6, avaus aivan outin reunaan aukolle... 160m matala suora, tyytyväinen draiviin). Sade oli kova, joten forea piti puristaa paljon ja tuli käteen jäämisiä eikä birkkuja tippunut paljonkaan. Pelasin kuitenkin ihan kivasti, paitsi vikalla väylällä tuli tyypillinen romahdus, kun tajuaa, että "enää tää reikä, niin voi olla tyytyväinen kiessiin". No se meni pieleen ja koko kiessi meni siinä samalla. Ei voi mitään, ensi kerralla pitää keskittyä loppuun asti.
Tämän vuoden eka kisa, jossa ei koko ajan tuskaillut huonojen heittojen kanssa ja välillä puttikin upposi. Eikä ottanut päähän kuin ne pari surkeeta romahdusta kisan aikana. Pystyi nauttimaan lajista pitkästä aikaa myös kisassa. Ehkä se tästä taas.
Treeniä ei voi heittää ennen Tammisaaren-kisaa olkapään vuoksi. Västerbyn rata on kuitenkin mulle sopiva ja siellä on yleensä mennyt ihan mukavasti ja heittokin on jokseenkin kunnossa. Ei musta mitään Leo Piirosen verosta puttikonetta tule ikinä, joten hyväksytään se ja pidetään oma tyyli kasassa. Sillä tulee hyvänä päivänä hyvä tulos.
-
Paras olla SM-kisoissa kunnossa. Pääsen vihdoin taas haastamaan sut. Ihan niinku vanhoina, hyvinä aikoina ;)
Mä kyllä odotan jo niin innolla. Hirvee treeni päällä ;D
-
Mä oon ihan hirveessä tikissä. Putit uppoo ja draivi on tykissä.
Harvassa oli ne kerrat, kun pieksin sut, vaikka lähellä olikin monesti. Kelkka on kääntynyt, ole varuillasi!
-
Hyvä kuulla ;D Mä lähen siis haastajana tähän kisaan. Mutta muista vilkuilla olan yli, saatan vielä yllättää 8)
Nähdään sitte!
-
Mä oon ihan hirveessä tikissä. Putit uppoo ja draivi on tykissä.
Meneekö treenitkin ihan hurmoksessa? Vai miten se nyt olikaan, draivit hurmiossa ja putit hurmoksessa vai toisinpäin?
-
En mä reenaa koskaan, kyllähän mä oon sen sanonu.
Ihan hurmoksessa menee lähärit tosi lähelle puttietäisyyttä.
-
En mä reenaa koskaan, kyllähän mä oon sen sanonu.
Eikö tuo otsikko oo sitte vähän harhaan johtava?
-
En mä reenaa koskaan, kyllähän mä oon sen sanonu.
Eikö tuo otsikko oo sitte vähän harhaan johtava?
Otsikko ei kerro sitä, mitä Jaani harjoittelee. Epäilisin kuviokelluntaa? :)
-
Hyvä Jaani, tulosten perusteella asiallista peliä Tammisaaressa.
-
Hmmm...Tapani psyykkaa kiusaamalla. Eka kiessi oli huonoin Tammisaari-kiessi koskaan. Tähän mennessä 63 taisi olla huonoin siellä pelaamani. Oikeesti hemmetin turhauttavaa, koska nyt on oikeesti moneen vuoteen ekaa kertaa sellanen fiilis pelissä, että pääsisi hyviin tuloksiin. Putti ei jännitä ja lähärit on rentoja, draivikin on kunnossa. Sit, 64, morjens! Tokalla kiessillä pelasin bogi-bordie-bogi-birdie -peliä, ja ainekset oli oikeesti hyvään kiessiin, mutta piti tyytyä 57:aan. Tammisaari on kuitenkin mun suosikkiratoja ja pelaan täällä aina aika hyvin. Siksi toi Tapanin "asiallista peliä" meni nyt vähän ohi. Mutta kiitti enivei.
-
Okei. En tiennyt Tammisaari-taustasta tai tuloksista. Katoin vaan, että ihan kohtuullisella sijalla ja tuloksilla ja varsinkin reilulla parannuksella toisella kierroksella.
Olisin varmasti itse ollut tyytyväinen samoihin tuloksiin, mutta mä en ole Tammisaaressa koskaan pelannut. Eli ihan rehellistä kannustusta oli.
-
Tapani on tonnin miehenä (seuraava päivitys) tyytyväinen vaikka heittäisi koko kisan 940 keskiarvolla...
Viimeinen kiessi ja tulos 58, olisi ollut saumat reilusti parempaan, mutta helpot väylät kiessin lopussa menivät ihan plörinäksi. Lähinnä siksi, että olin pelaamassa hyvää tulosta. Radan birkkuautomaatti, reikä 2 (par 4) oli ehkä surkeimmin pelattu koskaan, ja kappas olin juuri ennen sitä reikää ottanut surkeen bogin ykköseltä ja mietin, että nyt ei saa mokata ainakaan tätä reikää. Ekalla kiessillä olin puttaamassa jopa kakkosta... Noh, avaus täysillä metsään, sieltä viisi metriä eteenpäin ulos, kolmosheitto neljään metriin ja putti vasemmalle ketjuista. BOGI! Haloo!
Loppu meni sitten par,birdie, bogi, birdie. Sekin bogi tuli griplockista ekaan puuhun, eikä siitä enää ollut mitään pelastettavissa.
Oli kyllä turhauttavaa pelata noin surkeesti varsinkin, kun nyt olisin ollut tikissä. Näköjään en ole vielä siinä itseluottamuksessa, että uskoihin taitoihin pelata loppuun asti hyvin vaan pitää ruveta jännittää nelimetrisiä putteja ja grippaamaan avauksia 30 astetta oikeelle. Muuten oli kiva reissu ja yhtä paniikkikohtausta ekalla kiessillä lukuunottamatta pelikin maistui. Oli sellasta taistelutahtoa nuo kaksi parempaa kiessiä.
Putata en edelleenkään osaa, mutta pari kymppimetristä ja yksi melkeen kaksikymppinen askelputti meni sisään. Helppoja puttimissejä (6m tai alle) ei tullut kuin kourallinen ja oli paljon muutakin hyvää pelissä.
Kyllä mä nyt väitän, vaikka ei kukaan uskokaan, että SM-kisoissa olen paremmalla sijoituksella kuin Tammisaaressa. Eli parempi kuin 17. Viimeksi kun pelasin SM-kisoissa vuonna 2010 olin 15, ja silloin pelasin huonoa peliä. Nyt samaan sijoitukseen pitää pelata jonkin verran paremmin, mutta rahkeet siihen on. Rata on niin haastava, että siellä on mielekästä pelata, koska Nokialla saa vähän mokeltaakin ilman, että pilaa koko kisaa. Tammisaari on kuitenkin melkolailla kakkosen hakua, että pienikin moka kertautui. Nokialla voi muuten olla myös iloa siitä, että heittää vähän pitemmälle. Tammisaaressa ei pitkällä draivilla tehnyt yhtään mitään, ellei sitten rei'illä 13 ja 14.
On sellanen olo, että paussi heittämisestä tekisi ihan hyvää. Keskittyisi vaikka punttihommiin.
-
Tämän foorumin mukaan pitkälle heittämisestä ei ole mitään hyötyä :o
-
Tämän foorumin mukaan pitkälle heittämisestä ei ole mitään hyötyä :o
Höpö höpö. Ei kukaan niin ole sanonut.
-
hmmm.... kerran Tammisaaressa pelanneena, mites heität ton kakkosen niin et se on korilla, jos se siis on se ei-ihan-ysikymppinen doglegi oikeelle jossa mando kulmassa?
-
hmmm.... kerran Tammisaaressa pelanneena, mites heität ton kakkosen niin et se on korilla, jos se siis on se ei-ihan-ysikymppinen doglegi oikeelle jossa mando kulmassa?
En ole Jaani, mutta tuo on niitä harvoja väyliä Tammisaaressa joista meikäläinenkin on pirkkuja saanut. Avaus mandon viereen väylälle sweetspottiin, perus forelähestyminen korille ja nostopirkku 8)
-
Nostobirkkuhan se on melkein jokaiselle, koska on par 4. Eagleen vaatiikin sitten vähän isompaa kättä.
Siitä on se iso kuusihässäkkä kaatunut, joten mandopuuna toimii mänty, joka ei ole läheskään yhtä rehevä ja se on myös enemään oikeella kuin se entinen mandokuusi. Tämän takia voin heittää sinne korkean anhyzerin ilman mitään pelkoa mandon missaamisesta.
-
En muuten käynyt heittämässä eilen, koska en treenaa. Salilla kävin. Tapani onkin varmaan kokeillut kaikkee tyhmää salilla, mutta tää on kyllä kiva liike: ultraleveellä otteella maastavetoa. Omalla salilla on sellaiset kiekot, joissa on kahva, eli niistä vain kiinni ja nostelemaan. Nyt oli 50 kiloo painoa, eli enemmänkin kokeilevaa nostelua kuin tosi pumppaamista. Forkut on kipeenä tänään, ihme juttu. Muuten oli selkäpäivä ja vähän vastanylkytystä päälle.
Kaipa sitä voisi joku päivä käydä vähän heittämässäkin...
-
Viikon verran ollut taukoa heittämisestä, koska nyt alkaa jo kyllästyttää ainainen mokeltaminen. Vähän taukoa, niin jaksaa taas mokeltaa ilman että heti keittäis.
Jo foorumin tavaksi tullut gameplanin julkistaminen.
1. Early release vasemmalle koivuihin, lähäri kympin vajaaksi ja putti alarautaan. 4
2. cut-rolleri reippaasti outtiin. Lähäri kupille. 4
3. Ekaan puuhun, josta ihan outo skippi kauas vasemmalle. Pelaan koko väyälän pääsemättä oikeelle väylälle. 5
4. Tässä vaiheessa ei jaksa paljon enää keskittyä. Avaus kupille. 2 "ei paljon kiinnosta"
5. Avaus kupille. 2
6. Koska sain vähän kirittyä parilla nostolla, niin jaksaa taas yrittää tosissaan. Se kostautuu ihan hirveenä griplokkina pyltsiin, parin puuosuman jälkeen puttiralli. 6
7. Nyt on jo ihan sama, joten avaus viiteen metriin ja grippiputti oikeelta ohi. Nosto 3.
8. Kaksi hyvää heittoa ja kolmosta puttaamassa. Rolli outtiin. 5
9. Fore 15 vajaaksi. Suivaantunu putti keskelle. 2
Front nine: 33
10. Avaus pitkäksi outtiin. kolmosheitto outtiin. Vitosheitto korin alle. 6
11. Seiftaan ison hyssen reippaasti vasemmalle ja pelaan kolmosta. 3
12. Täydellinen avaus. Kolmannella yrityksellä saareen. Putti ohi. 8
13. Avaus puihin. Sieltä räpiköinti väylälle. Lähäri kympin vajaaksi. Putti pitkäksi. Korin alle. Nosto sisään. 6
14. Kaksi täydellistä heittoa. Nosto 3.
15. Surkee worm burner 30 metriä tiistä. Lähäri forella 50 vajaaksi. Korin alle. Nosto 4.
16. Avaus liian löysänä tielle. Pitkä putti alarautaan. Nosto 3.
17. Hyvännäköinen fore, joka rollaa kuitenkin outtiin. Lähäri korille. 4
18. Tässä vaiheessa on aika sama, miten pelaa, joten kaksi täydellistä heittoa ja tulos 3.
Back nine. 40.
Yhteensä 73.
Jos tolleen menee joka rundi, niin taistellaan sunnuntain jatkopaikasta.
-
12. Täydellinen avaus. Kolmannella yrityksellä saareen. Putti ohi. 8
Jos tolleen menee joka rundi, niin taistellaan sunnuntain jatkopaikasta.
Jos 12lla on buncr-käytössä niin ei tuu rankkuja, joten säästät 2 heittoa, hatut ilmaan!
-
12. Täydellinen avaus. Kolmannella yrityksellä saareen. Putti ohi. 8
Jos tolleen menee joka rundi, niin taistellaan sunnuntain jatkopaikasta.
Jos 12lla on buncr-käytössä niin ei tuu rankkuja, joten säästät 2 heittoa, hatut ilmaan!
Merkkaan tuloksen suutuspäissäni väärin, enkä muista ollenkaan buncr-sääntöä. Illalla lasken tulostani ja huomaan laskeneeni väärin. Ilmoitan TD:lle virheen ja tulokseeni lisätään kaksi heittoa.
-
Ei jumaliste Jaani. En ehtiny ekaa lausetta lukea loppuun ku repesin jo :D Oli silti erilaisempi gamepläni mitä muilla.. :D
Maltan tuskin odottaa että pääsen meidän luksus-aitassa tenttaamaan että menikö kiessi gameplänin mukaan.
-
Maltan tuskin odottaa että pääsen meidän luksus-aitassa tenttaamaan että menikö kiessi gameplänin mukaan.
Lähdetään peräkkäisissä ryhmissä, niin voidaan varmaan jupista siinä kiessin aikana pariinkin otteeseen. Ja kiessin jälkeen autossa. Ja sit illalla aitassa. Jupistaan...
-
Mahtava plääni. FTW!
-
Moni ei noin game planiaan noin suunnittele, mutta tuossa oli varmaan kuvailtuna keskimääräinen kierros kisoissa :-)
-
;D
-
Moni ei noin game planiaan noin suunnittele, mutta tuossa oli varmaan kuvailtuna keskimääräinen kierros kisoissa :-)
Mä vedän ekan kiessin tonne 75:n nurkille, niin voi vapautuneesti heittää loppukisan hyvin, koska ei tarvi enää jännittää. Sarja: 75, 62,63,59.
-
Ihan ei menny pelisuunnitelman mukaan eka kierros... ;D
-
Meni lahjakkaasti persiilleen tämä päivä. Sijoitus on 33 joka on noh, todella surkeeta, mutta moni pelasi oikein hyvin. Huomenna pitäisi pelata enintään 62, siitä vielä paremmin toki ei vaadi sekään mitään kummosia ihmetekoja. Muutama väylä pilasi ihan hyvän fiiliksen, esim. toi viimeisen väylän triplabogi nyt tulee mieleen. On kuitenkin pakkobirkku se. No joo, ei voi mitään... tarttee vaihtaa lajia, jos ei parempaan pysty.
-
Nostobirkkuhan se on melkein jokaiselle, koska on par 4. Eagleen vaatiikin sitten vähän isompaa kättä.
Siitä on se iso kuusihässäkkä kaatunut, joten mandopuuna toimii mänty, joka ei ole läheskään yhtä rehevä ja se on myös enemään oikeella kuin se entinen mandokuusi. Tämän takia voin heittää sinne korkean anhyzerin ilman mitään pelkoa mandon missaamisesta.
Ahaa... en muistanu et par4. Aattelin et avaat korille...
-
Niin, eaglen saa heittämällä korille, mikä kyllä onnistuu tätänykyä ainakin minulta, jos hyvin menee. Nyt se on tosi helppo birkku.
-
Huomaa kuinka paljon parempi fiilis on, kun sekä Tukholman Open että SM-kisat on nyt takana. Enää ei tarvi hikoilla omaa peliään, ei tarvi tuskailla, että mikä mättää draivissa tai jännittää kahden viikon päästä olevia kisoja. Nyt ei tarvi pärjätä enää. Kausi alkaa olla paketissa, enää on yksittäisiä kisoja tulossa, ja niissä onnistuminen olisi lähinnä ihan kiva bonus, mutta ei silleen kiinnosta enempää.
Tämä näkyy pelifiiliksessä. Talin viikkokisoissa sain eilen tuloksen 54, joka on kauden paras siellä. Tänä vuonna on Talin kiertäminen ollut todella nihkeetä, koska sitä on kuitenkin hinkannut sen 10 vuotta siellä, ja muutenkin pelaaminen Talissa on tökkinyt jostain syystä. Eilen hyvillä fiiliksillä pari ihan surkeetä suoritusta (kuten ykkösellä seiska, mikä ei muuten harmittanut sekuntia pidempään), mutta toisaalta 7 kakkostakin. Siihen määrään nähden tulos ei ole hyvä, mutta otan sen mielelläni tähän saumaan.
Mitenhän sitä voisi pelata kauden niin, että ei jännittäisi "kauden päätavoitteita" niin paljon, että olisi sama hälläväliä fiilis myös ennen niitä ja niiden aikana. Ei se jännittämällä parane. Nyt se on todistettu viimeistään, että jännittäminen ei auta :D
-
Mitenhän sitä voisi pelata kauden niin, että ei jännittäisi "kauden päätavoitteita" niin paljon, että olisi sama hälläväliä fiilis myös ennen niitä ja niiden aikana. Ei se jännittämällä parane. Nyt se on todistettu viimeistään, että jännittäminen ei auta :D
jotkut käyttävät jännittämiseen apuna sraskii
Ei kuulu.
-
Mitenhän sitä voisi pelata kauden niin, että ei jännittäisi "kauden päätavoitteita" niin paljon, että olisi sama hälläväliä fiilis myös ennen niitä ja niiden aikana. Ei se jännittämällä parane. Nyt se on todistettu viimeistään, että jännittäminen ei auta :D
jotkut käyttävät jännittämiseen apuna sraskii
Ei kuulu.
hä
Ei kuulu hiisata sraskia.
-
En usko, että saa ainakaan mieltä letkeeksi sillä aineella.
Vois alkaa tuota vihreetä teetä juoda ennen kiessiä. Pari kuppia ny ainakin.
-
Näyttäisi siltä, että raivokkaasta yrittämisestä huolimatta oma ratingin (mahdollinen) nousu ei riitä ensi vuonna kisaamiseen... sääli juttu, vaikka oma vikahan se vain on. Pitäisi kisata vain isoissa kisoissa, vaikeilla radoilla tai sitten vain pelata hyvin. Viimeksi mainittu ei näytä onnistuvan, mutta kaksi ekaa olisi helppokin toteuttaa, mutta sitten jäisi kisat vähälle. Joka tapauksessa loppukausi pitäisi vetää elämänsä peliä, niin ensi vuonna voisi pelata jossain Euroopan kisoissa ja European Openissa. Näillä ratingeilla ei ole asiaa kisoihin...
Heinolassa oli kisat lauantaina. Kerran meni hermo, muuten ei ottanut päähän juuri lainkaan, vaikka vedin vuoden toiseksi huonoimman kiessini. (Ei se oikeasti ollut niin huono, mutta Heinolassa on ihan turha haaveilla huippuratingista.) Eka kiessi 61, missä oli rutosti huonoa tuuria mukana, mihin en kyllä yleensä vetoa. Mutta nyt oli pitkiä hyviä yrityksiä alarautaan, mitkä rollailivat kauas korista, kerran ob:lle ja muutenkin sattui vähän pomppimaan huonosti. Reiällä 4 heitin korista 12 metriä sivuun, puttasin alarautaan (ja ehdin jo tuulettaa onnistunutta eaglea), josta rolli 7 metriin. Olin niin musertunut, että en saanut sisään. Reiällä 5 puttasin 9 metristä alarautaan josta rollit 25 metriä OB:lle. Vitonen korttiin.
Tokalla kiessillä pelasin 56, joka on jo ihan kohtuullinen kiessi. Kiessin teemana oli "pelasta par", eli vedin monta n. 10 metristä puttia sisään epäonnistuneen lähärin päätteeksi. Yksi missattu viismetrinenkin toki mahtuu kiessiin aina. Kokonaista kaksi 2:sta koko kiessillä... mainittakoon Ville Lapinmäen kahdeksan kakkosta samassa ryhmässä.
Pääasia (hehheh) oli, että pää kesti vaikeat pelastuspaikat ja surkeen pelaamisen kiitettävästi. Ensi vuonna sitten pikkukisoja rämpimään, isoihin ei taida olla asiaa näillä luvuilla. Se vähän harmittaa. Aika paljonkin oikeastaan.
-
Eilen tunnin verran distancee kierähdyksellä Siltamäen pallokentillä. Pitäisi hommata kunnon distance-setti ja alkaa treenata tosissaan taas pituutta. Turun junnut näyttää ikävästi painelevan ohitse muuten, ellei ota itteään niskasta kiinni.
En osaa yhtään arvioida pituuksia, kun en mitannut kiintopisteitä, mutta fiilispohjilta mitattuna pisimmät eivät menneet yli 170 metriä. Tuulta oli ajoittain ihan ok, mutta pikkaisen liian suoraan takaa. Oma pituussetti 5 x 165g DX Destroyer taitaa olla eilistä päivää ja kuplamuovi on se nykyuttu. Pisin siivu meni kuitenkin 173g elite Nukella, joka ei edes liitänyt kunnolla. Näitä pitäisi hankkia lisää kevyempinä ja heittää vain nurmikolla, niin pysyisivät kunnossa.
Ensi vuonna tulee siivua. Nyt vain repimään pitkin talvea ja räjähtävyyttä siihen heittoon!
-
Mä heitän distancee 175 dessuilla:) pitäis kyl opetella toi kuplamuovin jeittely
-
Täytyy kai hommata jotai 155g PD2:sia ni rupeis irtoon. Täytyy kans ottaa niskasta kiinni itteensä ton distancehomman suhteen.
-
Mulla on joka vuosi tähän aikaan se fiilis, että nyt alkaa distancen opettelu tosissaan. Golfkisat on käyty, ei ole "syytä lähteä kiessille", kun seuraavat kisat on joskus huhtikuussa, mutta kuitenkin haluaisi kehittyä.
On muuten pakarat ja reidet ihan romuna noista n. 50 täysillä heitetystä kieppidraivista. Jäi jalat tekemättä salilla ton takia.
Mä ajattelin ostaa Nukea ja kuplamuovia. Niillä lähtee. Ei turkulaisjunnut hypi enää silmille. :D
-
Paljonkos irtoaa distancea tällä hetkellä?
-
Mulla on joka vuosi tähän aikaan se fiilis, että nyt alkaa distancen opettelu tosissaan. Golfkisat on käyty, ei ole "syytä lähteä kiessille", kun seuraavat kisat on joskus huhtikuussa, mutta kuitenkin haluaisi kehittyä.
On muuten pakarat ja reidet ihan romuna noista n. 50 täysillä heitetystä kieppidraivista. Jäi jalat tekemättä salilla ton takia.
Mä ajattelin ostaa Nukea ja kuplamuovia. Niillä lähtee. Ei turkulaisjunnut hypi enää silmille. :D
Kyllähän ne hyppii ja välissä vähän vanhemmatkin mutta saa ainakin yhden raksin rustata pois mistä ei enää hypi silmille. :-)
-
Paljonkos irtoaa distancea tällä hetkellä?
Nyt kun kieppiä vasta taas opettelen, niin en saa siitä paljonkaan hyötyä. Saman verran menee kuin suorilla vauhdeilla, eli normi keleissä sellanen 160-170 metriä. Tulee nykyään heitettyä täysillä tosi harvoin, mikä harmittaa. Ei ole tilaa repiä golfissa, kun laitetaan heti narua väylän sivuun. Siinä ei paljon pituus kehity, kun on pakko hidastaa heittoa.
-
Jaa että sellasten lukemien yli pitäis ens vuonna päästä.
Nyt kun on SM:n tappiosta (jossain määrin) toivuttu niin pakko se on myöntää että kelkka on kääntyny :D
...toistaiseksi...
Nythän on niin että meki saatiin rolloon oikeesti vähän vaativampi rata jossa on taas tilaa kehittyä. Katotaan ens kesänä uudestaan miten käy. Otatkos haasteen vastaan?
-
Anytime. Rovaniemen lumeton kausi alkaa kesäkuussa ja loppuu lokakuussa, joten etulyöntiasema on niin merkittävä, ettei sulla ole etelään muuttamisen lisäksi muita keinoja voittaa.
Kävin eilen heittämässä Distancea. Lähti jo huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Heitin myös blissuWraidia, ja vaikka se ei ihan paras kiekko tohon hommaan ole, niin kyllähän se pitkälle meni. Huonollakin heitolla se meni helposti. Nukella pääsi kyllä vieläkin vain vähintään yhtä pitkälle, mutta kovaan tuuleen ei Blissuja varmaan voita mitenkään.
-
Se on nyt sellainen homma, että motivaatio on aivan kadoksissa. Kävin Vampulassa tökkimässä yhden rundin tulokseen 60, yhdellä birdiellä. Kiinnosti ihan sikana.
Seuraavalla rundilla alkoi sataa kunnolla ja kiinnosti vielä enemmän. Heitin yhden foren ja runts. Ei siinä mitään, tiesin jo etukäteen, että forea ei kantsi käyttää, jos aikoo selvitä terveenä viikonlopusta. Sen verran kipeetä on tehnyt viime aikoina. Sen pommiforen jälkeen ei pystynyt enää edes neppaamaan forelähäriä hiljaa. Muutama bäkkärikin alkoi vihloa. Satoi vielä kovempaa ja huomasin heittäväni bägi selässä... se oli sitten siinä se kisa. Vampulassa kantsii heittää forea paljon, jos vähänkään osaa. Mielestäni osaan. Tuntui todella hönöltä pelata sitä rataa ilman forea, jota muutenkin käytän paljon. No, hiihtomajalla oli ihan kivaa hengailla kun muut pelasin kaatosateessa.
Mutta se motivaatio. Voi että, kun ei yhtään jaksa pelata. Sitä menee kisoihin ja toteaa, että tää ei tunnu missään. Ihan sama, mitä tulee, päähän ottaa eikä onnistumisistakaan jaksa iloita. Koeta siinä sitten pärjätä. Jotenkin usko tähän hommaan on tänä vuonna mennyt ihan nollaan. Yli kymmenen vuotta, kohta 13, hakattu päätä seinään ja taso on tämä. Ei paljon nappaa.
Mä todella toivon, että ymmärrän pitää ensi vuonna kiekot kaapissa ja itseni irti kentiltä. Jos vuoden tekisi jotain muuta ja etsisi iloa vaikka matkailusta tai jostain hauskasta ja kehittävästä harrastuksesta. Rahaakin jäisi johonkin kivaan, kun ei tarvitse maksaa kisamaksuja, matkoja ja majoituksia. Tai kiekkoja.
Enkä ole viime vuosina saanut juuri mitään palkintorahojakaan, jotka kuitenkin joskus kattoivat mukavasti ainakin ne bensakulut lähes joka kerta. Kaukana ovat ne ajat, kun taisteli rahoille pääsystä. Nykyään taistelee, että jaksaa pelata loppuun asti.
Noh, on tässä oltu friban kanssa tekemisissä SFL:n hallituksessakin ja kaikkea. Neljä vuotta sitäkin on tehty, ja monesta asiasta on väännetty ja ehkä jotain hyvääkin saatu aikaan. Ne hommat ainakin jäävät ensi vuonna pois. On sekin mukava irtiotto ja saa vähän etäisyyttä lajiin, koska hallitushommissa jos on, niin laji on joka päiväisellä asialistalla mukana. Esimerkiksi minulla on frisbeeliiton foorumilla yli 2500 viestiä, joista reipas enemmistö hallituksen sisäisellä palstalla.
Koska pelaajana omat meriittini ovat jääneet vähäisiksi, niin etsin jotain saavutuksia liittojyrähistoriastani. Löytyi yksi yksi hyvä avaus, josta olen oikeasti ylpeä, vaikka silloin se herättikin jonkin verran vastustusta. Ja kuulinpa leikkimielisesti kerran, että "se, jonka idea tämä oli pitäisi hakata". Jaa-a, onkohan moni vielä sillä kannalla.
No:
14. tammikuuta 2009 kirjoitin Hallituksen sisäiselle foorumille pitkän viestin, joka avasi uuden keskustelun, ja joka alkaa näin:
"Nykyinen SM-tour -malli on mielestäni tulossa tiensä päähän.
Ratkaisu?
Yksi suuri 4-päiväinen massatapahtuma, jossa ratkaistaan SM-tittelit. Kisapaikkana olisi vähintään kaksi rataa tarjoava kunta, järjestäjänä paikallinen seura."
Keskustelujen jälkeen päädyttiin muuttamaan vuodesta 1998 asti ollutta 4-6:n SM-osakilpailun mallia vuodelle 2010. Tänä vuonna, kun katselin SM-kisojen avoimen sarjan ykkösryhmän peliä ja sitä yleisöletkaa ja jännitystä sanoin eräälle hallituksen jäsenelle: "siis ihanko tosissaan me edes keskusteltiin siitä, että kannattaako tähän yhden SM-turnauksen malliin siirtyä".
Että sellainen, vähän ontto fiilis koko tämän lajin suhteen nyt on. Pelaaminen on ollut joskus todella kivaa, mutta eihän tämä tarjoa kuin pettymyksiä nykyisellään. Parigolfin SM-kisa sytyttää kyllä vielä, koska siinä pelataan kaverille ja se on formaattina hirmu hauska tapahtuma.
Se saattaa jäädä viimeiseksi golfkisaksi nyt pitkään aikaan. Ainakin pelaajana.
-
Laitetaan iso käsi Jaanille, joka on tehnyt paljon Suomen frisbeeskenen eteen!
Piilossa olevaa työtä ei monet edes tajua miten paljon Jaanillakin on sitä tullut tehtyä.
Mutta kuten ehdotin Jaanille vkoloppuna, et aletaan vetään kenttälajeja enemmän,
tästä varmasti vois saada monia kiinnostumaan, koska oha nää kenttälajit iha erihommaa kuin frisbeegolf!
Suosittelen kaikille! Hienoa hommaa. Kunhan kokeilee, niin huomaa, et vähä erinlainen homma on kivaa vaihtelua fg:lle.
Toivottavasti saataisiin ensi vuodelle kivat kenttälajien sm-kisat jonnekkin päin suomea!
-
Juu. Täytyy antaa kyllä. Kylä siinä oma hommansa on, mitä pelireissuilla vierestä on katsonut.
Mutta toivon ettet täysin lopeta lajia. Tauko tekee varmasti hyvää.
EDIT: Ja hienoa ku tuut parigolfin ässämmiin. Pidetään hauskaa.
-
Kiitos minunkin puolesta. Eilisistä eritoten. 8)
Berliinissä Reichstagin takana olevassa puistossa jengi pelas ultimatea ja freestylä, etenkin jälkimmäistä jäin kattelemaan suu auki. Rentoa, ilman paineita, mutta silti frisbeehommia... ehkä siitä sapattivuoden laji? Tai sitten tosiaan Ihan Jotain Muuta...
-
Kiiti, jäbät!
Koppaukset ja Distance ovat kyllä ihan parasta puuhaa. Ainakin distance-kisoja pitäisi saada enemmän, koska ei ne ennätykset parane jos ei pääse kokeilemaan usein ja hyvissä tuulissa. Meilläkin alkaa noita pituusjätkiä olla tosi paljon, garffia, jynkää, leeviä ja mitä noita nyt on.
Ja kopatessa saa muuten sykkeen korkeelle ja reidet palamaan.
-
Koitetaan järkätä pariässämmien alle perjantaille noita field eventtejä Jaanin iloks. Vähintään distance tulee varmasti, mut yritetään saada muutakin... :D
-
Kiiti, jäbät!
Koppaukset ja Distance ovat kyllä ihan parasta puuhaa. Ainakin distance-kisoja pitäisi saada enemmän, koska ei ne ennätykset parane jos ei pääse kokeilemaan usein ja hyvissä tuulissa. Meilläkin alkaa noita pituusjätkiä olla tosi paljon, garffia, jynkää, leeviä ja mitä noita nyt on.
Ja kopatessa saa muuten sykkeen korkeelle ja reidet palamaan.
Kyllä siellä Jämin kanervikossa on komia koppauslajeja kyntää, kun katsot kiekkoo taivaalla ja päässä pyörii myyränkuopat, lasinsirut yms. mummonrullan tavalla. ;D
Tosiaan, kuten Lassi sanoi, et parigolfin ässämmissä tulee ainakin pituuskisa, kyllä nuo muutkin varmaan.
-
jaahas. Se on sitten blissukaupan kautta mentävä Jämille. Saa ton 209 metriä parannettua omiin nimii :)
-
Juu ja eiköhän sieltä löydetä joku tasasempi mesta muihinki touhuihin...
-
Juu ja eiköhän sieltä löydetä joku tasasempi mesta muihinki touhuihin...
Mm'm.
jaahas. Se on sitten blissukaupan kautta mentävä Jämille. Saa ton 209 metriä parannettua omiin nimii :)
Meinasin eilen Lassin kans tilata noita Dominaattoreita.. Tarvis vähä ensiks testata et viittiiks ostaa et onko ne kui flippereitä.
-
Juu ja eiköhän sieltä löydetä joku tasasempi mesta muihinki touhuihin...
Meinasin eilen Lassin kans tilata noita Dominaattoreita.. Tarvis vähä ensiks testata et viittiiks ostaa et onko ne kui flippereitä.
Jonkin verran alivakaampi kun bossi, mutta maltillisemmalla loppufeidillä.
Edit: Niin ja Länsilinjalle kiitoksia liitonhommista ja peliseurasta jne. Tiedän muuten kokemuksesta, että välivuosi tekee helvetin hyvää.
-
Juu ja eiköhän sieltä löydetä joku tasasempi mesta muihinki touhuihin...
Meinasin eilen Lassin kans tilata noita Dominaattoreita.. Tarvis vähä ensiks testata et viittiiks ostaa et onko ne kui flippereitä.
Jonkin verran alivakaampi kun bossi, mutta maltillisemmalla loppufeidillä.
Otikko hege sen pinkin dominaattorin bägiin?
-
Ei siinä. Onneks en tilannu ku bossiki kääntää aikalailla rolleriks ku ruvetaan riuhtoon. Täytyy varmaan jotain Dessuja kehitellä, tiä sit pitäskö ottaa pari lizarttia ja koittaa niilläki.
-
Juu ja eiköhän sieltä löydetä joku tasasempi mesta muihinki touhuihin...
Meinasin eilen Lassin kans tilata noita Dominaattoreita.. Tarvis vähä ensiks testata et viittiiks ostaa et onko ne kui flippereitä.
Jonkin verran alivakaampi kun bossi, mutta maltillisemmalla loppufeidillä.
Otikko hege sen pinkin dominaattorin bägiin?
Juu, tosin se on 171g, että en tiä sitten miten maksimi käyttäytyy.
-
Juu ja eiköhän sieltä löydetä joku tasasempi mesta muihinki touhuihin...
Meinasin eilen Lassin kans tilata noita Dominaattoreita.. Tarvis vähä ensiks testata et viittiiks ostaa et onko ne kui flippereitä.
Jonkin verran alivakaampi kun bossi, mutta maltillisemmalla loppufeidillä.
Otikko hege sen pinkin dominaattorin bägiin?
Juu, tosin se on 171g, että en tiä sitten miten maksimi käyttäytyy.
Täytyy kattoo jos Kauhajoella siinä jossain kerkeis ruiskaseen sitä, että näkis mitä se tekee. ?
-
Harmittaa, kun tässä on pituusheittotsäänssit perjantaina ja mulla on aimo kasa uutta blissua, mutta sitten en ole yhtään kerennyt heittämään. Mä oon viimeksi käynyt Vampulan kisassa pelaamassa yhden kiessin päin hemmettiä ja siihen loppunut heittohommat. Täytyy varmaan kylmiltään lähtee repimään uusilla kiekoilla, josko tulisi siivua Jämillä.
Parigolfissa oon tikissä eniveis.
Salilla on kerennyt käymään ja mukavasti parissa kuukaudessa painoa nelisen kiloa lisää. Vieläkin kun painot lisääntyisi tangossakin niin siitähän riemu repeisi. Nyt repee vain paidat mahan kohdalta.
-
Kävin kokeilemassa päivän distancekunnon, mikä osoittautui pienestä sateesta huolimatta oikein hyväksi. Blissubossit lähtivät hyvin ja moni liiti sinne 180+ lukemiin. Yhden kävelin 210 askelen mittaiseksi, eli hyvällä tsägällä melkein 200 metriä oli siinä. Jos pääsisi hyvään tuuleen nakkaamaan, en pitäisi Suomen ennätystä mahdottomuutena nykykunnossa. Voimaa on tullut lisää ja koska kieppiäkin on päässyt treenaamaan, niin pitäisihän sen tuloksissa näkyä.
-
huhhuh, ei voi muuta sanoa. :)
-
Veikkaan, että mun tyylinen heittäjä hyötyy blissusta enemmän kuin moni, koska en osaa anhyzeriä kunnolla. Blissulla se onnistuu todella helposti, eikä mun tarvi vääntää kaikin voimin kiekkoa korkealla ja kulmassa. Kiekosta se on tod.näk. kiinni, vaikka olisihan kiva, jos olisin vain heittäjänä kehittynyt.
-
Kai kerkeet jo huomenna sitte Jämille heittään pituussiivua? SE tietenki tavotteeks, mutta vähintäänkin tolle Garffille jauhot suuhun ku sillä on ollu niin törkee uho päällä, että rykäsee kilometrin tai kaks... ;D
-
MORJESTA PÖYTÄÄN
-
Tarkoitus ois Jämille ehtii pituusheittoihin.
Garffi on tietysti ihan ookoo heittäjä, mutta kyllähän se tiedetään kovemmaksi suustaan kuin kädestään ;)
Ja Garffin lisäksi murenee SE.
Oho, meniköhän tää nyt uhon puolelle? :D
-
Pyh, mitään uhoa ku selvää itsevarmuutta. Luotto tekemiseen kohdallaan, niin saa SE:kin kyytiä 8)
Onnea kisaan!
Ps. ois kiva nähdä ko. heittoja videolta jos mahdollista ;)
-
Eräs videokuvaaja on kyllä tulossa ottamaan varsinaista parigolfia talteen, mutta pituuskisaankin voisi yrittää jonkun saada paikalle suhimaan.
-
Noh, kyllä mä sitä hiljaa itsekseni kauhistelin Jaanin blissurykejä. Ei mulla oo kylä saumaa varmaan noilla täyspainosilla samoille mitoille.
Lassi, mun SE-uho on yhtä kovaa ku sun uhos viikkokisoista ;)
Mahtavia heittoja ollut kyllä Jaanilla. Mitä blissuja sulla olikaan? Bosseja?
-
Lassi, mun SE-uho on yhtä kovaa ku sun uhos viikkokisoista ;)
Emmä uhoo, mä vaan leijun ku oon tehny rataenkan tai jotai...
Ja Jaani, koita nöyryyttää tota poikulia kunnolla ni se heittää sitte ite golfkisas ääryyttä törkees raivos... ;D
-
Jaa niinku kahella viimme 5tr vkokisois tai esim. Häntyris tai entä viime vuoden EO:n 48 tulos? ;)
-
Jaa niinku kahella viimme 5tr vkokisois tai esim. Häntyris tai entä viime vuoden EO:n 48 tulos? ;)
Nono, eipäs ny muistella noin vanhoja, paukautan tänään semmoset lukemat tauluun ettet tiäkkää... ;D
-
Garffille: kiekot ovat blissun Bosseja 150g.
Ja jos oikeesti haluu pitkälle heittää, niin kyllä kiepillä saa pituutta lisää jos sen osaa. Et käsittääkseni heitä kieppiä vaan suoraa vauhtia?
-
Garffille: kiekot ovat blissun Bosseja 150g.
Ja jos oikeesti haluu pitkälle heittää, niin kyllä kiepillä saa pituutta lisää jos sen osaa. Et käsittääkseni heitä kieppiä vaan suoraa vauhtia?
No.. Osaanmä kiepillä hysseä heittää, kuten jämin pro-tourin jälkeisessä distance showkeississä huomasit. ;D
Mulla menee kiepissä rytmitys päin.. en oo sen takia jaksanu ruveta paneutuun siihen. (vielä)
-
Mä tuun heittää 175 champion dessua pidemmälle!!!!!!!!!!
-
Aika kova sälli jos 175kpl dessuja ryit pidemmälle ku Jaani pisimmän blissurykinsä..
-
Aika kova sälli jos 175kpl dessuja ryit pidemmälle ku Jaani pisimmän blissurykinsä..
Älä vaan jynkkä tota tee. Sulla pitää olla täydet tehot kropassa lauantaina! :)
-
Jaa niinku kahella viimme 5tr vkokisois tai esim. Häntyris tai entä viime vuoden EO:n 48 tulos? ;)
Nono, eipäs ny muistella noin vanhoja, paukautan tänään semmoset lukemat tauluun ettet tiäkkää... ;D
Sori Jaani ot, mutta pakko sanoo Lassille että niin teit. ;D
-
SM-kisojen jälkeen käynyt pelaamassa alle viisi kertaa plus Parigolfin SM-kisat. Ikään kuin niinkuin ei vois vähempää kiinnostaa.
Salilla on kerennyt käymään. Tällä viikolla on ollut ihan hyvä kuntoviikko. Ma-Pe oli salipäivät, eli ihan perusvoimailua 5 kertaa viitenä arkipäivänä. Lauantaina höntsäilyä eli 600 metriä uintia, mikä on meikän tekniikalla tosi rankkaa. Tänään kävin testaamassa 100 leukaa, joka meni enkka-aikaan 15.53. Oikein kivaa oli, vaikka tavoitteesta jäinkin 53 sekuntia. Kahden-kolmen toiston minisarjoja tein.
Niille, jotka haluavat testata tota satasta ja haluavat haastaa, niin itse teen vastaotteella. Ja kyynärpäät lukkoon ala-asennossa. Itse myös varmuuden vuoksi lasken ihan alas kropan niin, että pää menee käsivarsien väliin eikä pitäisi jäädä mitään sanomista puhtaudesta.
-----------------
En mä tiedä, onko tällä mitään vaikutusta vaikkapa heittoon, mutta kivaa tää on. Uskon, että jos kaksi heittäjää heittää "yhtä hyvällä tekniikalla", niin parempikuntoinen heittäjä heittää pitemmälle. Sitten pitäisi saada toi tekniikka vielä kuntoon, mutta sen aika on joskus toiste.
Ensi vuonna pitäisi saada pituuskisoja kunnolla, niin saisi tuloksiakin aikaiseksi. Se Jämin keikka meni ihan vitsiksi.
-
Ensi vuonna pitäisi saada pituuskisoja kunnolla, niin saisi tuloksiakin aikaiseksi. Se Jämin keikka meni ihan vitsiksi.
Jämillä oli muuten eilen seuranmestaruuskisoissa valehtelematta 20-30m/s puuskissa. Oikeesti välillä pelotti, että kaatuuko puut.
-
Lauantaina höntsäilyä eli 600 metriä uintia, mikä on meikän tekniikalla tosi rankkaa.
Tossakin hommassa pieni reeni auttaa rajusti. Mullakaan ei oo koskaan ollu minkäännäköstä tekniikkaa (en esim osaa mitään käännöstä), mutta oon vetäny parhaimmillani 180 kilsaa kahdessa viikossa. 25 kilsaa päiväennätys. Ja siis 25 m altaassa....
-
Lauantaina höntsäilyä eli 600 metriä uintia, mikä on meikän tekniikalla tosi rankkaa.
Tossakin hommassa pieni reeni auttaa rajusti. Mullakaan ei oo koskaan ollu minkäännäköstä tekniikkaa (en esim osaa mitään käännöstä), mutta oon vetäny parhaimmillani 180 kilsaa kahdessa viikossa. 25 kilsaa päiväennätys. Ja siis 25 m altaassa....
Toi 25km uintia päiväs on just niin tyhmää touhua, ettei tee kukaan muu ku Tapani. Varsinkaan surkeella uimataidolla. Ikinä mitään järkee misään touhuis, hirveetä sekoo vaan.
-
Toi 25km uintia päiväs on just niin tyhmää touhua, ettei tee kukaan muu ku Tapani. Varsinkaan surkeella uimataidolla. Ikinä mitään järkee misään touhuis, hirveetä sekoo vaan.
On kato tarvinnu jollain pätee, vähintään oman pään sisällä. Voi sitä tyhmempiäki tempauksia tehdä (ja oon tehnykki).
-
Toi 25km uintia päiväs on just niin tyhmää touhua, ettei tee kukaan muu ku Tapani. Varsinkaan surkeella uimataidolla. Ikinä mitään järkee misään touhuis, hirveetä sekoo vaan.
On kato tarvinnu jollain pätee, vähintään oman pään sisällä. Voi sitä tyhmempiäki tempauksia tehdä (ja oon tehnykki).
Ei mulla ole aikaa vetää tollasia settejä, varsinkaan altaassa ja paskalla tekniikalla. Mulla on kyllä aina ollu surkee uintitekniikka. Selkä on 50 metrin jälkeen ihan pumpissa ja sitten mennään jäykästi siitä eteenpäin.
Sulla on vielä tota ruskolevää pää täynnä, niin kyllä se jo tuntuu uidessa kun sellasta vetää perässään.
-
Toi 25km uintia päiväs on just niin tyhmää touhua, ettei tee kukaan muu ku Tapani. Varsinkaan surkeella uimataidolla. Ikinä mitään järkee misään touhuis, hirveetä sekoo vaan.
On kato tarvinnu jollain pätee, vähintään oman pään sisällä. Voi sitä tyhmempiäki tempauksia tehdä (ja oon tehnykki).
Ei mulla ole aikaa vetää tollasia settejä, varsinkaan altaassa ja paskalla tekniikalla. Mulla on kyllä aina ollu surkee uintitekniikka. Selkä on 50 metrin jälkeen ihan pumpissa ja sitten mennään jäykästi siitä eteenpäin.
Sulla on vielä tota ruskolevää pää täynnä, niin kyllä se jo tuntuu uidessa kun sellasta vetää perässään.
Sitä ruskolevää on muuten yhtä lailla pään sisällä ku ulkopuolellaki... ;D
-
Ja housuis kas nööli samaa levää.
-
Lauantaina höntsäilyä eli 600 metriä uintia, mikä on meikän tekniikalla tosi rankkaa.
Tossakin hommassa pieni reeni auttaa rajusti. Mullakaan ei oo koskaan ollu minkäännäköstä tekniikkaa (en esim osaa mitään käännöstä), mutta oon vetäny parhaimmillani 180 kilsaa kahdessa viikossa. 25 kilsaa päiväennätys. Ja siis 25 m altaassa....
Aikamoinen suoritus. Suht ripeellä vedolla ja hyvällä tekniikalla pystyy uimaan n. 3000m tunnissa. Samaa tahtia tuskin huonolla tekniikalla pystyy pitämään, joten 25km on sulta ottanut varmaan noin 9-10h. Boooo-oooring! :) Joskus kilpauintiaikoina vedettiin parissa tunnissa parhaimmillaan 7km ja sekin alko jo vituttamaan :)
-
Aikamoinen suoritus. Suht ripeellä vedolla ja hyvällä tekniikalla pystyy uimaan n. 3000m tunnissa. Samaa tahtia tuskin huonolla tekniikalla pystyy pitämään, joten 25km on sulta ottanut varmaan noin 9-10h. Boooo-oooring! :) Joskus kilpauintiaikoina vedettiin parissa tunnissa parhaimmillaan 7km ja sekin alko jo vituttamaan :)
Mä uin tosiaan silloin noin 3km tunnissa, jos uin 1-2h. Mutta tollasessa ei tietysti vauhti pysyny lähelläkään sitä, vaan olin toi kesti yli 11h.
-
Aikamoinen suoritus. Suht ripeellä vedolla ja hyvällä tekniikalla pystyy uimaan n. 3000m tunnissa. Samaa tahtia tuskin huonolla tekniikalla pystyy pitämään, joten 25km on sulta ottanut varmaan noin 9-10h. Boooo-oooring! :) Joskus kilpauintiaikoina vedettiin parissa tunnissa parhaimmillaan 7km ja sekin alko jo vituttamaan :)
Mä uin tosiaan silloin noin 3km tunnissa, jos uin 1-2h. Mutta tollasessa ei tietysti vauhti pysyny lähelläkään sitä, vaan olin toi kesti yli 11h.
Joko aletaa kerää betsiä et uit Tallinnaan lahden yli :-)
-
Joko aletaa kerää betsiä et uit Tallinnaan lahden yli :-)
En oo koskaan käynyt Virossa, joten pitäiskö...
-
Joko aletaa kerää betsiä et uit Tallinnaan lahden yli :-)
En oo koskaan käynyt Virossa, joten pitäiskö...
pitäis...
-
Siistii. Kolme päivää tälle viikolle salirottailua. Koko kroppa on vedetty kerran, toinen kerta vielä päälle ja sunnuntaina lepoa tai jotain muuta kivaa. Jotain muuta kuin fribaa. Olen päättänyt pitää ihan kunnon tauon kaikesta sellaisesta touhusta.
Viimeksi kun kävin pelaamassa, tunsin sisäistäneeni puttaamisesta jotain hyvin olennaista. En usko, että sä häviää nyt mihinkään. Motivaatiotakaan ei ole kiekkopuuhiin. Duunia ja salia, pakko painaa, jotta rikastuu ja kasvaa hirmu isoksi ja vahvaksi.
Eilen vielä juoksulenkki iltasella. 5,5 kilsaa ja 40 minuuttia. Kyllä painoi jaloissa ensi metreiltä saakka edellispäivän jalkatreenit ja jossain vaiheessa saman päivän selkätreenikin alkoi kiristää. Mutta sainpahan juostua!
-
vitun kestävyysurheilija!:) lopeta aeroobinen, kuihduttaa:)
-
vitun kestävyysurheilija!:) lopeta aeroobinen, kuihduttaa:)
Niin se kyllä tekee!
Tänään taas erinomainen jalkapäivä salilla. Mahtavaa, kun ei ole flunssa häiritsemässä.
-
Ekaa kertaa moneen kuukauteen olo, että ei huvita mennä salille. Huonoilin monta tuntia kaupungilla, vedin pahan kebab-puffetin, istuin kahvilla ja ravailin kauppojen hyllyjen välissä aikaa tappaakseni, kun salille piti mennä, muttei huvittanut.
Noh, tein puoli tuntia pohkeita ja nylkytin etureisilaitetta, minkä jälkeen lähdin menemään.
Huomenna uusi yritys.
-
vedin pahan kebab-puffetin
Kebabin voi yhdistää hyvin treeniinkin. Jarmo veti joskus voimanostokisan lämmittelyksi Kebabin lohkoperunoilla, jos oikein muistan. Me muut vedetiin puoli tuntia keppi- ja tankojumppaa ja kevyitä nousuja kohti kisapainoja. Jarmo istu kebabbi sylissä pipo päässä ja tuli sitte mukaan ku oli tarpeeksi rautaa tangossa.
-
Lohkoperunat on varmasti hyvä hiilaritankkaus juuri ennen rykimistä.
-
Ei keppiRANUTkaa huano o.
-
Nimenomaan ranUt taisi vetää hiljaiseksi sillä kertaa. Ei, mutta se on nyt selkäpäivä ja menoksi.
-
Kokeillaanko? http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20121114015059166_v0.shtml
-
En tee koskaan jalat tuettuna. Tulee vain lonkan koukistajat kipeeksi ja pitää keskittyä vatsoihin. Mutta kun sä teet kaikkea muutakin typerää, niin anna mennä!
-
En tee koskaan jalat tuettuna. Tulee vain lonkan koukistajat kipeeksi ja pitää keskittyä vatsoihin. Mutta kun sä teet kaikkea muutakin typerää, niin anna mennä!
En mäkään vattoja tee jalat tuettuna. Joskus lonkankoukistajia voin tehä =D
Oon mä joskus tuhat istumaannousua tehnyt lattialla. Tylsäähän se on.
Mutta toi oli jo niin typerän näköstäkin, että vois ihan piruuttaan joskus vetästä.
Vois sen sijaan joskus ottaa kisan vaikka ilman tukea ja esim 15 kiekko niskassa. Tosin mä vedän kaikilla mahdollisilla vemputuksilla ja pomputuksilla, koska oon tylsä.
-
En tee koskaan jalat tuettuna. Tulee vain lonkan koukistajat kipeeksi ja pitää keskittyä vatsoihin. Mutta kun sä teet kaikkea muutakin typerää, niin anna mennä!
;D ;D ;D
-
Tapani laittelee omia punttitreenejään, ja koska Tapani on maailman sairaaksi paras, niin mäkin laitan nyt sitten.
Punttiohjelma (on pitänyt harvinaisen hyvin):
Lokakuun puolessa välissä aloitin ja kestää tuonne jouluun saakka. Päivät: ma, ti,ke, ja sama toistuu to, pe, la. Viikon jälkeen toistomäärät muuttuu.
Esimerkkinä maanantai-/torstaiohjelma:
Taputuspunnerrukset: 2x10
Penkkilaite (koska pena on aina varattu): 2x6, 1x25
Vinopena smithissä: 1x6, 2x25
Ristitalja tai käsipainoperhoset: 2x25
Leuat leveellä otteellä räjähtävästi: 2x7-10
Ylätalja: 2x6, 1x25
Kulmasoutu: 1x6, 2x25
Pullover: 2x25
Tämä on perusrunko, jota noudatan tiistaina ja perjantaina (jalkaliikkeet, vatsat) sekä keskiviikkona ja lauantaina (olkapäät ja kädet). Etenkin nämä räjähtävät liikkeet ovat osoittautuneet hyviksi. Punnerruksissa ei väsy enää ollenkaan ja leuanvedossa on selvästi enemmän nopeutta kuin aluksi. Painot ovat nousseet myös ihan kivasti, mutta koska teen koneissa ajansäästön ja ruuhkan vuoksi, niitä on ihan turha laittaa esille.
Seuraavana viikkona teen 2x8 ja 1x20, siitä seuraavana viikkona 2x10 ja 1x16 ja lopuksi vain 3x12. Ekat neljä viikkoa tein toiseen suuntaan, keskimääräisistä toistoista sekä raskaampaan että kevyempään. Oli myös tavoitteena, että sarjojen välissä tekisin aerobista aina minuutin, mutta se on vähän jäänyt, koska haluan pitää lyhyemmät tauot ja toisaalta en vain jaksa. Teen kyllä rivakkaa keppijumppaa, hypin yhdellä jalalla tai venyttelen melkein aina sarjan jälkeen.
Kuusi kertaa tällainen salipäivä viikossa on juuri nyt todella raskasta, koska nuo pitkät sarjat vievät ihan hapoille. Onneksi helpottuu kokoajan. Kehitystä on tottakai tullut, koska en koskaan ole tehnyt näin paljon salia kuukauden aikana. En tiedä, kuinka kauan tätä tahtia jaksaa, mutta eipä vielä ole tullut totaalista väsymystä. Jos ensi kesänä taas kilpailen frisbeegolfissa, joutunee kevään puolella muuttamaan ohjelmaa reippaasti kevyemmäksi.
-
Puttailin jotain 20 minuuttia juuri. Tajusin (jälleen kerran), että mitä pystymmässä jaksaa seistä, sitä napakammin kiekko lähtee kädestä eikä tule aliputteja. Koetan jälleen vaihtaa suoraan puttiin, ja kyllä siinä on puolensa. Mutta päivän opetus: rinta rottingille ja leuka pystyyn.
Ja nyt taas salille. Se ois vissiin kädet vuorossa. Ollut niin paljon duuneja viime aikoina, että vähän pelottaa ehtiikö tänä keväänä treenata lainkaan. Eipä tosta varmaan haittaa ole pitää kunnon tauko ja tulla freesinä sit EO:hon voittamaan.
-
Niin tai bisselle ja kynttiläillalliselle, kuten Oulun Protourilla Da mariassa parina iltana! :)
-
Niin tai bisselle ja kynttiläillalliselle, kuten Oulun Protourilla Da mariassa parina iltana! :)
EO:hon lähden joka tapauksessa, vaikka sinne infrapunasaunaan tai sitten "äijän" ei-ihan-ilmaiseen savusaunaan.
-
Niin tai bisselle ja kynttiläillalliselle, kuten Oulun Protourilla Da mariassa parina iltana! :)
EO:hon lähden joka tapauksessa, vaikka sinne infrapunasaunaan tai sitten "äijän" ei-ihan-ilmaiseen savusaunaan.
Jees. Infraäijä ei ollu kyl huono mutta stalkkeripasu oli. Olis tarttenu muiluttaa hiukan ku ei antanu olla rauhas, jos ei ollu itte paikalla antamas noottia ni sitte silmämunat paisto ikkunasta. :D
'Ette kai te s**tana sitä siinä pidä ku te grillaatte?!?!? SE pitää nostaa pois!!' 'kiitti ku valasit'
-
Tänään himassa puttailua, ja sitten 200 puttia 6,5 metriä.
Eka satku: 8 mokaa
Toka satku: en enää edes viittinyt laskea kun meni yli 10, jonka jälkeen niitä alkoi tulla kuin hihnalta. Alkoi pelottaa ja se siitä sitten taas.
Fakta on se, että yhtään ei saa missata näin läheltä varsinkaan sisällä, joten hommia on paljon.
-
Taas tuli vedettyä monta puttia ohi, mutta nyt tajuaa tämän olevan aika helppoa ja nopeaa näin talviaikaan vain puttailla himassa, kun löytyy 15 minuuttia löysää aikaa. Se pitäisi nyt tehdä joka päivä, sillä vaikka 100 puttia päivässä on periaatteessa vähän, se kuitenkin pitää yllä puttia. Näin saa melko helposti täyteen 500 puttia viikossa, ja on varmasti opettavaisempaa hoitaa se viidessä osassa kuin yhdessä.
Jos vain nyt jaksaisi tehdä joka päivä vähintään 100 puttia, niin kyllä olisin tyytyväinen.
-
Ja päivän satku+ on hoidettu. Äänilevyä ehti kulua 15 minuuttia taustalla, joten aika nopea toimitushan tuo on. Ehkä lisää myöhemmin.
-
Taas löytyi aikaa yhdelle sataselle. Hyvä hyvä.
-
Taas löytyi aikaa yhdelle sataselle. Hyvä hyvä.
Hyvä hyvä! :)
-
Taas puttailua ja satanen päälle. Jälleen 13 ohi, mikä on kyllä uskomattoman huonosti...
-
91/100...huomiona sellainen, että kolme ohi puttia viimeisen kympin aikana.
-
kohta kyl tulee joku jännetupintulehdus jos tota menoa jatkat!:) lukematkin alkaa parantua. KONE!
-
Muistathan lisätä miljoonaputtiin ;)
-
Ei jaksa, muutenkin ärsyttää kun se viestiketju on aina ykkösenä siellä, ja sisältö on vain numeroita. Jää oikeesti mielenkiintoiset ketjut sinne alle piiloon.
Kyllä se miltsi tulee täyteen ilman muakin.
-
Ei jaksa, muutenkin ärsyttää kun se viestiketju on aina ykkösenä siellä, ja sisältö on vain numeroita. Jää oikeesti mielenkiintoiset ketjut sinne alle piiloon.
Kyllä se miltsi tulee täyteen ilman muakin.
Joo. Ei se erityisen informatiivinen ketju ole, siksi itsekään en päivitä joka treenin jälkeen. Mutta voihan niitä kirjailla sinne silloin tällöin.
Toisaalta päivittäminen innostaa muita mukaan ja onhan se kunnioitettava projekti.
-
Tapani laittelee omia punttitreenejään, ja koska Tapani on maailman sairaaksi paras, niin mäkin laitan nyt sitten.
Punttiohjelma (on pitänyt harvinaisen hyvin):
Lokakuun puolessa välissä aloitin ja kestää tuonne jouluun saakka. Päivät: ma, ti,ke, ja sama toistuu to, pe, la. Viikon jälkeen toistomäärät muuttuu.
Esimerkkinä maanantai-/torstaiohjelma:
Taputuspunnerrukset: 2x10
Penkkilaite (koska pena on aina varattu): 2x6, 1x25
Vinopena smithissä: 1x6, 2x25
Ristitalja tai käsipainoperhoset: 2x25
Leuat leveellä otteellä räjähtävästi: 2x7-10
Ylätalja: 2x6, 1x25
Kulmasoutu: 1x6, 2x25
Pullover: 2x25
Seuraavana viikkona teen 2x8 ja 1x20, siitä seuraavana viikkona 2x10 ja 1x16 ja lopuksi vain 3x12. Ekat neljä viikkoa tein toiseen suuntaan, keskimääräisistä toistoista sekä raskaampaan että kevyempään. Oli myös tavoitteena, että sarjojen välissä tekisin aerobista aina minuutin, mutta se on vähän jäänyt, koska haluan pitää lyhyemmät tauot ja toisaalta en vain jaksa. Teen kyllä rivakkaa keppijumppaa, hypin yhdellä jalalla tai venyttelen melkein aina sarjan jälkeen.
Voi tuntua hölmöltä kysymykseltä mutta kysynpä kuitenkin, kun en tuolla salilla varsinainen konkari ole.
Noi missä teet lyhyen ja pitkän, muutatko painoja? Lyhyt sarja isommilla ja pitkä sarja pienemmillä? Tällainen tulis mulla ekana mieleen. Oon tähän asti tehny yhdellä salikerralla aina (lähes) samanmittaisia sarjoja per liike, niin ei ole tarvinnut miettiä ja muutella painoja niin paljoa.
Mutta sanotaan nyt vaikka, että jos teet penkkiä 2x6 ZZ kg:lla niin montako prosenttia suunnilleen ZZ:sta on sitten 25:n sarjassa? Kuulostaa hauskalta hommalta ja jos sais jotain osviittaa, niin ei tarvis sitten niin paljoa etsiä niitä oikeita painoja..
Niin ja onko ideana vetää noi kaikki ihan jaksamisen äärirajoilla?
-
Nyt olen iloisesti muuttanut ohjelmaa jo, mutta kyllä tarkoitus on muuttaa painoja sarjojen välissä. Siksi aloin myös tehdä enemmän koneissa, koska ei jaksanut vaihdella levyjä niin paljon. Jossain prässissä on aika ikävää ensin tehdä 5 toistoo ja sit 30... aika moinen lastaaminen.
Treenivihko näyttäisi ainakin yhdeltä prässikerralta tältä: 2x6 260kg ja 1x25 140kg.
Ylätalja on mennyt samoilla toistoilla: 80kg ja 35 kg.
Prosenttimääristä en mene sanomaan, noi lähtee aika pitkälti tuntumasta, ja mitä väliä jos meneekin väärin niin ensi kerralla uudet painot. Etenkin noi pitkät sarjat menee kyllä ihan irvistämällä loppuun. Hapot nousee aika äkkiä ja yllättäen kesken sarjan. Eli kyllä, pyrin tekemään maksimilla aina, myös nuo lyhyemmät.
-
Mä tein joskus tasasarjoja, mutta kun kehitystä ei alkanut kuulumaan, aloin tekemään porrastetusti. Esim. penkkiä: 60kg 10-15 lämmittelynä. -> 80x10 ->90x4 ->100x1-2 ->90x4x2 -> 80x6x2-3 ->60x10-15. Tässä tämänhetkinen sarja keskimäärin, tauoista ja fiiliksestä riippuu toistomäärät. Alastullessa vedän piippuun joka sarjan.
Sama meininki kyykyssä. Laitteissa tulee jostain syystä tehtyä aika tasaista sarjaa, mutta sitäkin pitäis vaihdella.
-
Tuli taas 91/100. Hieman lohduttaa se, että ainakin nyt on pari sarjaa mennyt vähän paremmin kuin pari sarjaa näitä ennen. Kohta menee yhtä hyvin kuin Tapanilla 10 metristä, jos vain jaksan treenata.
-
Ai niin, mikäli aikoo todella pelaajaksi, niin ei saisi koskaan paljstaa treenaavansa. Koska ohan se ny noloo, jos harjoittelee ja ei silti pärjää...
-
Ai niin, mikäli aikoo todella pelaajaksi, niin ei saisi koskaan paljstaa treenaavansa. Koska ohan se ny noloo, jos harjoittelee ja ei silti pärjää...
Arvaa vaan kuittaanko talviharjoittelusta jos putti ei kuljekaan kesällä ;D
-
Ai niin, mikäli aikoo todella pelaajaksi, niin ei saisi koskaan paljstaa treenaavansa. Koska ohan se ny noloo, jos harjoittelee ja ei silti pärjää...
Ei se jännitys mihkäään treenammalla lähe. Pistät läskiks muutaman kerran hyvän kieroksen niin loppuu se turha jännittäminen.
-
Ei se jännitys mihkäään treenammalla lähe. Pistät läskiks muutaman kerran hyvän kieroksen niin loppuu se turha jännittäminen.
Jäi mieleen, kun yhdellä pool-biljardifoorumilla semmonen oikeasti hyvä ja maailmalla pärjännyt amerikkalaispelaaja sanoi jännittämisestä käydyssä keskustelussa, että ei se jännitys mihinkään tosiaan katoa, mutta jos olet tarpeeksi paljon treenannut, niin lyödessä tiedät, että pallo menee säkkiin vaikka jännittääkin niin saatanasti. Jännitys itsessään on vain merkki siitä, että asialla on itselle merkitystä.
-
Ei se jännitys mihkäään treenammalla lähe. Pistät läskiks muutaman kerran hyvän kieroksen niin loppuu se turha jännittäminen.
Jäi mieleen, kun yhdellä pool-biljardifoorumilla semmonen oikeasti hyvä ja maailmalla pärjännyt amerikkalaispelaaja sanoi jännittämisestä käydyssä keskustelussa, että ei se jännitys mihinkään tosiaan katoa, mutta jos olet tarpeeksi paljon treenannut, niin lyödessä tiedät, että pallo menee säkkiin vaikka jännittääkin niin saatanasti. Jännitys itsessään on vain merkki siitä, että asialla on itselle merkitystä.
jajvirta: Näin se menee.
Arttu: Ei se noin mene.
Tee8mu: Noin sen pitääkin mennä.
-
Mulla on vissiin aika lailla erilainen treenifilosofia tai käsitys "loppuun asti" tekemisestä, koska en käytännössä koskaan tee failureen asti mitään sarjoja. Mutta toisaalta mulla onkin ollut yleensä ideana treenata voimaa, ei massaa ja lisäksi aina kun oon treenannut, oon tehnyt sitä käytännössä joka päivä.
Mitä hyötyä koette saavanne loppuun asti painamisesta joka treenissä ja lähestulkoon joka sarjassa?
-
Ja samaa mieltä siitä, että ei jännittäminen tuu koskaan loppumaan. Sitä pitää vaan osata käsitellä oikein - eli esittää että ei jännittäisi =D
-
Mulla on vissiin aika lailla erilainen treenifilosofia tai käsitys "loppuun asti" tekemisestä, koska en käytännössä koskaan tee failureen asti mitään sarjoja. Mutta toisaalta mulla onkin ollut yleensä ideana treenata voimaa, ei massaa ja lisäksi aina kun oon treenannut, oon tehnyt sitä käytännössä joka päivä.
Mitä hyötyä koette saavanne loppuun asti painamisesta joka treenissä ja lähestulkoon joka sarjassa?
Hyvä fiilis tulee ja kokee tehneensä jotain. Ja kyllä toi 5-6 kertaa viikossa failureen kaikki on ihan hyvin mulle mennyt. Ei se tietysti ole yhtään mitään, kun kerran Tapani käy joka päivä nostamassa painon (muistaen ettei sentään nyt väsytä itseään ;)), mutta koen silti ansainneeni lepopäivän.
Tämä failure-asia on ihan koulukuntakysymys, samoin voima / massa. Mulla alkaa olla ihan sama enää nykyään. Kunhan teen, tunnen kehittyväni ja saan fiiliksiä.
Niin, nykyään teen siis ihan eri kamaa, tänään olkapäät:
Pystypunnerrus, 20 sek nostelua, 10 sek lepoa x 8. Painoa 15kg.
Viparit: sama, painoa 6 kiloo.
Viparit Takaolalle: painoa 6 kiloo
Olankohautus: paino 20 kiloo
Vatsarutistus kulmassa ilman painoa.
Eli sellanen kestävyyspainotteinen treeni. Ihan hilupainoilla saa tehdä, mutta kyllä tossa menee hapoille ja toistomäärät ei nouse yli 10 kuin ehkä ekassa sarjassa. Mahtavaa tehdä sekuntikellon kanssa ja todella väsyä joka liikkeessä. Yksi liike kestää siis 4 minuuttia.
-
Ja 93/100 vielä tähän iltapuhteeksi.
-
Mulla on vissiin aika lailla erilainen treenifilosofia tai käsitys "loppuun asti" tekemisestä, koska en käytännössä koskaan tee failureen asti mitään sarjoja. Mutta toisaalta mulla onkin ollut yleensä ideana treenata voimaa, ei massaa ja lisäksi aina kun oon treenannut, oon tehnyt sitä käytännössä joka päivä.
Mitä hyötyä koette saavanne loppuun asti painamisesta joka treenissä ja lähestulkoon joka sarjassa?
Niinkuin sanoinkin, tasamäärissä en nähnyt kehitystä, mutta porrastetulla kyllä.
Mukava fiilis tulee kun vetää tappiin asti sarjat kunnolla. Sykekin paukuttaa täysin eri sfääreissä kuin "mukavuusalueella" ja tuntee tosiaan tehneensä jotain, kunnolla.
Mun maalaisjärjen näkemys on, että jos lihas joutuu pinnistelemään äärirajoilla se kehittyy :) Pitkillä sarjoilla pienillä painoilla kestävyyttä, lyhyemmillä sarjoilla isoilla painoilla voimaa. En lähe tätä väittelemään, koska en ole voimailun anatomiaan koskaan perehtynyt. Tosin jos vertaa ihan perus urheiluun, esim. intervalleillaa nostetaan maksimitasoa, eli hapenottokykyä ja pitkillä lenkeillä peruskuntoa.
Mutta kuten sanoin, tää on mun järkeilyä ja käsitys asiasta. Ja ilmeisesti, kuten Jaani ainakin tuossa mainitsi, tässäkin hommassa on eri koulukuntia. Joten täysin turhaa alkaa vänkäämään mun kanssa tästä jos ei oo heittää pöytään selkeetä faktaa! ;D
Fiilispohjalta mennään, homma toimii ja kehitystä tulee ;)
-
Kovasti olen yrittänyt tänään putata, mutta ei tule mitään. Seinät paukkuu. Veikkaan, että eilinen todella rankka olkapäätreeni on nyt syynä tohon, koska kiekot ei millään pysy kädessä. Lähes kokoajan lipee, ja sitten sitä kompensoi puristamalla.
Kyllä mä varmaan yhteensä 100 puttia olen silti tänään roiskinut. Ehkä myöhemmin uudestaan, josko olisi voimaa pidellä kiekosta.
-
95/100. Kyllä se täydellinen sarja vielä talven aikana tulee.
-
95/100. Kyllä se täydellinen sarja vielä talven aikana tulee.
Miltäs etäisyydeltä tää täydellisen sarjan haku on menossa? 10m?
-
95/100. Kyllä se täydellinen sarja vielä talven aikana tulee.
Miltäs etäisyydeltä tää täydellisen sarjan haku on menossa? 10m?
No ei nyt sentään! Kukaan ei vedä 100 puttia kympistä putkeen, kaikkein vähiten minä (ne ketkä ovat nähneet, tietävät kyllä). Kotona puttaan n. 6,5 metristä Chingiin. Sääntö on se, että jos kiekko osuu naulakkoon tai oveen, niin ei lasketa, vaikka menisi sisään. Eli näin ahdasta on.
-
95/100. Kyllä se täydellinen sarja vielä talven aikana tulee.
etkä vedä...liian kova pala:)
-
Koitin äsken kuumehouruissani niin sain kuudesta metristä 98/100 haaralla. Tohon travelleriin se 100/100 ei olis kyllä temppu eikä mikään. Kunnon koriin olis noistakin useampi varmaankin jäänyt menemättä.
-
Jos kirjailet tuloksia ylös niin yks kätsy keino seurata kehitystä liukuva keskiarvo (onko toi oikee termi?). Eli väännä exceltaulukko, josta näet joka setin jälkeen esim viiden tai kymmenen edellisen setin keskiarvon. Jos sitä koittaa parantaa, tulee vedettyä kunnolla loppuun nekin setit joissa ei oo enää mahista tehdä yhden kerran ennätystä.
-
Koitin äsken kuumehouruissani niin sain kuudesta metristä 98/100 haaralla. Tohon travelleriin se 100/100 ei olis kyllä temppu eikä mikään. Kunnon koriin olis noistakin useampi varmaankin jäänyt menemättä.
etkös sä ole vetäny jo jo 6 metristä 100/100? tietty puol metriä siihen päälle jo vois muuttaa tulosta normaali ihmiseltä, tuskin sulta...
-
etkös sä ole vetäny jo jo 6 metristä 100/100? tietty puol metriä siihen päälle jo vois muuttaa tulosta normaali ihmiseltä, tuskin sulta...
Voi olla. En kuitenkaan tolleen ku nyt, että seisoin sohvalla =D
-
Aika sama heittääkö 94, 97 vai sata sisään, kun on kyse yhdestä sarjasta sarjojen joukossa. Tärkeämpää minusta pitää jotain tasoa yllä, kun onnistua kerran. Sadan heiton sarjassa ehtii jo keskittyminenkin herpaantua sillai, ettei yleensä ihan kaikkia saa sisään. Jos heittää tosta 6,5 metristä yli 90 jatkuvasti, ni on jo aika varmaa tekemistä. Muutamasta missistä kannata niin välittää.
-
Aika sama heittääkö 94, 97 vai sata sisään, kun on kyse yhdestä sarjasta sarjojen joukossa. Tärkeämpää minusta pitää jotain tasoa yllä, kun onnistua kerran. Sadan heiton sarjassa ehtii jo keskittyminenkin herpaantua sillai, ettei yleensä ihan kaikkia saa sisään. Jos heittää tosta 6,5 metristä yli 90 jatkuvasti, ni on jo aika varmaa tekemistä. Muutamasta missistä kannata niin välittää.
mä oon kyllä sitä mieltä esim 95/100 on vielä kaukana siitä että sais 100/100m sisään ja ero huomattava. ainakin mulla ois. tietoisuus siitä et pitää laittaa kaikki sisään muuttaa asiaa:) luulen ja tiedän että mulla noin 4,5 metristä lukemat ois tossa 95/100 maksimissaan. keskittymistä vaatii ja kovasti että pystyy upottaan sata puttia putkeen jostain edes 5 tai kuudesta metristä.
sit asiasta toiseen:noista treenimetodeista sun muista kun porukat tässä Jaanin ketjussa puheli niin ite en ole varmaankaan oikeestaan koskaan pitänyt lyhyitä taukoja sarjojen välissä vaikka oisinkin tehny kestävyystyyppistä treeniä. aina oon pitäny noin 3-5minsan tauon. usuimmiten jopa 5-8minsan tauon sarjojen välissä et ois palautunut edellisestä sarjasta kunnolla ja pyrin lähes aina vetään täysillä ja loppuun asti. se on ollut mun tapa
-
mä oon kyllä sitä mieltä esim 95/100 on vielä kaukana siitä että sais 100/100m sisään ja ero huomattava.
No jos heittää 100 sisään joka kerta ni ehkä se sit kertoo jotain verrattuna tyyppiin, joka heittää "vain 95" joka kerta... ;)
-
Pakko nyt kommentoida tähän kun oon tätä teidän keskustelua seurannut. Kaikkein tärkein asia putissa on se että kun alkaa puttaan niin on sellanen fiilis että tosta se menee... Sit jos sattuukin meneen ohi niin seuraavassa putissa on sama fiilis, että tosta se menee sisään. Huono vaihtoehto on se (mikä itsellä on tällä hetkellä joka putissa) että miettii puttia heittäessä että kumpa se menis sisään... sit kun se ei mee niin seuraavaa puttia heittäessä on vielä epävarmempi olo. Mun mielestä harjoitellessa pätee myös sama "sääntö". Kun on hyvä flow menossa niin pistelee vaan kiekkoja sisään (mullakin ollut ainakin joskus hetken ::) ) ja ajatus on joka heitolla että kiekko päätyy koriin.
-
Veikkaanpa, että jos saa vaikka 80 ensimmäistä puttia sisään, niin sen jälkeen aletaan olla finaalikierroksen jännätasolla. On totta, että 95 on ihan eri kuin se sata putkeen. Tuossa 95:n sarjassa kun ei tainnut mennä edes sitä 35 puttia peräkkäin sisään.
-
Veikkaanpa, että jos saa vaikka 80 ensimmäistä puttia sisään, niin sen jälkeen aletaan olla finaalikierroksen jännätasolla. On totta, että 95 on ihan eri kuin se sata putkeen. Tuossa 95:n sarjassa kun ei tainnut mennä edes sitä 35 puttia peräkkäin sisään.
Se on mielenkiintoista, miten jatkuva onnistuminen lisää jännistystä ja sitäkautta kasvattaa epäonnistumisen todennäköisyyttä. Kertaalleen olen aloittanut kiessin heittämällä 7 ekalle väylälle birdien ja siinä vaiheessa lapanen tärisi jo niin että neljältä seuraavalta otin kolme bogia.
-
100/100 voi hyvinki mennä jos tavote on enemmän, mutta sitte ku oikein yrittää tiettyä määrää ni toki se jännä alkaa loppuvaihees tulla...
-
Veikkaanpa, että jos saa vaikka 80 ensimmäistä puttia sisään, niin sen jälkeen aletaan olla finaalikierroksen jännätasolla. On totta, että 95 on ihan eri kuin se sata putkeen. Tuossa 95:n sarjassa kun ei tainnut mennä edes sitä 35 puttia peräkkäin sisään.
jep. tosiaan 80 putkeen ois mielestäni jo erittäin kova sana tai itselleni joku 30-40 putkeen tolta matkaltani ois aika unelmaa jo. 95/100 kuitenkin saa mokata aina yhden putin 20 puttia kohden. itse arvostan porukkaa jotka jaksaa vääntää keskittyneesti näitä 100 putin sarjoja ja vieläpä useita päivässä. itsellä loppuu motivaatio jostain syystä aina jo jossain 40-50 putin kohdalla joka ei iole alkuunkaan hyvä asia. toistojen nimeen olen aina vannonut urheilussa kuin urheilussa mutta puttaamisessa en ole kyennyt siihen, ainakaan vielä. tosin itselläni kellarissa tilat niin pimeät ja ahtaat ettei siellä voi oikeen putata ja himassa maksimissaan saan 5m matkaksi oikeestaan ja sitkin seinät kärsii ja on kärsinyt jo kun tossa toissavuonna hieman puttailin talvella.
-
Ihan surkee puttipäivä tänään, surkein koko talvena. Meni niin huonosti, etten laskenut enää mitään. Tuli varmaan yli 300 putattua kuitenkin. Ei jaksanut keskittyä.
-
Nyt alkaa todella maistua puulta tää homma. Vedin 45 minuuttia puttia (Brahmsin 3. pianosonaatin verran ja vähän päälle) ja koetin lähinnä maksimiputkea. No, 14 meni, ja sitten jossain vaiheessa meni jopa 20. Mitä kauemmin yritin, sitä enemmän putti meni työntämiseksi, tuli väpätystä ja lopulta sarjat katkesi aina ennen kuin sain edes viittä täyteen. Lisäksi tuo Chingi sylkee vasemmalta ihan kaikki, koska "alarauta" ei vie kiekkoa sisälle vaan pompauttaa sen johonkin, yleensä ulos.
Pakko tätä on silti tehdä, vaikka tulokset vain huononee. Pakko niiden on parantuakin joskus, koska ei tämän huonommin kyllä voi putata. Siis ei yli kahtakymmentä puttia sisään 6 metristä, ennenkuulumatonta sontaa.
-
Toistot on turhia, kunhan eka menee sisään se riittää.
-
Mitä kauemmin yritin, sitä enemmän putti meni työntämiseksi, tuli väpätystä ja lopulta sarjat katkesi aina ennen kuin sain edes viittä täyteen.
Pakko tätä on silti tehdä, vaikka tulokset vain huononee. Pakko niiden on parantuakin joskus, koska ei tämän huonommin kyllä voi putata.
Siinähän omaan silmään näyttää ainakin just siltä ettei puttaa enää rennosti, vaan rupee jo lievästi kyrsimään, ja siinähän putista tulee semmonen väkinäinen suoritus, jolloin toivo 'maksimisuorituksesta' lienee jo aikalailla menetetty. Heitto muuttuu koko ajan enemmän väkisin rypistetyks kun yrittää vaan laittaa koko ajan 'helpon' sisään. Ja vatutus kasvaa. Tässä kohtaa pitäisin ite vaan taukoa ja tulittaisin korin sitte seulaks kun on vähän olo tasaantunu.
Ei joka päivä voi parantaa tulosta, eikä välttämättä edes joka toinen päivä.
-
Tatsi pitää saada kohdalleen ja loput on päästä kiinni. Sen verran toistoja päivässä, että tatsi pysyy. Se riittää. Tosin jos on aivan paska puttaaja, pitää ihan ekaks opetella heittämään sinne mihin haluaa kiekon menevän ;)
-
Toistot on turhia, kunhan eka menee sisään se riittää.
toivon että Arttu on oikeassa ja tosiaan itsekin pystyn vaikka väkisin tsemppaamaan sen ekan putin useimmiten ainakin sisään. Toistot ehkä turhia jos tekniikkaa ei pysy samana koko ajan putatessa,niinkuin itselläni käy.
Tänään siltamäessä kummallakin rundilla putasin aika hyvin tohon 7 metriin asti. tosin ekalla rundilla kiekot meni ilman väpätystä hienosti liitäen vaikka ei ollu voimaa ja kierrettä pahemmin. tokal rundil yritin täysin samalla tavalla putata mut kaikki putit lähti väpättäen ja lähes kierteettömänä mut silti uppos aika hyvin. aika käsittämätöntä et kiekon hallinta voi muutua tosta vaan. tokal rundil jos ois olut tuulta niin ei ois pahemmin putti uponnut kyllä!
pitäsköhän kirjoittaa välillä omaankin päivyriin kun oon jämähtänyt tähän Jaanin osioon:)
-
Tännän melko komeet 79/100. Illan mittaan täytyy hinkata lisää.
-
Nyt on mennyt puttitreeniaikataulut ihan puihin. Sali-innostus on ollut sen verran valtava, että ei ole saanut käsiä ylös pariin päivään, ja jos olisinkin saanut, niin olen käynyt heti aamusta pumppailemassa lisää. Kyllä mä olen joka päivä puttaillut, mutta aika vähän ja senkin vähän huonosti. Kai se dippikonekin lasketaan treeniksi.
-
Paljonko nousee penkistä? :)
-
Hauista ne katsoo ja penkkiä kysyy ;)
-
Paljonko nousee penkistä? :)
Enpä ole kokeillut ainakaan kolmeen vuoteen. Eipä se silleen kiinnosta enää, kun sen viime kerran jälkeen ei tullut kokeiltua pitkään aikaan kunnolla hilata sitä ykköstulosta ylös. Sittemmin olen tehnyt penkkiä jalat ilmassa alaselän takia, koska onhan toi kaaren tekeminen aika kuormittavaa, ja sillä tavalla ei uskalla kovin raskaita tehdä.
Joten en tiedä. Enkka oli silloin viimeksi 127,5.
-
Paljonko nousee penkistä? :)
Enpä ole kokeillut ainakaan kolmeen vuoteen. Eipä se silleen kiinnosta enää, kun sen viime kerran jälkeen ei tullut kokeiltua pitkään aikaan kunnolla hilata sitä ykköstulosta ylös. Sittemmin olen tehnyt penkkiä jalat ilmassa alaselän takia, koska onhan toi kaaren tekeminen aika kuormittavaa, ja sillä tavalla ei uskalla kovin raskaita tehdä.
Joten en tiedä. Enkka oli silloin viimeksi 127,5.
Muskeli mies.
-
Paljonko nousee penkistä? :)
Enpä ole kokeillut ainakaan kolmeen vuoteen. Eipä se silleen kiinnosta enää, kun sen viime kerran jälkeen ei tullut kokeiltua pitkään aikaan kunnolla hilata sitä ykköstulosta ylös. Sittemmin olen tehnyt penkkiä jalat ilmassa alaselän takia, koska onhan toi kaaren tekeminen aika kuormittavaa, ja sillä tavalla ei uskalla kovin raskaita tehdä.
Joten en tiedä. Enkka oli silloin viimeksi 127,5.
Muskeli mies.
No ei nyt sentään...
-
Puttailu on ollut vähemmän systemaattista, mutta silloin tällöin heittelen tuota 6,5 metrin askelmerkiltä parikymmentä puttia.
Kiire on ajamassa taas saliohjelman muutosta, mutta ei se mitään. Nyt ois sitten ihan perusvääntöä Arskan kultaisella kuusikolla, jota aion tehdä 3 kertaa viikossa. Välipäivinä voi vaikka venytellä tai uida.
En aio mennä tuonne hankeen heittämään, koska en usko siitä olevan mitään hyötyä draiville. Liian eri olosuhteet, oppii vain varomaan askelia ja rykimään ilman, että jalkapohja liikkuu. Puttia voisikin mennä ulos heittämään.
-
Olen kuullut nelosesta mutta mitä tuohon kutoseen kuuluu?
-
Vastaanpa vaikka kyseessä onkin Jaanin treenipäiväkirja. Golden Six: http://www.punttis.net/kuntosaliohjelmat-treeniohjelmat/arnolds-golden-six-kultainen-kuusikko
Aika hyvä ja tarpeeksi simppeli ohjelma, kunhan ei kyllästy tekemään samaa aina. Itse kun tein tuota vaihdoin välillä kyykyt maveen ja penkin vinopenkkiin.
-
Joutunee välillä vaihtamaan liikkeitä jo ruuhkienkin takia, mutta eipä tuo mikään kiveenhakattu ohjelma olekaan. On se monipuolisempaa kuin putin hinkkaaminen, joten kyllästymisestä ei puhettakaan :)
-
Itse käytän tuota treenitapaa just sillä tavalla, että vaihtelen kolmea erinlaista päivää jossa käydään aina koko kroppa läpi. Hyvänä systeeminä olen pitänyt ja kyllästymistä ei ole syntynyt.
-
Kymmenen päivän flunssatauko päättyi eilen. Alkoi aggretasot nousta aika pahasti jo, joten olipa kiva pumpata pitkästä aikaa oikein kunnolla!
-
Kuvittelin/muistelin, että toi Arskan kutonen on niin lällyohjelma, että pitää tehdä lisäsarjoja väsyäkseen. No eipä ole.
Tänään kampesin itseni ylös sängystä, kun niin on kaikki jumissa. Eikä ennen eilistä treeniä ollut ihan ehtinyt palautuakaan keskiviikon pumppailusta.
Vielä kun jaksais heitellä kiekkoakin. Vaan taidanpa odotella lumien lähtöä, sillä päätin syksyllä pitää kunnon tauon draivaamisesta löytääkseni uuden kipinän ja freesatakseni tekemistä ja tekniikkaa. Puttailla voisin enemmän.
-
No huhhuh. Kävin sitten vetämässä Talissa kiessin, ja olipa eka kerta sitten lokakuun alun, kun heitän kiekkoa! Pelkällä putterilla kiessi, tulosta en laskenut (ihan oikeesti en), mutta jotain parikymmentä päälle par:in. Eli ehkä vähän talviterässä ollaan :D. Oli aivan kauheeta heittää lumella ja ilman tuntumaa tekniikkaan, ja tietenkin käsivarteen sattui aivan törkeesi ekat väylät. Putti osui alarautaan monta kertaa.
Loppua kohden avausheittoihin sai jotain järkeä. Taidan tehdä tänä keväänä niin, että heitän putterilla kiessejä niin kauan, kunnes tuntuu hyvältä. Tänään oli tarkoitus vain puttailla, joten otin vain Aviarit mukaan. Niillä ei ole yhtään kiva draivata, joten sekin saattoi vaikuttaa heiton surkeuteen vähän. Käytän putteridraiveihin vain P2:sta aina, koska se on vähän kumimaisempi ja antaa periksi sormissa niin, että se lähtee puhtaammin.
Päälle vielä puttikisaa n. 1,5 tunta käyttäjän Matthard kanssa. Se oli varmasti hyvästä, ainakin itselleni. Alkoi löytyä tatsi, kunnes alkoi väsyttää pahan kerran.
Loppujen lopuksi ihan kiva treenipäivä.
-
Nyt on sellanen fiilis tekemisessä, että kesästä on tulossa raivokas. Eli Fierce! Ainakin sali kiinnostaa, kehitystä tulee ja kevätkin alkaa tuntua treenifiiliksissä.
-
No jätkä näyttikin ihan pumpatulta härältä viimeksi kisahallissa, hauis 45cm?!
-
En tiedä, sopiiko tämä Arskan kutonen sitten paremmin aloittelijoille, jotka eivät ehkä voi tehdä näin raskaasti treeniä. Heti, kun pelikausi alkaa, niin tästä on pakko luopua, sillä jokainen välipäivä on mennyt nyt toipuessa lihaskivusta.
Onneksi eilen tuli metri lunta lisää, niin ei tarvi edes ajatella heittelyä vähään aikaan.
-
Mahtavaa on käydä puntilla, mutta vähemmän mahtavaa on kattella ulos ja todeta lumen olevan.
Toistot / painot on noussut nyt joka kerta tuon Arskan kanssa, tosin olen lisännyt hiilarien määrää aika paljon.
Harmi tuo lumitilanne, koska ei millään viiti ulkona treenata puttia alamäkeen. Alaraudat hädin tuskin näkyy Talissa, joten sisällä hinkkaamiseksi menee.
Silti on ihan hyväö fiilis kesästä, koska tänä vuonna on niin paljon kaikkee muutakin kuin pelaamista ja kisojen suunnittelua, niin alkaa tää homma asettua oikeaan mittakaavaan hiljalleen.
-
Mahtavaa on käydä puntilla, mutta vähemmän mahtavaa on kattella ulos ja todeta lumen olevan.
Toistot / painot on noussut nyt joka kerta tuon Arskan kanssa, tosin olen lisännyt hiilarien määrää aika paljon.
Harmi tuo lumitilanne, koska ei millään viiti ulkona treenata puttia alamäkeen. Alaraudat hädin tuskin näkyy Talissa, joten sisällä hinkkaamiseksi menee.
Silti on ihan hyväö fiilis kesästä, koska tänä vuonna on niin paljon kaikkee muutakin kuin pelaamista ja kisojen suunnittelua, niin alkaa tää homma asettua oikeaan mittakaavaan hiljalleen.
Tuolla systeemillähän Arska rakensi itselleen uskomattoman kehon. Voitti peräti 7 kertaa himoitun mr olympia tittelin.
Itse treenaa tuolla systeemillä mutta joskus tuntuu että päivän lepo ei riitä ja on otettava lisää lepoa tai hieman rauhallisemmin.
Toki itsellä on kolme erinlaista päivää jolla käyn koko kehon läpi ja tuo arskan onkin se kaikista pahin päivä näistä.
Toimiva systeemi ainakin itselle.
-
Niin on rankkaa kyllä! Muutaman kerran joutunut vaihtamaan kyykyn prässiin, niin on ollut aika mukava fiilis salilta lähtiessä. Tänään pääsin kyykkäämään, ja oisin samantien salilta lähtiessä voinut mennä päiväunille. Pari päivää on paikko viettää offilla.
Arska taisi kyllä vaihtaa myöhemmin sellaiseen tyyliin, että salilla melkein asutaan. Kolme päivää viikossa on aika vähän anyways.
-
Tajusin nyt, kuinka puttaamisesta voi tehdä haastavampaa näin sisätiloissa ja lyhyeltä matkalta. Laskin Chingin katto-osan alas ja näin sain omatekoisen bullseye-treenikorin. Kiekot kyllä jää koriin, jos vain osuu keskelle, mutta ohiputteja tulee aika paljon. Pitäisi varmaa suojata ainakin eteisen summeripuhelin ja valokatkaisija, jotka ovat suoraan korin takana.
-
Kävin taas Talissa talvipelaamassa. Tällä kertaa oli jopa P2-kiekot mukana, niin pystyi jo vähän draivailemaankin. Putti oli aika huonoa, mutta sen voin tämän päivän putteriheittojen perusteella jo nyt sanoa, että tänä vuonna lentää pitkälle.
-
Pakko kysyä, että kuinka pitkälle saat rääkäistyä tuon P2:sen ja minkälaisessa asennossa irrotat sen lentoon?
-
Jaanin räpylällä ainakin 120 metriä veikkaisin.
-
En mä usko, että 120 menee, mutta yli sataa veikkaan. Harvoin ollut mitta mielessä, kun putteria heittää :D, niin enpä tiedä tarkkaan. Uusi p2 on todella jyrä, ja sitä voin heittää kuin vaikkapa bossia. Laakana ja täysillä, eikä kippaa. Pisimmät p2-heitot lähtee kuitenkin vähän kuluneella, joka sitten suoristaa pienestä hyssestä ja vähän liiteleekin.
Ei ehkä kerro mitään pituudesta, mutta Talin lyhyt kutonen menee hyssellä p2:lla kupille, jos oikein innostuu rykimään. Silloin puhutaan jo ihan ylimääräisestä voimankäytöstä, jota tulee tehtyä vain suivaantuneena. Riskit katastrofiin ovat olemassa.
-
Helpottaa kiessillä olemista kun ei tarvi kantaa kuin yhtä putteria mukana ;)
-
Helpottaa kiessillä olemista kun ei tarvi kantaa kuin yhtä putteria mukana ;)
Perinteenä on ollut, että keväällä pelaan pelkällä putterilla jonkin aikaa, koska se palauttaa tekniikan talven jäljiltä. Talvella tekniikka menee sekaisin joka tapauksessa, sillä pelaamatta jättäminen ja lumelta heittäminen ovat kumpikin haitallisia normaalille tekemiselle. Jos alkaa heti rykiä draiverilla, jää moni pikkuasia heitosta huomaamatta.
Putteripelaaminen on tylsää, mutta pakollista. Etenkin kun keväällä haluaisi heti tositoimiin, mutta oikotietä ei ole.
-
Allekirjotan tämän 100%:sesti. Kova on polte päästä heittään täysillä draiveria, ja mikä jottei sitä voi muutaman maksimilääpäsyn ottaa ihan välipalaherkuksi mutta pakko pitää mielessä että putteridieetti tekee kuitenki pidemmän päälle hyvää.
-
Putteridieetti ;)
-
Nirkkosta lukiessa tuli taas ihan pakottava tarve laittaa kengät jalkaan ja puttailla sisällä. Tylsää se on, mutta kun kaikki muutki...
Oli myös sen verran hinku jo pelaamaan, että päätin lievittää oireita tossa pari päivää sitten osatamalla uudet pelikengät. Intersportista alennus-juoksukengät ja Tarjoustalosta varakengät 15e. Kuukauden päästä käytössä...
-
Elikkä eilen 4km juoksulenkki, tai no pisteestä A pisteeseen B. Ei kai se lenkki ole.
Tänään taas Arnoldin kutonen salilla, tosin oli hirmuinen ruuhka.
Kyykky ei vaihtunut edes prässiin tai maveen, piti tehdä takareisi- ja etureisilaitteilla sarjoja.
Penkki ei vaihtunut penkkilaitteeseen eikä edes käsipainoihin, niin piti tyytyä pecdeciin.
Muuten sain tehtyä niin kuin ajattelinkin.
Kai sitä voisi loppupäivän keskittyä itsensä psyykkaamiseen kesää varten.
Siitä lisää sitten myöhemmin.
-
Päätä ny, haluukko olla hevoskuurilainen nylkyttäjä, vai möykky arska =D
-
Päätä ny, haluukko olla hevoskuurilainen nylkyttäjä, vai möykky arska =D
Välillä pitää käydä lenkillä, ja välillä on vain pakko tyytyä pec deciin, kun ei ole muuta tarjolla.
-
Eilen illalla heitin (Nirkkosen innoittamana) 5,5 kilsan lenkin aikaan 35 minuuttia. En ole mikään kestävyysurheilija, mutta urheasti päätin runnoa loppuun asti. Ei hölkkääminen ole mun juttu, mutta kai tuosta oli hyötyä kuntoilumielessä.
Tänään olisi tarkoitus tehdä oikein rankka punttitreeni. Se on kivempaa kuin lönköttely pakkasessa.
-
Eilen illalla heitin (Nirkkosen innoittamana) 5,5 kilsan lenkin
Montako heittoa meni?
-
Kävin monta heittoa päässäni sen lenkin aikana. Pikkasen alle par oli lopputulos.
-
Millaset kelit siellä pääkaupunkiseudulla on, että pysyy juosten pystyssä? Täällä on meinaan pääkalloseutua, eli kulkureitit on täysin jäätä. Joka askeleella liukastelee kävellenkin.
-
Täällä, kaupungissa, on katualueilla ihan okei. Hiekotusta on mukavasti ja paikoin on ihan asfalttia paljaana. Jos pitää metsän läpi oikaista, niin on ihan sileeksi pakkautunutta lunta metsäteillä.
Kyllä se välillä huomasi, että ihan nilkka jäykkänä taas tuli mentyä pitkän matkaa, koska ei kuitenkaan olisi voinut ponnistaa.
-
Päivän puntti taas takana.
Olen kyllä ylpeä, että jaksoin noinkin hyvin. Jokainen leuanvetosarja oli tuskainen, mutta sain aina psyykattua itseeni kauheen puhdin, jottai jaksoin tehdä tavoitetoistot. Harvoin on noin väsynyt ja silti voimissaan. Vatsat jäi nyt tällä kertaa välistä, ei vain pystynyt enää loppuun vääntää yhtään.
-
Huhtikuussa alkaa heittotreenit.
Sitä ennen teen tätä:
http://www.youtube.com/watch?v=u_HlYDVeZ2s
Suosittelen jokaiselle firsbeegolfin harrastajalle. Tekee ihmeitä liikkuvuudelle.
-
Mä oon tehnyt paljon noita. Tästähän oli puhetta tossa syksymmällä. Ja mulla on monta hyvää venytystä ja muuta liikkuvuuskehittyliikettä.
-
Mä oon tehnyt paljon noita. Tästähän oli puhetta tossa syksymmällä. Ja mulla on monta hyvää venytystä ja muuta liikkuvuuskehittyliikettä.
Sama homma. Tämän vaikutuksen tuntee todella äkkiä. Hauska löytää uusia liikkeitä aina vain.
-
Tänään vietin Meikun radalla kahdeksan tuntia. Kolme kierrosta golfia, välillä vähän puttikisaa ja lopuksi vielä puttitehtävä. Sellainen perushinkkauskisa: kolme kohtaa, 6m, 8m ja 10m, ja jos laittaa kaksi sisään, pääsee ylöspäin. Yhdellä pysyy, nollalla tippuu. Vedin todella kauan tota lyhyttä puttirataa, kunnes otin takin pois päältä kuumuuttani. Sen jälkeen en missannut yhtään puttia ja homma jatkui kaksi minuuttia.
Kiesseillä lensin kahdesti oikein komeesti selälleni avausheitoissa, ja muutenkin oli vielä ihan liikaa lunta heittää kierrosta. Kun kokoajan jännittää jalkojen pitoa, ei kovin voi hyvin heitot lähteä.
Kivaa kuitenkin oli.
-
Vähän päälle 6 tuntia Meikussa. Kaksi kierrosta, välissä puttailua ja kahvit. Lopuksi vielä pari tuntia puttailua, ja onneksi puhelimesta löytyi taskulamppu, jonka valossa näki heittää vielä 21.30 asti. Ihan pikkaisen tuntuu kädessä siltä, että on tullut puttailtua.
-
Täytyy antaa propsit toveri Tapanille siitä, että vain lyhyellä chat-sessiolla saatiin korjattua puttia aika mukavasti. Kävin treenamassa eilen taas pari tuntia puttia ja aluksi upposi aika kivasti, mutta saattaa olla, että vielä ei voi t-paidassa heilua tuntikaupalla ranteen kangistumatta. Loppua kohden heikkeni. Saunassa istuessa huomasi, että sisukset on aivan jäässä, vaikka korilla aurinko paistoikin mukavasti.
Muuten peli kulkee kivasti ja frisbeegolf tuntuu kiinnostavan.
-
Täytyy antaa propsit toveri Tapanille siitä, että vain lyhyellä chat-sessiolla saatiin korjattua puttia aika mukavasti. Kävin treenamassa eilen taas pari tuntia puttia ja aluksi upposi aika kivasti, mutta saattaa olla, että vielä ei voi t-paidassa heilua tuntikaupalla ranteen kangistumatta. Loppua kohden heikkeni. Saunassa istuessa huomasi, että sisukset on aivan jäässä, vaikka korilla aurinko paistoikin mukavasti.
Muuten peli kulkee kivasti ja frisbeegolf tuntuu kiinnostavan.
Mitäpä korjasitte putissa?
-
Tässä on nyt iso puttiremontti meneillään. Välillä uppoo kivasti, ja sitten se taas unohtuu. Pari vuotta, tai ehkä viisi, on tullut puttailtua haaralla. Ne, ketkä ovat nähneet sitä, tietävät että korjattavaa on. Olen korjannut vajaavaista voimantuotta ensin vaihtamalla putterit Classic Rociin, koska se lentää pidemmälle vähemmällä. Se on huono oikotieviritys, sillä ei välineillä saa korjata ongelmia.
Tänä vuonna puttaan väkisinkin suoralla asennolla, putterikiekolla ja koetan todella opetella tämän homman uudestaan. Pelaamisesta tuli todella vaikeaa joskus vuonna 2006, aloin pelätä puttaamista ja vaihdoin ehkä jo silloin haaraputtiin, koska se ei lennä pitkäksi. Ei se kyllä jaksa koriinkaan. Nyt koetan saada räjähtävyyttä puttiin, mikä on ollut vaikeaa kun on niin pitkään putannut löysästi ja ilman painonsiirtoa.
Korjaamme Tapanin kanssa etenkin käden loppunykäisyä ja painon siirtämistä oikea-aikaiseksi. Jos ja kun ne asiat saadaan kuntoon, ei ainakaan puttien liidosta pitäisi jäädä kiinni.
-
Korjaamme Tapanin kanssa etenkin käden loppunykäisyä ja painon siirtämistä oikea-aikaiseksi. Jos ja kun ne asiat saadaan kuntoon, ei ainakaan puttien liidosta pitäisi jäädä kiinni.
Hyvä! Täytyy myös Tapanin kans kattoo oma putti kuntoon. Aloin kans pelkään puttaamista joskus kesällä 2009, just samoihin aikoihin, ku alotin frisbeegolfin harrastamisen. Se ei oo kiva tunne, ku on kympin säteellä korista ja käsi tärisee pahimmillaan jotain 8,6 magnitudia ja sykemittarit ylikuormittuu.
-
Korjaamme Tapanin kanssa etenkin käden loppunykäisyä ja painon siirtämistä oikea-aikaiseksi. Jos ja kun ne asiat saadaan kuntoon, ei ainakaan puttien liidosta pitäisi jäädä kiinni.
Hyvä! Täytyy myös Tapanin kans kattoo oma putti kuntoon. Aloin kans pelkään puttaamista joskus kesällä 2009, just samoihin aikoihin, ku alotin frisbeegolfin harrastamisen. Se ei oo kiva tunne, ku on kympin säteellä korista ja käsi tärisee pahimmillaan jotain 8,6 magnitudia ja sykemittarit ylikuormittuu.
Pitää varmaan keskustella joskus kokemuksistamme, niin ehkäpä siihen löytyisi ratkaisukin.
Tänään taas tunti+ puttailua. Alkuun huonoa, loppuun vähän parempaa.
-
Kierros liukkaalla Meilahden radalla ja siihen päälle neljä tuntia puttailua. Pimeä keskeytti jo mukavaan tiedostamattomaan tilaan päässyn puttihartauden ikävästi. Tätä kirjoittaessa tajuaa, että sormilla on ollut tosi kylmä.
-
Venyttelyä tunti. Se oli kivaa.
-
Puttasin sateessa ja kurassa tunnin. Pyyhe oli unohtunut, joten sade ja kura jäi myös kiekkoihin ja käsiin, ja hiljalleen myös vaatteisiin. Oli ihan mahtavaa. Alan pitää puttailusta.
Asetin korin ympärille kolme paikkaa n. 5 metrin päähän. Kaksi roimaan ylämäkeen ja yksi tasaiselle. Puttasin aina viisi kiekkoa yhdeltä paikalta peräkkäin, ja jos kaikki meni sisään, siirsin ko. paikkaa metrillä taaksepäin. Päätin aluksi, että 15 siirtoa ja sitten loppuu. Lopuksi olin jokaisella 10 metrissä.
Tunnin se kesti ja pääsin tekemään kevyen salin:
Pystypunnerrus käsipainoilla: 12,10,8,6,12 + superina etunostot pään yläpuolelle 12
Ylätalja: 12,10,8,6,12 + superina takaolkapäälaite 12
Ristikkäistalja: 12,10,8,6,12 + superina pec deck
Vastalaite 5x12
Oli taas niin paljon ruuhkaa, että vain laitteet olivat vapaina. Ei se mitään, tulipa tehtyä vähän kevyempi setti, flunssainen olo kun on.
-
Hyvä Jaani. Pitää ittekkin aloittaa nyt puttitreenit ulkona. Huomasin tänään radalla hyvin, kuinka napsui yliksen ja alikseen mmonet putit, jotka sisällä olisivat olleet 100 % varmasti sisällä.
-
Hyvä Jaani. Pitää ittekkin aloittaa nyt puttitreenit ulkona. Huomasin tänään radalla hyvin, kuinka napsui yliksen ja alikseen mmonet putit, jotka sisällä olisivat olleet 100 % varmasti sisällä.
Nii, 20 metristä...
-
Munkkiniemi on lähes kuiva, siis treenit.
Puttia ja puttirallia treenasi oikein kivasti, ja sen jälkeen heitin rocia ja putteria kovaa draivaten. Siis pitkästä aikaa treeniä muuallakin kuin korilla.
Ihme väpätystä, tahatonta hysseä ja ylikippausta, ihan kaameeta heittämistä. Noh, kännykkäkamera korin päälle tönöttämään ja todistusaineistoa haalimaan. Vika löytyi. Ns. Jaani-teesi oli jäänyt vielä talviunilleen, joten ei ihme, että heitot olivat...paskoja. Quick fix, no problem, ja putterilla 100 metriä tarkasti siitä eteenpäin.
Nyt kuuluu vielä treenipäivyrietikettiin kirjoittaa, että oli ihan paska treeni ja oon mä niin surkee heittämään putteria kun sain tänäänkin vain vähän yli 100-metrisiä putteriheittoja. Voi minua, treenaamaan pitäisi jäädä...
-
Jaani-teesi ;D tällä mennään tästä eteenpäin. Hakkaa "kuuluisan" Secret techniquen!
-
Nyt kuuluu vielä treenipäivyrietikettiin kirjoittaa, että oli ihan paska treeni ja oon mä niin surkee heittämään putteria kun sain tänäänkin vain vähän yli 100-metrisiä putteriheittoja. Voi minua, treenaamaan pitäisi jäädä...
:-D
-
Jaa, oisko se kisapäivä tänään?
Sellainen fiilis on, että ei ole mitään väliä millainen tulos tulee. Treenattu on, mutta kisattu ei, joten varsinaisia johtopäätöksiä tulevista tuloksista en aio tehdä.
Aion pelata parhaani mukaan ja toivottavasti saan pari pitkää puttia sisään, ja toivottavasti en mokaile läheltä. Samapa tuo toisaalta. SM-paikka olisi hyvä lunastaa, niin ei tarvitse sitä enää jännittää.
-
Kisa takana. Mokailin läheltä, paljon. Neljä nelimetristä ohi/rautoihin ekalla kiessillä on paljon, ja ihan griplock-jännitykseen meni se. Ei sinänsä harmita penkin alle mennyt kisa, eikä kertaakaan mennyt hermo.
Mutta se harmittaa, että SM-paikka jäi saamatta, ja siihen päälle menetin mahkut koko SM-kisaan osallistumiseen, koska menin tiputtamaan ratingia melkoisesti. Tätä on aika vaikea sulattaa, mutta jokin takaportti on vielä jäljellä: Karjaa, tai sitten ilmoittautumisen ja ratingpäivitysten kanssa mennään jotenkin solmuun niin, että mä pääsen "vahingossa" mukaan.
Mutta pahalta näyttää, että se siitä kauden päätavoitteesta, kiitos Kevätkisan ja surkean ratingin. Ei siinä mitään, elämäni kiivain puttitreenikevät ei tuottanut tulosta, vielä. Kisaputti on kyllä eri homma kuin treeneissä, koska se vaatii luottoa ihan uudella tavalla. Nyt kun olen vaihtanut taas suoraan puttiin, se pitää ajaa sisään kisoissa ja opetella vaikka väkisin luottamaan siihen. Ekalla kiessillä en luottanut ja kaikki meni läheltäkin ohi. Tokalla pakotin itseni puttaamaan uudella tyylillä ja tosissaan, meni jo paremmin vaikka joka kerta yllätti se, miten kiekko sitten lähtikin kädestä ja mihin suuntaan.
Huomenna taas treenataan, ja samalla voisi keksiä uutta päätavoitetta kaudelle SM-kisojen sijaan.
Oisko ehdotuksia?
-
Mikä se rating-raja SM-kisoihin on?
-
Mikä se rating-raja SM-kisoihin on?
975, 940 ja loput nopeusjärjestykses. Muistaakseni ainakin ennen.
-
Paikkoja rating perustaiselle ilmolle on vaan kovin vähän: MPO:ssa on kaikkiaan 72 paikkaa. Siitä pois ~25 viime kisoista ansaittua paikkaa (jos kaikki tulee kisoihin) ja 15 karsintapaikkaa. 30 ratingin perusteella jaettavaa paikkaa tarkoittaa että MPO on täynnä ekassa phasessa, ehkä muutama jää phase kakkoseen isoimmille ratingeille.
-
Kisaputti on kyllä eri homma kuin treeneissä, koska se vaatii luottoa ihan uudella tavalla.
Tellmeaboutit. Mulle kun "kisaputti" on oikeestaan mikä tahansa missä otetaan tuloksia ylös vaikka kuinka tuttuja kavereita vastaan pelais. Siitä osoitus taas tänään Kivikossa. Sit kun rupes huomaan että se talven treenattu putti alko osumaankin ja jopa kaukaa oli hyviä yrityksiä niin kylhä se siitä.
Sitä ennen oli kyllä jo useita valmiiksi missattuja putteja taas (eli ajatukset kiertää jo siinä sen jatkoputissa jne jne ihan muualla missä pitäis. Pää tyhjänä vaan.)
-
Kisaputti on sellanen, joka merkkaa enemmän jatkossa kuin viikkokisaputti, johon pääsee 2eurolla taas parin päivän - viikon päästä. Muutamalla puttimissillä ei välttämättä pääse loppukauden kisoihin.
-
Kisaputti on kyllä eri homma kuin treeneissä, koska se vaatii luottoa ihan uudella tavalla.
Tellmeaboutit. Mulle kun "kisaputti" on oikeestaan mikä tahansa missä otetaan tuloksia ylös vaikka kuinka tuttuja kavereita vastaan pelais. Siitä osoitus taas tänään Kivikossa. Sit kun rupes huomaan että se talven treenattu putti alko osumaankin ja jopa kaukaa oli hyviä yrityksiä niin kylhä se siitä.
Sitä ennen oli kyllä jo useita valmiiksi missattuja putteja taas (eli ajatukset kiertää jo siinä sen jatkoputissa jne jne ihan muualla missä pitäis. Pää tyhjänä vaan.)
Mukava kuulla, että kavereiden kanssa pelaillessa putti tuntuu sulla kulkevan. Sellasella pelillä ei vain ole mun kohdalla mitään tekemistä kilpailukiessin kanssa, koska se ei ole kilpailukiessi. Kankaanpäässä oli panoksena SM-paikka, joka toi vähän tutinaa puttiin. Sitä tunnetta ei saa, vaikka kaverikiessillä ois panoksena ois munkkikahvit konsanaan.
Tuli myös venäytettyä nivunen Kankaanpään kisassa tokakiessin lopussa. Liukastuminen tiillä +ob siihen päälle. Tänään se meni pahemmaksi treenissä, joten jännää nähdä kauanko kestää lepotauko.
-
Puttia ei toki pitäis jännittää missään olosuhteissa, mutta minkäs teet. Oppinut elämään virheitä viimeiseen asti vältellen, niin ei siinä puttailla vapautuneesti.
-
Puttia ei toki pitäis jännittää missään olosuhteissa, mutta minkäs teet. Oppinut elämään virheitä viimeiseen asti vältellen, niin ei siinä puttailla vapautuneesti.
Mulleki on tullu ongelmaa puttijännityksen kanssa. Voin kuvitella minkätasoinen jännitys on ollut, kun ollu isot panokset. Mul oli tänään järkyttävän varmaa puttaamista, kun tein muutamia treenejä kierroskavereita odotellessa. Sitten kun väylällä oli kyseessä, että tuleeko kohellusten jälkeen bogi vai tuplabogi niin heitokäsi meni ihan veteläksi ja alarautaanhan se jäi.
-
No, millon kulkee, millon ei. ;)
-
Kävin kisoissa.
Pisin putti koko kisassa 7m. Draivi jiirissä, as always. Lähärit ja putit korin alle, helposti.
Miehekkäät 118km/h lähtönopeus (WTF!!??) tutkaan, millä ei hävii kaikille ees ku helvetisti. Mutta ei siinä mitään, heitin silti kolmosella linnunpöntölle. Pisin avaus ever. Ehkä mun heitossa on sit jotain hyvää muuta kuin lähtönopeus...
-
Eilen lähtönopeustreenit salilla, eli maastavetoa ja selkää. Lisäksi hauista ja rannekääntöä (jengaa nääs ;)). Sen jälkeen lounas ja siitä tekemään penkkitreeni uimastadionille.
Pitkästä aikaa paikat rikki salin jäljiltä, koska ei ole tullut tehtyä lyhyitä sarjoja aikoihin. Jäin ihan tosissani miettimään, miksi toi lähtönopeus voi olla noin surkea. Esim. n. 30 metriä pituudessa häviävät pistävät samoja lukuja. Joko mä heitän löysästi, mutta pitkälle (eli kiekko lentää hitaasti 160 metriä... :o) tai sit en osaa heittää siihen laitteeseen. Tosiaan, tähtäsin koko ajan aivan liian alas, enkä edes yrittänyt heittää "normaalisti", vaan suoraan alaspäin n. 50cm korkeudella olevaan tutkaan. Ehkä se?
Siitä seurasi myös se, että sunnuntain kierroksen ensimmäinen kunnon veto lähti suoraan alaspäin cut-rollerina melkein outtiin; vain kataja pelasti varmalta bogilta. Sen jälkeen heitto olikin jiiärrässä. Olen järkeillyt, että aivan kauhee puttijännäri on pakottanut mut opettelemaan lähärit ja draivin todella kuntoon. Lähestyin todella hyvin ja draivisinkin mielestäni erinomaisesti melkein koko ajan. En pistänyt kuin yhden 7-metrisen koko viikonloppuna sisään. Missasin n. neljä alle 6-metristä puttia. Koska tiedän missaavani aina putin, se on pakottanut huolelliseen lähäripeliin.
Turhauttavaa on, että en juuri koskaan muuten kuin kisoissa missaa noita putteja. Se on se, kun koko ihmisarvo on kiinni siitä. Ja lähtönopeudesta. Ja ratingista, joka on muuten hyvää vauhtia tulossa kaikkien aikojen pohjalukemiin. Ei ainuttakaan tonnia listassa ekaa kertaa ikinä. Että sellasta.
-
Oliko tuo ihan perus käsitutka vai jokin järeämpi laite? Pesäpallossa havaittu, että, kun käsitutkalla mitataan lyöntinopeuksia suoraan syöttölautasen takaa (tutkaajan käsi suoraan vaakatasossa), niin loivasti alaviistoon lähtevät lyönnit antavat kovimmat luvut tauluun. Muutaman kerran päässyt ärräpäitä, kun saa rennon, terävän, kovan ja oikeasti keskiosuman lähtemään laakana tai muutaman asteen yläviistoon niin lukemat ovat surkeat. Sitten raivoyritys ja epäpuhdas osuma hiukan yläpalloon ja ennätyslukemat tauluun ::)
-
Mä luulen, että se on parempi tulos mitä enemmän se heitto menee sitä tutkaa kohti.
Salibandyssä joskus tinttailtiin noihin ja tosiaan sellanen oikeesti hyvän tuntunen lämäri missä ei tunne oikeestaan osumaa palloon ja kietas sen yläpeltiin kuivumaan oli noin 10-15 kmh heikompi ku sellanen peräsuolirepeeitkuraivarilämäri mikä osu kunnolla polvenkorkeudella olevaa tutkaa kohti.
-
Olen tässä järkeillyt, että lähtönopeus korreloi suoraan penkkitulokseen. Eli 130 kiloa penkistä merkkaa samaa lukemaa tutkaan. Mulla se on vähän tippunut parin vuoden aikana, mutta siihen on tultava muutos. Viime viikolla aloitin pitkästä aikaa, ehkä ainakin vuoden tauon jälkeen tehdä penkkiä raskailla (itselleni raskailla) painoilla. Kyllä se siitä lähtee kiekkokin liitämään. Elokuussa katsotaan uusi penkkimaksimi ja heti perään heitetään tutkaan.
Nythän mun heitot lentää tosi hitaasti, vaikkakin pitkälle. Ehkä mulla on hyvä jenga. Sitä saa tekemällä rannekääntöjä. Suosittelen.
ps. tekstin joukossa voi olla puolitotuuksiakin.
-
Olen tässä järkeillyt, että lähtönopeus korreloi suoraan penkkitulokseen. Eli 130 kiloa penkistä merkkaa samaa lukemaa tutkaan. Mulla se on vähän tippunut parin vuoden aikana, mutta siihen on tultava muutos. Viime viikolla aloitin pitkästä aikaa, ehkä ainakin vuoden tauon jälkeen tehdä penkkiä raskailla (itselleni raskailla) painoilla. Kyllä se siitä lähtee kiekkokin liitämään. Elokuussa katsotaan uusi penkkimaksimi ja heti perään heitetään tutkaan.
Nythän mun heitot lentää tosi hitaasti, vaikkakin pitkälle. Ehkä mulla on hyvä jenga. Sitä saa tekemällä rannekääntöjä. Suosittelen.
ps. tekstin joukossa voi olla puolitotuuksiakin.
Ei kyllä mä otan tämän kirjaimellisesti ja näin ollen uskallankin ens kerralla ladata 118 kg malmia penaan..
-
Tein tos viikonloppuna hauiskäännöstä 0,33l useasti ni fore lähtee vähintää 400km/h. ?
-
Jos mun peli meni sekasi ku kuulin et Saunanen heittää pidemmäl ku mä mut mites Jaanin käy ku mä nostan enemmän penkistä ;)
-
Jos mun peli meni sekasi ku kuulin et Saunanen heittää pidemmäl ku mä mut mites Jaanin käy ku mä nostan enemmän penkistä ;)
a) Saunanen ja nykyään myös Janke heittää sua pidemmälle. Ja b) en ihmettelis, vaikka nostaisitkin enemmäm. Oon heikko mies, ja sää oot tosi iso ja vahva.
-
Jos mun peli meni sekasi ku kuulin et Saunanen heittää pidemmäl ku mä mut mites Jaanin käy ku mä nostan enemmän penkistä ;)
Jos kyseessä on meikäläinen (tai vähän karvaisempi velipoika), niin sua on kyllä nyt vedätetty pahemman kerran? :)
terveisin nimimerkki 107km/h tutkaan ja ehkä vajaa puolet siitä penkistä.
-
Jos mun peli meni sekasi ku kuulin et Saunanen heittää pidemmäl ku mä mut mites Jaanin käy ku mä nostan enemmän penkistä ;)
Jos kyseessä on meikäläinen (tai vähän karvaisempi velipoika), niin sua on kyllä nyt vedätetty pahemman kerran? :)
terveisin nimimerkki 107km/h tutkaan ja ehkä vajaa puolet siitä penkistä.
Tammisaaressa jätkät rupes psyykkaa mua ja sano et joku Saunanen heittää mua pidemmälle. Mun peli meni ihan sekaisin :)
-
Noniin, pitää vähän avautua, vaikka ei ehkä tarvitsis näin julkisesti sitä tehdä. Itselleni lähinnä kirjoitan, mutta jos joku haluaa lukea ja kokee ehkä samoja fiiliksiä, niin toivottavasti olen avuksi.
---
Toivon hartaasti, että eilinen Karjaan kisa oli pohjakosketus, jota alemmas en enää IKINÄ pelaa. Kisa oli alusta asti sellaista kuraa, että jopa kauden ensimmäinen kilpailu Kankaanpäässä vaikuttaa hyvältä sen rinnalla.
Avasin kilpailun heittämällä neljään metriin, josta putti vain vaivoin sisään. Kakkonen. (Ihme, että meni, koska se juuri ja juuri osui ketjuihin ja pomppi raudan päällä hetken aikaa). Just joo, mietin, tällästä on näköjään tulossa...
Seuraavalla 100 metrisellä suoralla avasin paikaltaa cutrollerin, lähestyin neljään metriin ja puttasin ohi. Tällä kertaa ei siis jäänyt saman moinen. Ei pitänytkään. Se siitä kierroksesta, koska siitä lähtien jokainen putti jäi hanskaan tai lipsui. Vaikka kuinka yritin putata KOVAA kympistä, en saanut edes korille saakka. Ei vain irronnut. Otin yhden birdien - ekalla reiällä - radalla, joka on lähes pelkästään draivi-putti -periaatteella pelattava. Heitin kierroksen arvoltaan 920. Olen pelannut huonommin Heinolassa pari vuotta sitten.
Toinen kierros meni vähän paremmin, mutta oli sekin luokaton miten tahansa mitattuna. Sain pari puttia sisään, mutta ihan oikeesti ei ollut mitään väliä, vaikka olisi mennyt ohikin. Olen pelannut suuremmassa kiukussa, aggressiivisemmin ja kiroillut enemmänm, mutta eilen ei vain kiinnostanut kertaakaan. Masentuneena painelin menemään täysin löysiä vetoja ja vielä löysempiä putteja. Henki oli jossain ihan muualla kuin pelaamisessa. Ja tämä siksi, että tiedän jo monen vuoden kokemuksella, että kisaamisestani ei vain tule mitään.
Edellisen päivän puttitreeni oli loistava. Pidän harjoittelemisesta, pidän puttaamisen harjoittelemisesta. Puttasin maagisesti, mutta samalla tiesin, että huominen kisa menee kuitenkin surkeasti. Miksi muka tällä kertaa puttaisin hyvin? En ole koskaan antanut mitään painoarvoa sille, kuinka hyvin treeneissä menee, koska se ei näy kisassa. Jo joskus 2004 heitin torstain Talin viikkokisoissa rataenkan ja lauantaina kisoissa hirveetä kuraa. Niin se on ollut aina, että treenaan hyvin ja kisaan huonosti.
Jotenkin tämä oli takaraivossa jo valmiiksi. Varmaan vielä korostetummin, koska olin todella putannut hyvin edellispäivänä. Silloin masentaa enemmän, kun tietää, että treeni kulkee, mutta sillä ei ole mitään väliä kisatuloksen kanssa. Sellaisen tunteen vallitessa on aivan mahdoton tsempata parhaimpaansa. Jotenkin vain alistuu siihen kohtaloonsa pelata surkeasti jo etukäteen.
Tällä hetkellä tilanne on se, että ihan oikeasti ei kiinnosta kilpaileminen enää pätkääkään. En ole enää moneen vuoteen pelannut hyvin, ja hyvää minusta tuskin enää tulee. Se on liian monta kertaa todettu, että treenaamisen määrällä, tiedon hankinnalla tai kokemuksella suoritukseni eivät parannu. Itseasiassa minulla on niin paljon huonoja kokemuksia, että kokemuksesta on vain haittaa. Käyn kisoissa väkipakon vuoksi, siksi että olen aina ennenkin käynyt ja tapaan siellä mukavia pelikavereita. Itse kierrokset ovat masentavia kokemuksia, jotka vain alleviivaavat sitä, että minusta ei ole kilpailemaan. Kaikki, mitä osaan tai olen osannut on tipotiessään samalla hetkellä kun tulokset otetaan ylös ja aletaan laskea ratingia.
Voi olla kaukaa haettua, mutta lasken alamäkeni alkaneen suunnilleen niistä hetkistä kun rating tuli mukaan kuvaan. Sitä ennen pystyi pelaamaan kisan kerrallaan, pärjäsi tai ei, seuraava kisa voi muuttaa kaiken. Kun rating tuli osaksi pelaajan menestystä, siitä tuli itselleni lisämittari. Kilpailut tulevat ja menevät, tulokset muistaa vain itse. Rating on jotain muuta. Se pysyy, se tilastoidaan ja sitä katsellaan, siihen verrataan ja sillä pääsee kisoihin tai joutuu ulos. Sillä rankataan pelaajat A-luokkaan ja B-luokkaan. Siinä on sinun arvosi pelaajana, ihmisenä.
Paska rating, "mitä sä muka tiedät pelaamisesta?"
Minulle ei ole näin sanottu, mutta näin on kirjoitettu yhdellä foorumilla pelaajalle, joka antoi ohjeita. Pikkujuttu, mutta esimerkki siitä, mitä tarkoitan sillä, että rating määrää muutakin kuin kisojen kierrosarvoa. Tämä jotenkin konkretisoituu silloin, kun yrittää auttaa muita pelaajia oppimaan tätä lajia. Oma ratingini on huono, tiedän sen, ja siihen on syynsä joita olen kuvannut yllä. Tiedän lajista kuitenkin paljon ja heittämisestä paljon enemmän, mutta jotenkin kun kovan ratingin pelaaja puhuu samat asiat kuin minä, sillä on enemmän painoarvoa. En valmentajana kehity yhtään paremmaksi, vaikka nostaisin ratingiä 50 pistettä vuodessa, mutta kyllä sillä väliä vain on.
"Olit ennen hyvä, mutta nykyään oot ihan paska"
Näin on mulle sanottu. Ja allekirjoitan täysin, vaikka eihän se kovin kivalta tunnu. Tämä on vain takaraivossa pelin aikana aika vahvasti, kun tietää pystyneensä paljon parempaan ja osanneen tämän lajin. Pärjäsi kisoissakin joskus, vaikka ainahan olen jännittänyt itseni ulos viimeistään silloin, kun meinaa pärjätä. Sai kuitenkin onnistumisen tunteita edes joskus, ja ihan aina ei pudonnut kokonaan peleistä ulos. Nyt jännittäminen on vain ottanut niskalenkin jo ennen kuin on edes mitään syytä jännittää. Tai no on. Se syy, että "olin ennen hyvä". Ja sen tason jahtaaminen on todella väkinäistä ja turhauttavaa. Ja ajatus siitä, että joku ihan oikeasti seuraa mun pelejä niin paljon, että tietää tasoni, on paineistavaa. Silloin sitä pelaa osin todistaakseen myös muille, että "olen mä edelleen hyvä, katsos vaikka". Mutta sitten, kun meneekin huonosti, tulee tietoiseksi omasta huonoudestaan ja alkaa jo hävetä omaa peliään. Häpeä on tunne, jota ei itsensä edessä tunne. Sen tuntee silloin, kun joutuu huomatuksi. Voi olla, että helpottaisi pelaamista, jos pelaisi vain itselleen, mutta todisteluksi tämä on mennyt.
Se ei auta pelaamista yhtään.
Pelikaverit olivat oikein kivoja lauantaina Karjaalla. Kiitos siitä.
-
Heitin kierroksen arvoltaan 920. Olen pelannut huonommin Heinolassa pari vuotta sitten.
Ei ole tarkoitus väheksyä vitutusta ja tuskaa, mutta sinänsä jännä kontrasti, että itselle ensimmäisen kierroksen 920 oli paras kierros ikinä. (Toisella kierroksella pari heittoa paremmin.) Että siinä missä toinen tuskastelee, että heitti paskimman kierroksen pariin vuoteen, niin toinen juhlii samalla parasta kierrostaan ikinä. :-)
Mutta tsemppiä jatkoon joka tapauksessa ja toivottavasti löydät harrastukselle suunnan, jolla saat itsellesi eniten iloa ja onnistumisia.
-
En tunne sinua yhtään, mutta kirjoituksia ja opetuksiasi on ollut aina uskottava ja kiva lukea. Olet lähes uranuurtaja lajissa. Täytyy kyllä myöntää, että kun tässä vuoden sisällä on muutamia kisatuloksia katsellut niin olen ihmetellyt miksi en löytänyt sinua 5:n joukosta. Minullakin oli odotukset.
Varmaan se homma löytyy tosiaan sieltä pään sisältä koska luulen, että tuolla kokemuksella se ei ole taidosta kiinni. Valtavastihan suomessa rupeaa olemaan todella taitavia pelaajia. Taisi hra Jenkinskin saada monta suomalaista jyrää päällensä tänään Virossa. No stemiä vaan kuitenkin. Kai se pitää vaan löytää se lapsenomainen hauskuus tehdä asiaa sen kummempia miettimättä.
-
Joo, tällasta se on kun on julkkis :)
Siinä ekalle kierrokselle lähdettäessä tuli poolikaveri sanomaan, että "mietinkin ennen kisaa, että olisi kiva päästä pelaamaan sun kanssa. Päsee näkemään komeita heittoja oikein kunnolla".
Minä siihen "no, kiva kuulla, mutta eipä kannata odottaa mitään suuria."
Taisin pistellä aika komeesti byltsiin kyllä. En kovin kovaa tai pitkälle, mutta komeesti metsään. Surullistahan se on olla joku foorumiguru, joka ei osaa itse pelata. Niitä, meitä, on moneen lähtöön.
-
Surullistahan se on olla joku foorumiguru, joka ei osaa itse pelata.
Tää on taas yks ihan eri kaveri, joka ei tosin tälle foorumille kirjottele... 8)
-
No tuli jotain kivaakin mieleen.
Tänään kävin pitkästä aikaa treenaamassa koppausta. Suosittelen jokaiselle koppaustreeniä, koska se tekee hyvää sekä kunnolle että tekniikalle. Itse käytin nyt 138 grammasta Zephyriä, joka ei mikään varsinainen koppauskiekko ole, mutta sitä saa käyttää virallisessa koppauskisassa (golfkiekkoja ei). Vaatii myös vähän taitoa heittää kiepillä täysillä moista kevyttä ja vielä putteriakin ohutrimmisempää ja syvempää kiekkoa. Parasta tässä on se, että saa juosta täysillä ja heittää vielä enemmän täysillä ilman, että tila loppuu kesken. Harvoin nimittäin saa kiskoa frisbiitä voimiensa takaa kiepillä ilman, että tulisi tila vastaan. Noin kevyt Zephyri ei mene edes osaavissa käsissä paljon yli 50 metriä. Eikä koppauksessa tarkoitus olekaan pitkälle heittää, ellei ole matkakoppauksesta kyse.
Itse koppailin sen enempää mittailematta tai ottamatta aikaa. Lähinnä kuntoilun vuoksi.
-
Tänään taas koppailua ja ulkohöntsäsali, jossa pääpaino oli selässä. Nostelin sellasia telinetukkeja, vedin leukoja ja tein dippitangossa käänteisesti, eli roikkumalla. Lisäksi maastavetoa nostelemalla picnic-pöytää, ja vähän olkapäitä kans. Seuraavan kerran kiekot lentävät perjantaina Tukholman Järvassa, joka on paras rata koskaan.
Kiva lähteä reissuun, vähemmän kiva on se tunne lauantaina, kun pelaa paskasti.
-
Elä ny valmiiks manaa. Voithan pelata mainion kisan just tällä kertaa. Korvien välistä pois nua.
-
Sulla Jaani saattaa ollaa nopeemmin palautuvat lihakset kuin mulla, mutta itse en ainakaan pysty käymään salilla fribakaudella, jos haluan et draivit tai putit on edes sielläpäin. Jopa kehonpainolla treenailut mm. leuanveto tuntuu olevan liikaa ja heitoissa näkyy vaikutukset pari päivää. Ei uskois miten herkkä laji toi fribanheitto on sitten kun pitäis osua niihin ränneihin, saada se ratkasuputti sisään yms. Sillon jos jotain lihasta kiristää, niin onnistumisen todennäköisyys tippuu huimasti.
-
Voipi olla, että salitreenillä on jotain vaikutusta johonkin negatiiviesti, mutta sen olen huomannut, etten voi olla viikkoa enempää käymättä. Pää ei kestä, jos ei saa kurittaa kroppaa ja sit on negatiivinen vaikutus ainakin.
Enää en tee sitä, että pyöräilen täysillä Taliin (pitkä ylämäki) ja sit alan heittää, koska tukijalka ei tosiaankaan enää toimi hyvin. Vedin tuossa eräs päivä 100 metrin spurtteja äärikovaa ja reisi toipui siitä neljä päivää. Tekniikka hajosi. Pidänkin jalkatreenit tosi maltillisina jos on pelaamisia tiedossa. Kädet palautuu äkkiä, niitä voi pumpata aika huoletta.
Aivot on se lihas, jonka pitäisi olla kunnossa. Tai oikeestaan täydellisessä levossa kun pelaa. Varmaan liikaa tsempattavaa aivoillani, jotta voisi keskittyä pelaamiseen. Deadlinet ja kehitysideat pitäisi kisojen ajaksi jättää töihin... eli himaan.
-
Rating on jotain muuta. Se pysyy, se tilastoidaan ja sitä katsellaan, siihen verrataan ja sillä pääsee kisoihin tai joutuu ulos. Sillä rankataan pelaajat A-luokkaan ja B-luokkaan. Siinä on sinun arvosi pelaajana, ihmisenä.
Ei ehkä kannata antaa näin kovia merkityksiä asioille, joilla niitä ei ole. Tämä on hitto vie vain frisbeegolffia... Ei muutenkaan kannata omaa arvoaan sitoa suorituksiinsa, jos haluaa elämästään vähääkään nauttia. Sinun olisi syytä muuttaa omaa "sisäistä dialogia" negatiivisesta "kaikki menee kuitenkin päin persettä"-manaamisesta johonkin paineettomaan mantraan mikä tukee peliä. Nyt niitä valmennustaitoja omaan käyttöön!
-
Mulla on bägissä Relax-mini ja Don't Panic -pyyhe (Jarmola pöllitty). Niitä ku vilkasee ennen joka puttia ja heittoa, niin ei pääse totuus unohtumaan.
-
Sit vielä Bad Motherfucker -lompakko taskuun niin asenne on kohillaan marssia ykköstiille. ;)
Jep, frisbeegolf on vain osa elämää, vaikka joskus tuntuu toisinpäin
-
Morjens taas Jaani! Tässä hieman sekalaisia hajatelmiani (pahoittelut että kirjoitan näin pitkästi).
Luin tuon sinun kirjoituksesi noihin Karjaan kisoihin liittyen (en viitsi turhaan linkata siis enää tähän, etten turhaan kuluta "palstatilaa") ja pystyn hyvin samaistumaan moniin noista ajatuksista joita tuohon avasti. En siis nyt luonnollisestikaan täysin fribailun osalta, koska laji on vielä sen verran uusi meikäläiselle, mutta pingiksen puolelta helpostikin, koska sitä tuli hakattua yhtä kauan kuin sinä olet fribannut ja viimeiset vuodet vieläpä kohtuu kovalla tasolla.
Pinkiponkissa siirryttiin myös muutama vuosi takaperin ratingin käyttöön ja sillä oli ainakin sangen negatiiviset seuraukset meikäläisen sijoittumiselle suomessa. Tipuin Suomessa sijoilta 15-20 sijan 30 huonommalle puolelle heti ensimmäisenä vuonna ratingin käyttöönoton jälkeen. Osittain tämä johtui juurikin suorituspaineiden kasvamisesta kun aina piti onnistua ja osittain sitten myös siitä, että olen aina ollut kaikessa urheilussa lähes täysin "on-off" -pelaaja. Siinä missä ennen riitti kun onnistui niissä muutamassa kauden tärkeimmässä kilpailussa (mistä siis oli aina eniten rankingpisteitä jaossa), niin ratingin käyttöönoton jälkeen tuli käytännössä onnistua aina mikäli teki edes mieli saada jonkunlainen sijoitus tärkeisiin kisoihin (missä siis sijoitus oli kaikki kaikessa). Tämähän sekoitti pakkaa jo mm. siinäkin mielessä että ne jotka oikeasti reenasivat ja panostivat vain tärkeisiin kisoihin, kärsivät niihin verrattuna jotka lähinnä vain kisasivat.
Ts. rating (niin lajissa kuin lajissa) minusta osoittaa varsin tarkasti pelaajan keskimääräisen tason, mutta kun tärkeät kisat lähestyvät, niin sen tärkeys vähenee mitä suuremmissa määrin. Tämä siis eritoten kun mennään kärjen ulkopuolelle. Frisbeegolfissa on onneksi juuri para-aikaa suuri buumi menossa, joten ratingin käyttö ei ole vaikuttanut ainakaan toistaiseksi vakavasti kilpailuaktiivisuuteen, mutta mm. pingiksen puolelle sen käyttöön otto lähes tuhosi koko lajin Suomessa, kun pelaajien kilpailuaktiivisuus tippui jonnekin alle puoleen aiemmasta.
Nyt kuitenkin siis asiaan tuon pienen alustuksen jälkeen:
Ensinnäkin, pystyn enemmän kuin hyvin samaistumaan sinuun ja ymmärtämään ajatuksen juoksuasi kun kirjoitat että tuntuu siltä että ihmisiä arvostellaan ja ennen kaikkea arvotetaan helposti hyvin pitkälle sen mukaan mitä rating näyttää. Itse kuitenkin pyrin ajattelemaan ennenkin niin että välitän vain (osittain) siitä mitä semmoiset ihmiset ajattelevat meikäläisestä (pelaajana ja ihmisenä), joita itse arvostan ja jotka myös tuntevat oikeasti meikäläisen. Onko sillä loppupeleissä niin väliä mitä "massat" eli ts. aloittelevat ja vähemmän asioista perillä olevat pelaajat ajattelevat itse kustakin? Yleensähän tärkeintä on ensi sijaisesti mitä itse ajattelee itsestään. Tietty homma menee kumman paljon kiharaisemmaksi silloin kun vetää valmennus- tms. toimintaa ja pitäisi saada mainostettua itseään ja omaa toimintaa ihmisille ja useimmiten juurikin aloittelijoille.
Olin itse tosiaan tuolloin lauantaina Karjaalla sinun kanssa samassa ryhmässä. Kuulin tuon kun kaveri sanoi että "hienoa päästä näkemään isoja leiskoja" tms. ja kun kuulin sinun vaisun vastauksesi tuohon ja näin ilmeesi, niin tajusin heti harvinaisen hyvin minkä tyyppisiä ajatuksia sisälläsi mahdollisesti liikkuukaan ja millainen fiilis sinulla todennäköisesti etukäteen oli (en siis nyt tällä kuitenkaan missään nimessä väitä että luulisin tuntevani sinut tai ajatuksesi erityisen hyvin). Itse olen kokenut saman tyyppisiä ajatuksia usein ennen kisoja (suoriutumispaineita omasta sekä muiden suunnalta) ja noiden paineiden käsittely on harvinaisen vaikeata. Homma menee helposti yliyrittämiseksi kun yrittää tehdä jotakin minkä tietää hyvin osaavansa, mutta pieni ajatus/pelko takaraivossa sanoo sinulle, että tulet epäonnistumaan. Tällöin kropa menee joko aivan liian kireäksi tai sitten vastavuoroisesti ihan spagetiksi.
Olen aina funtsinut sitä mistä se epäonnistumisen ajatus oikein kumpuaakaan? Todennäköisesti se tulee useista aiemmista vastaavan kaltaisista kokemuksista ja epäonnistumisista. Se epäonnistumisten putki pitäisi jotenkin pystyä katkaisemaan. Aivan samalla tavalla kuin kisojen ensimmäiset pari puttia ovat (ainakin siis meikäläiselle) elintärkeitä loppukisojen menestyksen kannalta, saatta aiempien vastaavien kisojen kokemukset heijastua myöhemmin yleisessä itseluottamuksessa ja fiiliksessä. Aina painotetaan sitä että pitäisi pystyä nollaamaan tilanne, mutta ainakin omalla kohdallani olen huomannut sen lähes mahdottomaksi. Se onnistuu kyllä fribailussa toisinaan kierrosten välillä kun saa oikeastikin levätä, syödä hyvin ja kohottaa itseluottamusta tauolla kovalla puttitreenillä, mutta kesken kiessin se tuntuu käytännössä lähes mahdottomalta. Ts. pitäisi yrittää onnistua heti kierroksen alussa. Tai paremminkin voisi sanoa että tulisi välttää ainakin todellisia epäonnistumisia. Paradoksihan tässä on se, että tämmöinen ajatteluhan vain helposti lisää paineita jo entuudestaan.
Kun näin sinun puttaavan nuo muutamat ensimmäiset putit alarautaan, niin tiesin silloin jo itsekin että tulet mitä suurimmalla todennäköisyydellä puttaamaan lopun päivää (tai ainakin kierrosta) huonosti ja vieläpä mitä todennäköisemmin alarautaan. Näin jälkeen päin sanoen voin kertoa, että juurikin tuo ajatus minun päässäni romutti lopulta myös meikäläisenkin putin samalla kierroksella. En sitten tiedä johtuiko se ennemminkin siitä että pidän sinusta oikeastikin pelaajana/ihmisenä (siis niiden vähäisten kokemusten perusteella mitä minulle sinusta on) ja minulla tuli sisäisesti hieman paha mieli sinun puolestasi (varsinkin kun tiedän miltä sinusta itsestäsi varmastikin tuolloin tuntui) vai oliko kyse sitten siitä että ajattelin alitajuisesti että "jossei Jaanikaan saa säkkiin, niin kuinka sinä sitten voisit?". Ja en siis nyt millään muotoa ole tässä syyttämässä sinua omasta heikosta pelistäni, kerron vain omista ajatuksistani.
Saanko muuten kysäistä: silloin kun sinulla menee putti jumiin, niin mitä ajattelet/tunnet tuolloin sisälläsi? Tunnetko ennemmin kovaa v*tutusta vai oletko ennemminkin jo "turta" tuollaisille tilanteille, noista useista aiemmista epäonnistumisista johtuen joita tuossa viestissäsi kuvailit. Tässä Karjaan tapauksessa olit siis ymmärtääkseni menettänyt kokonaan jo kiinnostukseen koko hommaan ja tätä myötähän katoaa tunnetusti myös yritys. Itse yritän aina nähdä asian niin että v*tutuksen voi vielä pelastaa ja valjastaa positiiviseksi energiaksi, mutta jos on mennyt jo kokonaan turraksi epäonnistumisille, niin tällöin ei ainakaan itselläni ole enää toivoa. Problemaattiseksihan tämä homma menee siinä että silloin kun yrittää valjastaa tuota ärsytystä paremmaksi yritykseksi, niin tällöin ainakin meikäläisellä homma menee herkästi kunnon itsepuheluksi tyyliin esim. "Pistä se prkl:een putti nyt sisään!" Toisinaan tämä itse asiassa ihan oikeastikin toimii, mutta huono puoli tässä puolestaan on se ettei tuo itsepuhelu yleensä tapahdu meikäläisen pään sisällä vaan se tulee mumistua ihan oikeastikin suusta ulos. Tässä puolestaan piilee se ongelma, että tuollainen mumina ja manaus häiritsee yleensä osaa pelaajista. Sainkin Karjaalla toisen kierroksen jälkeen (mikä siis tämäkin oli lähes yhtä huono kuin ensimmäinen kiekka) noottia kanssa pelaajalta, että liikaa kuulemma jupinaa meikäläisen suunnalta. Ja tämä oli siis täysin oikeassa tässä, itseänikin aina hävettää tuollaisen käytöksen jälkeen. Kysyin kaverilta ettei miksei heti huomauttanut asiasta, niin ei kuulemma niin kiinnostanut kun muutenkin oltiin jo melkein jumbopoolissa. Noh, karma kuitenkin iski meikäläiseen 10 minuuttia myöhemmin kun menin etsimään paljain jaloin kiekkoa kaislikosta ja sain 7 tikin arvoisen avohaavan jalkaani (saas nähdä milloin pystyy taas tällä pelaamaan).
Se miten tämä meikäläisen vuodatus puolestaan minusta liittyy sinuun, niin mikäli siis olet jo muutaman väylän jälkeen "luovuttanut" tuon putin kanssa mielessäsi ilman kunnon sisäistä kamppailua, niin en kyllä näe itse mitenkään, että voisit saada loppuja putteja säkkiin. Ihannoin lauantaina sitä kuinka rauhallisesti otit läpi koko kierroksen, siitä huolimatta että sinulla tuli todella paljon katastrofiputteja. Monella muullakin pelaajalla kuin meikäläisellä olisi palanut tuossa tilanteessa täysin käämit. Kuulin jälkeen päin yhdeltä toiselta pelurilta, että olit kuulemma ollut varsin kovakin kuumakalle nuorempana ja että olit ilmeisesti rauhoittunut paljonkin noista ajoista (tämä sama siis pätee myös itseeni, sillä erotuksella että en ole onnistunut rauhoittumaan vielä niin paljoa kuin sinä). Tuohan on siis aivan mahtava asia, mutta oletko varma ettet ole rauhoittunut hieman liikaakin? Tarkoitan tällä sitä että kenties semmoinen pieni "itsepiiskaaminen" ihan kunnolla noissa tilanteissa saattaisi toisinaan olla paikallaan. Kunhan vain siis homma ei mene överiksi, niin kuin meikäläisellä toisinaan menee. Ts. siis ottaisit hieman fyysisesti itseäsi niskasta kiinni, ja tätä kautta pyrkisit estämään sen putin menon ihan spagetiksi.
Sitten taas mikäli kyse on siitä että olet "luovuttanut" jo tuon putin (= tässä tapauksessa kisoissa pärjäämisen) kohdalla käytännössä ennen kuin edes saavut kisapaikalle, niin sitten ei tosiaankaan kannata kisata ollenkaan. Niin kauan kuin se tapahtuu jonkinasteisen pakon sanelemana, niin kaivat vain omaa hautaasi ja tuskinpa sinun olosi/turhautumisesis ainakaan paremmaksi menee. On eri asia huomata puolessa välissä kierrosta että "kylläpä nyt kulkee peli huonosti kun tulee jatkuvasti helppoja virheitä" tai että "onpas putti jumissa kun ei vieläkään uppoa" kuin että sanoo itselleen parin ekan väylän jälkeen "nämä kisat taisivat sitten olla tässä..."
Vastaavasti minua kiinnostaa myös se, että siinä vaiheessa kun tajuat että putti on nyt "sekaisin/hajalla", niin muutatko mitään puttiin liittyvässä tekniikassa/taktiikassa? Itselläni nimittäin kävi todella usein viime kesänä se että jännityksen myötä putti rupesi menettämään puhtinsa sekä kierteensä ja osui käytännössä lähes aina järjestelmällisesti alarautaan (ja kauempaa jopa kokonaan korin ali). Nyt olen kuitenkin saanut tuon ongelman hyvin pitkälti korjattua seuraavilla toimenpiteillä: a) hieman löysempi ote kiekkoon, b) puttaan selkeästikin kovempaa ja c) tähtään korin tolpan yläreunaan, enkä keskelle kuten normaalisti. Pahimpina puttijumipäivinä saatan jopa tähdätä kokonaan yläpantaan. Se mitä tässä tapaksessa yleensä käy, on se että sen sijaan että putti menee 90% alarautaan ja 10% säkkiin, niin putti menee 30% ylärautaan ja 70% säkkiin, mikä on jo esim. 5 metrin päästä huomattavasti parempi prossa. Ja ainahan sitä kuulee pelaajien sanovan "mielummin ylärauta kuin alarauta, tuolloin on kuitenkin vielä mahis saada kiekko säkkiin".
Ja jos en ihan väärin muista, niin olit viime vuosina hieman vaihdellut tuota ensisijaista puttiasentoja haaran ja suoran välillä. Minun mielestäni (tästä ei tosin ole mitään omakohtaista kokemusta, joten suhtaudu hyvin varauksella, kuten kaikkeen muuhunkin sanomaani tietty tulisi suhtautua) sinun tulisi nyt a.s.a.p. selvittää settä kumpi noista tyylestä lopulta tuntuu sinulle luontevammalta, ja ennen kaikkea kumpaa pystyt suorittamaan edes jollain tasolla silloin kun menet kipsiin, ja rupeat treenaamaan pääsääntöisesti tätä. Itse siis puttaan molemmilla tyyleillä, mutta aina mielummin ensisijaisesti suoraan. Voisin kuvitella että mikäli sinulla takaraivossasi liikkuu alitajuisesti kaksi eri vaihtoehtoa (esim. "se jota olet reenannnut viime ajat" ja "se jota olet vetänyt ensimmäiset X vuotta ja joka aina löytyy vielä jostain syvältä takaraivosta"), niin se voisi aiheuttaa paljon henkisiä ongelmia putin kanssa silloin kun se ei kulje. Jotenkin minusta on tosi hienoa voida ajatella että "puttaan suoralla aina kun voin ja haaralta silloin kun en voi putata suoralla". Tällöin sinulle ei jää alitajuisesti mitään valintaa tehtäväksesi, vaan tällöin kiekon paikka on tehnyt valinnan jo sinun puolestasi. Tai ainakin näin minä järkeilen tuon.
Niin ja vielä niiden paineiden asettamisesta itselleen. Minäkin sorruin tuohon virheeseen muutamaan otteeseen pingiksessä kun palasin parilta piiiitkältä loukkaantumisesta johtuvalta tauolta. Sitä aina jotenkin kuvittelee sisäisesti pystyvänsä ihmetekoihin kisoissa, kun reeneissä kuitenkin kulkee entiseen malliin. Ts. vaikka tiedostaakin pystyvänsä todella koviin temppuihin (reeneissä pystyin itse parhaimmillani voittamaan käytännössä joka kaverin Suomessa), niin kisat on kuitenkin aina oma juttunsa. Ja vaikka fribailussa ei kilpakumppanit pystykään suoraan vaikuttamaan omaan peliin, niin kisojen ja pelaajien epäsuora vaikutus on kuitenkin aina merkittävä, niin lajissa kuin lajissa. Ts. kenties sinun kannattaisi kokeilla toisinaan lähteä kisoihin sillä asenteella/ajatuksella, että esim. "pistetääns tavoitteeksi heittää par (tai kenties jopa pari yli / kierros) ja pyritään olemaan lopputuloksissa pakan paremmalla puoliskolla". Tulee huomata että "realistinen tulostavoite" on eri asia kuin "kovat tulospaineet". Se on sitten eri asia pystytkö motivoimaan itseäsi tällaisilla tavoitteilla. Se voi olla vaikeata, mutta kenties tuotteliasta. Mielummin antaa itselleen mahdollisuuden positiivisiin yllätyksiin, kuin selkeisiin pettymyksiin kerta toisensa jälkeen.
Itselleni on ainakin kokemuksen mukana syntynyt semmoinen mututuntuma että niillä pelaajilla, joilla on henkisiä vaikeuksia suoriutua kisoissa (oliskohan lonkalta heitettynä about 60-70% urheilijoista?), niin kovien ennakkotavoitteiden asettaminen keskimäärin varmastikin heikentää selvästi lopullista suoritusta. Vastaavasti jos kuuluu aivan huippu-urheilijoiden joukkoon (tekninen osaaminen/lahjakkuus, treeni, elämäntavat ja ennen kaikkea pääkoppa kunnossa), niin tällöin kovat tavoitteet puolestaan saattavat jopa parantaa suoritusta. Tämä tosin vaatii joko täysin sokeaa itseluottamusta (harvinaisempaa) tai sitten todellista, aitoa ja realistista uskoa omiin kykyihinsä (yleisempää), mikä yleensä siis tosiaan perustuu reeneissä ja aiemmissa kisoissa tapahtuneisiin toistuviin onnistumisiin niin yksittäisissä pienissä kuin suuremmissakin asioissa.
Kirjoitit myös että edellisenä päivänä sinulla kulki reeni erinomaisesti ja tämä osaltaankin asettaa sinulle suoriutumispaineita kisoihin. Itse olen pinkiponkin kohdalla kokenut tämän täsmälleen saman ilmiön jokunen vuosi ennen kuin jouduin lopettamaan. Tämä ilmiö meni pahimmillaan joskus jopa siihen että vielä kisa-aamunakin lämmitellessä hiihti ihan maagisesti, mutta sitten kun ensimmäinen peli - tai ensimmäinen kunnon peli - alkoi, niin kaikki se osaaminen ja fiilis meni kuin ikkunasta ulos ja jäijin omien asettamieni ennakkoi-odotusten ja paineiden murskaamaksi. "Miksi se lyönti/syöttö ei nyt enää pelissä mennytkään säkkiin, vaikka aamulla reenatessa se meni vielä helposti 10 kertaa 10:stä sisään?!?" Itselläni tähän auttoi mm. se että tein ihantietoisen valinnan olla reenaamatta pingistä kisoja edeltäneenä perjantaina, ja kävin sen sijaan lenkillä, puntilla tms. mikä myös takasi illalla väsymyksen ja unen saannin. Saatoin myös käydä heittelemässä hallilla jotakin ns. "läppä-eriä" esim. pelkällä puurungolla pelaamista, nostelua tms. N. 16 vuoden yhteiskokemus kilpaurheilusta sanoo minulle että edellisen päivän suorituksella/reenillä ei ole käytännössä mitään korrelaatiota seuraavan päivän suoritukseen. Korkeintaan vain hyvä suoritus lataa turhia ylimääräisiä paineita seuraavalle päivälle. Kokeilepa joskus vetää esim. kisoja edeltävänä päivänä joku "funny-treeni" esim. erikoisheittoja yms. mitä ei normaalisti kauheasti tule kisoissa käytettyä. Kyllä se putti kuitenkin sieltä selkänahasta lopulta lähtee, ei reenistä.
En tiedä oliko näistä jorinoista sinulle mitään apua, mutta harvemminpa siitä haittaakaan on, että saa hieman (uusia?) näkökulmia mietittäväksi.
Niin ja ainakin itse uskoisin että valtaosa suomalaisista fribaajista (tai siis ainakin niistä, jotka ovat edes sen verran aktiivisia että käyvät toisinaan täällä foorumilla) arvostavat teikäläisen kohtuu korkelle Suomalaisessa frisbee-skenessä. Ainakin meikäläinen arvostaa...
-
Tää oli varmaankin ensimmäinen wall of text, joka oli järkevää tekstiä. Useimmat varmaan vilkaisevat ja toteavat, että TL;DR mutta suosittelen lukemaan. Pöytätenniksen vertailut olivat mielenkiintoisia ja henkisen puolen toimimisesta ei koskaan kirjoiteta liikaa.
Itsellenikin monet noista jutuista ovat kovin tuttuja, mutta ei välttämättä niin urheilun puolelta. Söin monta vuotta lääkkeitä koska kärsin välillä todella pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, enkä esimerkiksi pystynyt aina käymään edes koulussa. Ja jännittänyt olen aina hullun lailla, niin urheilussa kuin muussakin touhussa.
Urheilusta kuitenkin olen aina saanut, ja saan edelleen, niin mahtavia positiivisia fiiliksiä, että ne huonotkin hetket unohtuvat. Olen silti sitä mieltä, että frisbeegolf kilpatasolla on todella raastava laji ja siinä lipsuu helposti siihen että pelkää epäonnistumisia eikä nauti onnistumisista. Tähän on muuten paljon tekemistä radallakin. On ratoja joissa voi vain onnistua ja on ratoja joissa voi vain epäonnistua.
-
Kiitos pitkästä tekstistä, jossa on paljon asiaa ja hyviä pointteja. Otan kantaa valikoidusti.
Frisbeegolfissa on onneksi juuri para-aikaa suuri buumi menossa, joten ratingin käyttö ei ole vaikuttanut ainakaan toistaiseksi vakavasti kilpailuaktiivisuuteen, mutta mm. pingiksen puolelle sen käyttöön otto lähes tuhosi koko lajin Suomessa, kun pelaajien kilpailuaktiivisuus tippui jonnekin alle puoleen aiemmasta.
Tämä on uusi tieto minulle. Jännää, että muissakin lajeissa on samanlaista meneillään, mutta frisbeegolfissakin on ratingin ja kilpailemisen suhde vinksallaan. Kovan ratingin saa helpommin käymällä isoja, kovatasoisia kilpailuja harvakseltaan. Siis vähän helpommin. Toki parhailla jenkeillä on ihan huikea määrä kierroksia laskettuna, mutta peruspelaajilla asia on niin, että isoista kisoista irtoaa paremmat pisteet.
Itse olen kokenut saman tyyppisiä ajatuksia usein ennen kisoja (suoriutumispaineita omasta sekä muiden suunnalta) ja noiden paineiden käsittely on harvinaisen vaikeata. Homma menee helposti yliyrittämiseksi kun yrittää tehdä jotakin minkä tietää hyvin osaavansa, mutta pieni ajatus/pelko takaraivossa sanoo sinulle, että tulet epäonnistumaan. Tällöin kropa menee joko aivan liian kireäksi tai sitten vastavuoroisesti ihan spagetiksi.
Tälle on pitkät perinteet ihan pikkulapsesta saakka. Vähän liikaa pärjäämisen pakkoa, epäonnistumisen pelkoa ja virheistä huomauttelua käytännössä koko iän lamauttaa kaiken tekemisen. Urheilusta ja vaikka pianonsoitosta (jota siis ihan viime vuosiin saakka tein aktiivisesti) tulee suorittamista, jossa onnistuminen on toissijaista, mutta epäonnistumisen välttäminen tärkeintä. Koskaan ei voi onnistua, kun mieluummin seiftaa ja tekee sen vielä alitajuisesti. Ettei vain puttaa pitkäksi, pistää mieluummin alarautaan. Kaikille käy niin joskus, mutta kun aina ja melkein kaikessa... liikaa.
Olen aina funtsinut sitä mistä se epäonnistumisen ajatus oikein kumpuaakaan? Todennäköisesti se tulee useista aiemmista vastaavan kaltaisista kokemuksista ja epäonnistumisista. Se epäonnistumisten putki pitäisi jotenkin pystyä katkaisemaan. Aivan samalla tavalla kuin kisojen ensimmäiset pari puttia ovat (ainakin siis meikäläiselle) elintärkeitä loppukisojen menestyksen kannalta, saatta aiempien vastaavien kisojen kokemukset heijastua myöhemmin yleisessä itseluottamuksessa ja fiiliksessä. Aina painotetaan sitä että pitäisi pystyä nollaamaan tilanne, mutta ainakin omalla kohdallani olen huomannut sen lähes mahdottomaksi. Se onnistuu kyllä fribailussa toisinaan kierrosten välillä kun saa oikeastikin levätä, syödä hyvin ja kohottaa itseluottamusta tauolla kovalla puttitreenillä, mutta kesken kiessin se tuntuu käytännössä lähes mahdottomalta. Ts. pitäisi yrittää onnistua heti kierroksen alussa. Tai paremminkin voisi sanoa että tulisi välttää ainakin todellisia epäonnistumisia. Paradoksihan tässä on se, että tämmöinen ajatteluhan vain helposti lisää paineita jo entuudestaan.
Tämä tulikin tuossa yllä selvitettyä. Pikkuhiljaa vain usko omaan kykyynsä päästä irti pelosta karisee ja sitten vain laitetaan suosiolla, ei alitajuisesti, alakanttiin.
Kun näin sinun puttaavan nuo muutamat ensimmäiset putit alarautaan, niin tiesin silloin jo itsekin että tulet mitä suurimmalla todennäköisyydellä puttaamaan lopun päivää (tai ainakin kierrosta) huonosti ja vieläpä mitä todennäköisemmin alarautaan. Näin jälkeen päin sanoen voin kertoa, että juurikin tuo ajatus minun päässäni romutti lopulta myös meikäläisenkin putin samalla kierroksella. En sitten tiedä johtuiko se ennemminkin siitä että pidän sinusta oikeastikin pelaajana/ihmisenä (siis niiden vähäisten kokemusten perusteella mitä minulle sinusta on) ja minulla tuli sisäisesti hieman paha mieli sinun puolestasi (varsinkin kun tiedän miltä sinusta itsestäsi varmastikin tuolloin tuntui) vai oliko kyse sitten siitä että ajattelin alitajuisesti että "jossei Jaanikaan saa säkkiin, niin kuinka sinä sitten voisit?". Ja en siis nyt millään muotoa ole tässä syyttämässä sinua omasta heikosta pelistäni, kerron vain omista ajatuksistani.
Tämä on mielenkiintoinen näkemys. Itse saan vähän buustia siitä, jos pelaan jonkun itseäni paremman kanssa, ja näen hänen epäonnistuvan. Ei siksi, että iloitsen toisen mokaamisesta, vaan siksi, että se antaa itselleni luvan epäonnistua. "Saan mokata, koska tuokin kingi tuossa pisti ihan jorpakkoon". Toki sellanen sysimusta rypeminen saattaa vetää mukanaankin, jos on sympatiapelaamiseen taipumusta. Joskus on niitä päiviä, kun toisen tulokset alkaa vetää puoleensa.
Saanko muuten kysäistä: silloin kun sinulla menee putti jumiin, niin mitä ajattelet/tunnet tuolloin sisälläsi? Tunnetko ennemmin kovaa v*tutusta vai oletko ennemminkin jo "turta" tuollaisille tilanteille, noista useista aiemmista epäonnistumisista johtuen joita tuossa viestissäsi kuvailit. Tässä Karjaan tapauksessa olit siis ymmärtääkseni menettänyt kokonaan jo kiinnostukseen koko hommaan ja tätä myötähän katoaa tunnetusti myös yritys. Itse yritän aina nähdä asian niin että v*tutuksen voi vielä pelastaa ja valjastaa positiiviseksi energiaksi, mutta jos on mennyt jo kokonaan turraksi epäonnistumisille, niin tällöin ei ainakaan itselläni ole enää toivoa. Problemaattiseksihan tämä homma menee siinä että silloin kun yrittää valjastaa tuota ärsytystä paremmaksi yritykseksi, niin tällöin ainakin meikäläisellä homma menee herkästi kunnon itsepuheluksi tyyliin esim. "Pistä se prkl:een putti nyt sisään!" Toisinaan tämä itse asiassa ihan oikeastikin toimii, mutta huono puoli tässä puolestaan on se ettei tuo itsepuhelu yleensä tapahdu meikäläisen pään sisällä vaan se tulee mumistua ihan oikeastikin suusta ulos.
Se miten tämä meikäläisen vuodatus puolestaan minusta liittyy sinuun, niin mikäli siis olet jo muutaman väylän jälkeen "luovuttanut" tuon putin kanssa mielessäsi ilman kunnon sisäistä kamppailua, niin en kyllä näe itse mitenkään, että voisit saada loppuja putteja säkkiin. Ihannoin lauantaina sitä kuinka rauhallisesti otit läpi koko kierroksen, siitä huolimatta että sinulla tuli todella paljon katastrofiputteja. Monella muullakin pelaajalla kuin meikäläisellä olisi palanut tuossa tilanteessa täysin käämit. Kuulin jälkeen päin yhdeltä toiselta pelurilta, että olit kuulemma ollut varsin kovakin kuumakalle nuorempana ja että olit ilmeisesti rauhoittunut paljonkin noista ajoista (tämä sama siis pätee myös itseeni, sillä erotuksella että en ole onnistunut rauhoittumaan vielä niin paljoa kuin sinä). Tuohan on siis aivan mahtava asia, mutta oletko varma ettet ole rauhoittunut hieman liikaakin? Tarkoitan tällä sitä että kenties semmoinen pieni "itsepiiskaaminen" ihan kunnolla noissa tilanteissa saattaisi toisinaan olla paikallaan. Kunhan vain siis homma ei mene överiksi, niin kuin meikäläisellä toisinaan menee. Ts. siis ottaisit hieman fyysisesti itseäsi niskasta kiinni, ja tätä kautta pyrkisit estämään sen putin menon ihan spagetiksi.
Vastaavasti minua kiinnostaa myös se, että siinä vaiheessa kun tajuat että putti on nyt "sekaisin/hajalla", niin muutatko mitään puttiin liittyvässä tekniikassa/taktiikassa?
Ja jos en ihan väärin muista, niin olit viime vuosina hieman vaihdellut tuota ensisijaista puttiasentoja haaran ja suoran välillä.
Joskus huonon puttipäivän tilanne menee sellaiseksi, että koetan vain tehdä päässäni liikkeen hitaasti ja teknisesti mahdollisimman oikein. Se, että saan ajatukset edes jotenkin kasattua, on suuri voitto ja yleensä siitä seuraa hyvää. Yleensä kuitenkin puttiin tulee lisää väkinäisyyttä ja se on kateissa lopun päivää, yritti mitä tahansa. Olen sitten siirtynyt väkisin työntämiseen, joka menee läheltä vähän paremmin mutta se ei kanna 10 metriin saakka mitenkään. Lauantaina päätin, että puttaan nyt tällä valitsemallani tyylillä silläkin uhalla, että se ei mene sisään.
Olen tänä vuonna putannut yksinomaan suoraa puttia. Treenaan vain suoraa puttia, paitsi tietenkin pakolliset haaratreenit ihan vain pitääkseni jotain tuntumaa. Sitä tarvitsee joskus. Valitsin putata suoralta siksi, että haaralta en saanut voimaa pitempiin putteihin, eikä kauempaa ollut siis mitään mahdollisuutta saada sisään. Nykyään puttaan ihan lähiputit haaralta, koska monta vuotta sitä tahkonneena se tuntuu luotettavammalta edelleen.
Olen ollut aggggggressiivinen pelaaja aina. Liiaksikin, varmasti. Nykyään vähemmän, paitsi jos teen jotain oikeasti tyhmää sellaisessa paikassa, jossa se tuhoaa kierroksen. Eihän koskaan tarvitsisi malttiaan menettää, mutta nykyään lähinnä alistun kohtaaloni ja totean heiton olleen huono eikä se muuksi muutu. Se on luovuttamista se. Ei ole sellaista tsemppiä useinkaan, että jaksaisi elää siinä pelin aiheuttamissa tunteissa, vaan suhtautuu lakonisesti sekä onnistumisiin että mokailuihin. Joku voi sanoa sitä tosi korkean tason tyyneydeksi, mutta ei tämän sellaista pidä olla. Pitää olla iloinen onnistumisista ja tyytymätön epäonnistumisista, vaikka vähän tuhahtaa ja saada kiukkua parempaa suoritusta varten. Se on nyt kateissa.
Niin ja ainakin itse uskoisin että valtaosa suomalaisista fribaajista (tai siis ainakin niistä, jotka ovat edes sen verran aktiivisia että käyvät toisinaan täällä foorumilla) arvostavat teikäläisen kohtuu korkelle Suomalaisessa frisbee-skenessä. Ainakin meikäläinen arvostaa...
Kiitos. Oikein mukava kuulla.
-
Tää oli varmaankin ensimmäinen wall of text, joka oli järkevää tekstiä. Useimmat varmaan vilkaisevat ja toteavat, että TL;DR mutta suosittelen lukemaan. Pöytätenniksen vertailut olivat mielenkiintoisia ja henkisen puolen toimimisesta ei koskaan kirjoiteta liikaa.
Itsellenikin monet noista jutuista ovat kovin tuttuja, mutta ei välttämättä niin urheilun puolelta. Söin monta vuotta lääkkeitä koska kärsin välillä todella pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, enkä esimerkiksi pystynyt aina käymään edes koulussa. Ja jännittänyt olen aina hullun lailla, niin urheilussa kuin muussakin touhussa.
Urheilusta kuitenkin olen aina saanut, ja saan edelleen, niin mahtavia positiivisia fiiliksiä, että ne huonotkin hetket unohtuvat. Olen silti sitä mieltä, että frisbeegolf kilpatasolla on todella raastava laji ja siinä lipsuu helposti siihen että pelkää epäonnistumisia eikä nauti onnistumisista. Tähän on muuten paljon tekemistä radallakin. On ratoja joissa voi vain onnistua ja on ratoja joissa voi vain epäonnistua.
Tähän täytyy sanoa, että itse pidän enemmän radoista, joissa voi vain onnistua. Eli itse näen sellaisina vaikeat ja pitkät radat, joilla birdiet ovat tiukassa ja vaara vaanii kokoajan. Esimerkiksi juuri Karjaan rata (ja vaikka Nummelanharju ja muut neppisradat) on todella vaikea, koska ei siellä bogia saa ottaa. Pelkkää birdien kalastusta väylä toisensa jälkeen, ja jos ei niitä tule, turhautuu. Jossain Mukkulassa on henkisesti paljon kivempi pelata, koska siellä on niin paljon outtia ja niin pitkiä väyliä, että epäonnistuminen silloin tällöin on väistämätöntä. Silloin se on ihan luonteva osa peliä, eikä sitä tarvitse pelätä niin paljon.
Olen myös vielä sitä pelaajasukupolvea, jolle nelonen on aina bogie. Sekin tekee vähän hankalammaksi pelaamisen, vaikka pikkuhiljaa jo totuttelee ajatukseen, että nelonenkin on joskus ihan hyvä tulos.
-
Itse aloitin pelaamaan pikkupuistoratojen lisäksi Julkujärvellä, Kirjurinluodossa ja Viidentienristeyksessä, jotka kaikki aloittelevalle pelaajalle ovat varsin vaikeita ratoja. Eli juuri niitä, joissa onnistumisesta palkitaan (mutta epäonnistumisistakaan ei rangaista väärällä tavalla).
Nykyisin kaikki nämä kolme rataa ovat "helppoja" eli pirkkuja pitäisi saada. No onneksi on nykyisin lähellä tuo Lauste, jossa en ollut pelannut ennen viime syksyä yhtään kierrosta alle parin. Vaikka nykyään meneekin useimmiten pinnan tai muutaman alle, niin se tarjoaa juuri oikeanlaista hienoa haastetta. Ei harmitusta epäonnistumisista, vaan iloa onnistumisista.
Eli olen samalla linjalla. Kilpatason ratojen pitää olla haastavia.
-
Kävin sitten kuitenkin roiskimassa kierroksen Talia. Kiekkokassina oli kaupunkikäyttöön kelpaava olkalaukku, jossa oli tutustumiskiekkoja. Meni huonosti, hyvin hyvin huonosti. Eipä tosin ollut oikein yritystäkään. Pelaaminen ei maistu yhtään.
Sen sijaan oli oikein virkistävä tehdä ihan kunnollinen penkkitreeni (15,12,10,8,6,4,2 alkaen 50kg ja kympin korotukset) Munkkiniemen uimarannalla, minkä jälkeen pientä polskimista ja kopittelua fastbackilla. Vesi oo llemmintee!
Huomenna Tukholmaan. Tulee suureksi osaksi kiva reissu. Kiessit kestävät jotain 3,5 tuntia, mutta jäljelle jäävä aika on varmasti oikein kivaa olemista.
-
Nonni, SDGO:n eka päivä takana ja olipa taas paskaa. Eka kierroksen sulattaa just just, olihan siellä muutama birdiekin, mutta eipä se mitää kummosta peliä ollut. Mokasin taas viisi helppoa puttia, sain vain yhden yli 6 metrisen sisään ja mokasin viisi alle kympistä. Yhden nelimetrisen. Sain nostella birkut. Rating 1007 tulee tollasella pelillä mulle. Suomen peruskisoissa saman kiessin rating olisi jotain 965, joten siitä vertailemaan.
Toka kiessi alkoi niin, että aloitin neljä väylää avaamalla korille ja puttaamalla ohi. Viidennellä tärppäs birkku kun sai nostaa. Sitten tulikin pari tuplabogia ja bogi, sekä sellainen shokkitila, jossa silmät ei liiku ja aivot lyö tyhjää. Tällä kertaa onnistuin estämään paniikkikohtauksen, joita yleensä saan näissä tilanteissa. Haukoin henkeä ja tärisin joku 10 minuuttia, mutta pystyin pelaamaan. Yleensä paniikki vie kaikki voimat ja vetää muistin nollaan. Ikävä tunne. Griplockia ja lipsumista sitten loppukierros ja taululle lukemat 67. Oikeasti paskin kiessi moneen vuoteen, mutta näissä kisoissa ratingi tulee vähän helpommin kuin Suomessa.
Se taitaa olla välivuoden paikka tän kauden jälkeen. Pelaaminen ei ole koskaan tuntunut niin paskalta kuin viime viikot.
-
Viimeinen kierros SDGOssa oli kolmen tunnin turtakierros, jossa mikään ei tuntunut miltään. En välittänyt tuloksesta, en käyttämästäni kiekosta, en mistään. Otin bägistä jotain ja viskasin jonnekin keskittymättä, tuli mitä tuli. Ekalla väylällä yritin, mutta griplockasin itelleni kakkosvitosen ja totesin sitten, että turha mun on edes yrittää, kun ei kerran mikään auta.
Iso mies pelkää metallihäkkyröitä niin paljon, että joutuu lopettamaan harrastuksen. Melko hurjaa, mutta ei ainutlaatuista.
-
Voi paska. Sapattivuosi, mentaalivalmennus, jotain. Väkisin turha yrittää. Harrastuksesta ei ole mitään hyötyä eikä iloa jos siitä ei nauti.
Mut joo, suotta sitä itseä syyllistämäänkään. Onhan esim. Suomen mäkihyppääjätkin kauttalinjan pata jäässä, siksi ei kulje. Vaikka kuinka olis voimatestit asteikon ylärajoilla, niin jos hyppyrillä pää sanoo poks niin ei voi mitään.
Ikävä näitä on ollut lukea kun oma kuvani ainakin on että hieno mies olet. Jollekin ihan ¤#%¤päälle vois vaikka suodakin moiset ongelmat.
-
Voi paska. Sapattivuosi, mentaalivalmennus, jotain. Väkisin turha yrittää. Harrastuksesta ei ole mitään hyötyä eikä iloa jos siitä ei nauti.
Mut joo, suotta sitä itseä syyllistämäänkään. Onhan esim. Suomen mäkihyppääjätkin kauttalinjan pata jäässä, siksi ei kulje. Vaikka kuinka olis voimatestit asteikon ylärajoilla, niin jos hyppyrillä pää sanoo poks niin ei voi mitään.
Ikävä näitä on ollut lukea kun oma kuvani ainakin on että hieno mies olet. Jollekin ihan ¤#%¤päälle vois vaikka suodakin moiset ongelmat.
No joku Matti Hautamäki on kyllä hyvä esimerkki loistavasta hyppääjästä, joka meni aina ihan kankeeksi kisapaikassa. Sellanen vakava mies, joka ei tosiaan nauttinut kilpailemisesta.
Olen tässä pohtinut, että en nyt tänä vuonna ole saanut kuin satunnaisia filliksiä kisapelaamisesta. Treenaaminen on tosi hauskaa yleensä, mutta siitäkin on maku häviämässä, koska tulokset ei voi näkyä missään niin kauan, kun pelkää kilpailemista.
Ja kilpaileminen on vain se paikka, missä hakee jotain arvostusta muilta. Kyllä mä itse tiedän olevani melko kova parhaimmillani ja pelaan silloin lähellä kerkeä, jos puttaan edes nuo viisimetriset sisään. Niitäkään kun ei saa, kun ei uskalla päästää irti kiekosta. Hakee sitä nimeään tuloslistan yläpäästä, että muutkin näkisi sen, minkä itse tiedän. Vai tiedänkö? Jos pelaisin vain itselleni, pelaisin hyvin ja ilolla, mutta välitän ihan liikaa siitä, mitä muut ajattelee.
Siitä se jännitys johtuu.
Jännityksestä tuli mieleeni, että ihan huvittaa lukea näitä "jännityskertomuksia".
"Joo, mäkin jännitän aivan sairaasti, mutta sitten vain säkitän nämä kaikki putit 10 metristä enkä välitä siitä".
Se ei ole jännitystä nähnytkään. Tai sitten oma tunteeni on jotain muuta kuin jännitystä, koska se lamaannuttaa, salpaa ja ahdistaa. Ei silloin tehdä mitään hienomotorista suoritusta. Ei edes puhuta, koska ei saa sanaa suustaan. Ehkä se on enemmän pakokauhua kuin jännitystä, sitten.
-
Toimisiko yhden kesän pelailu B-lisenssillä? Kisaaminen vain täysin omaksi ilokseen ja mukavan seuran takia? Ei olisi niin väliksi, jos kisa alkaa huonosti. Saattaisi löytyä silti huumoria loppukierrokselle ja tiedä vaikka miten peli lähtisi luistamaan jne jne?
Just my two cents 8)
-
Vois olla. Tai ilman lisenssiä, tai ilman kisoja. Voisi käydä huoletta salilla ja saisi viikonloppuja vaikka mökkeilyyn.
-
Miten ois valmennus tehtävät?
-
Tai muu seura/junnutoiminta?
Ajamaan lajia eteenpäin. Pääasia on että laji tuntuu vielä mukavalta ;)
-
Miten ois valmennus tehtävät?
Hiljalleen olen sitä aloittelemassa. On toi Fierce Oy jo perustettu kuitenkin.
Kyllähän mä draivata ja heittää osaan, ja mikä tärkeämpää valmennuksen kannalta, tiedän miksi ja miten. Oishan se kiva, jos voisin vähän paremmin viedä sitä osaamista muillekin, kun en kerran osaa itse sitä hyödyntää.
-
Kävin tänään nykäisemässä cut rolleria vastatuuleen bräniköillä talon tarjoamilla pro Dessuilla satapäisen yleisön edessä. Pääsin tällaiseen showcaseen kun heitin 126 tutkaan. Silloin Kankaanpäässä pari kuukautta sitten hakkasin tutkaan paljon ja 118 oli maksimi. Nyt meni kai 7/10 yli 120. En heitä kovempaa nykyään, kyseessä oli jokin bugi silloin.
Eipä paljon muuta kerrottavaa kiesseistä EO:ssa. Ei pääsyä sunnuntaille, mikä on toki melko nolo homma, mutta sitähän tämä nyt on ollut. Putti on paskaa, draivit arkoja ja kiinnostaa muutenkin kilpailla ihan yhtä paljon kuin tänä vuonna muutenkin. Ainakin otin pitkästä aikaa lämpöä kiessillä. Siellä siis kytee jotain edelleen.
-
Pakko avautua ratingeistä. Esim. perjantain kelit EO:ssa eki ratingeista ihan naurettavat ja enemmän yläkanttiin kuin koskaan aiemmin. Me surkeat pelattiin ihan kunnollisessa peruskelissä, mitä nyt vähän tuuli tai sateli, muttei mitään pahaa. Sitten kun tosipelaajat pääsivät kehiin alkoi todella paska keli ja myrskytuuli.
Oli todella paljon merkitystä sillä, milloin oli tee time ja oikeasti huonolla 67 tuloksella sai tonnin ratingin. Ei ikinä noin huonolla kiessillä voi saada noin korkeaa ratingia, mutta kun koko fieldi lasketaan mukaan, niin myrskyyn joutuneet nostavat kokonaistulosta epätavallisen korkealle. Hyvässä säässä huonoa peliä ja tonni tauluun... Ihme hommaa.
-
Sehän porrastetussa onkin se 'hirveetä paskaa' juttu. Mutta lähtöhommissa erittäin hienoa, näin imo.
T. 117 oikee ylämummu
-
Itsehän pelasin perjantaina "hyvän" (ainakin paremman) sään aikana, mutta aivan kelvottomasta kiessistä 72 tuli kohtuuttoman kova rating. Oli oikeasti 930-tason peliä, mutta kai sieltä jotain 960+ tippui.
-
Kävin tänään nykäisemässä cut rolleria vastatuuleen bräniköillä talon tarjoamilla pro Dessuilla satapäisen yleisön edessä. Pääsin tällaiseen showcaseen kun heitin 126 tutkaan. Silloin Kankaanpäässä pari kuukautta sitten hakkasin tutkaan paljon ja 118 oli maksimi. Nyt meni kai 7/10 yli 120. En heitä kovempaa nykyään, kyseessä oli jokin bugi silloin.
Eipä paljon muuta kerrottavaa kiesseistä EO:ssa. Ei pääsyä sunnuntaille, mikä on toki melko nolo homma, mutta sitähän tämä nyt on ollut. Putti on paskaa, draivit arkoja ja kiinnostaa muutenkin kilpailla ihan yhtä paljon kuin tänä vuonna muutenkin. Ainakin otin pitkästä aikaa lämpöä kiessillä. Siellä siis kytee jotain edelleen.
Oliks siellä muitakin ku sä? Minkätyyppinen showcase se oli, oliks siellä jotain porkkanaa tarjolla?
-
Siellä oli Norjan Fröysa, Ylikännö, Jynk, Lizotte ja Mä. Pistettiin 18. väylän kupilta alamäkeen kovaan vastaseen ja lainapannuilla. Ylikännö ounas.
-
Lueskilin sit koko sun treenipäiväkirjan tässä läpi :)
Näin vasta fribapiireihin tuleena mukava tutustua ihmisten taustoihin ja lueskella päiväkirjoja ja vanhoja viestiketjuja.
Kisahermot postaus sai mut lukeen koko ketjun läpi ja se sun puttauksen epävarmuus jäi päälimmäisenä koko ketjusta mieleen.
Sä oot kyllä saanut pääsi aika pahasti jumiin ja ei varmasti ole mitään helppoa asiaa millä kisahermot saa kuntoon.
Toivottavasti löydät jostain lääkkeen tuohon. Siitä "lääkkeestä" vois olla paljon apua muillekkin.
Paljon sulle on tullut hyviä neuvoja tässä, mutta ei näyttävästi mikään auta. Nyt kun alkaa olla selvää, että ei se treenamisesta ja kisaan keskittymisestä ole kiinni niin mulla ois sulle ihan erilainen lähestymis tapa:
Lähdet kisoihin tutustuun uusiin ihmisiin ja puhumaan mukavia uusien ihmisten kanssa. Sulla varmasti löytyy paljon tarinoita ja tietoa ajalta jolloin laji ei vielä ollut kokenut tätä buumia. Nyt aina kun sut oon kisoissa nähnyt niin oot murjottanut huonoa pelaamista ja näin oon ymmärtänyt tästä päiväkirjastakin. Ois mukava nähdä tuollainen lajipioneeri iloisena kertomassa positiivista kokemuksista ja taustoista. Jopa naureskeleen omalle pelille sillon kun se ei suju.
Ei varmasti ole tämäkään helppoa, mutta ei sulla mitään helppoa tietä ole ulos kisa tuskasta. Jos ei tulokseen auta niin ainakin oisit huippuseuraa kierroksella :D Oli muuten mukava katsoa Feldbergin haastattelu kun se innoissaan kertoi miten teki tuon Beastin rataenkan (-12), high fiveja Pursion kanssa ja super fiilis kerroksella!
Tsemppiä Jaani! Sulla on vielä paljon annettavaa lajille, älä anna masennuksen voittaa. Mä haastan sut laittaan seuraavat viisi päivitystä positiiviseen sävyyn, tästä 26 sivun päiväkirjasta ei montaa postiivista lausetta sulta löytynyt.
Nyt heitellyt kisoissa amatöörinä paljon teidän Pro pelaajien kanssa niin kyllä te Pro:t kasaatte itsellenne aivan järkyttäviä menestys paineita. Ehkä mä pysyn amatöörinä kiltisti niin kisoissa kiertämäinen pysyy mukavana :D
PS: Yksi motivaattori lisää positiivisuuteen:
Eihän Fiercen osaomistaja (näin oon kuullut) voi olla noin pessimistinen, sä oot nyt parivuotta edustanut kisakierroksella kaikkea sitä mitä Fierce ei ole. Eli omat opit käyttöön myös kisakierroksille!!! Se, että sä oot positiivinen ja hyvä esimerkki FIERCESTÄ on yrityksellekkin satakertaa tärkeämpi kuin 50 pistettä raitingissä.
Sori pitkästä viestistä. En yleensä jaksa kirjoitella foorumeille, mut sun tilanne herätti itsessä paljon ajatuksia. Kiitos siitä :)
T: Jani Saukko (Jyli, Puska Puuttajat ja Rolffarit, kuulun kaikkiin näihin seuroihin :D)
-
Tommosta settiä oli lauantain Distance-show'ssa:
http://instagram.com/p/b_kD5qiMbN/#
Olisko ollut 3 heittoa, joista yhden sain mukavasti liitämään. Piti hakea alaspäin ja isossa hyssessä, koska kiekot käänsivät yli alamäessä ja vastatuulessa. Se yksi oli pitkä heitto, mutta väitän Markuksen ounanneen tuon kisan. Lizotte ja Koling heittelivät lähinnä korkeita heittoja, jotka olivat kauan ilmassa, mutta varmaan tulivat jo siinä ajassa taaksekin päin. Olisi ollut makeeta heittää hyvään myötikseen!
Väitän, että Jynk on tän hetken kovakätisin suomalainen, mutta kyllä minä vielä näytän. Ni!
-
Eilen selkätreenin päälle tunnin verran distancea Siltamäen pallokentällä.
Blizzu Bossit lähtevät kovaa ja kauas, mutta kyllä 170-rajan rikkomiseen tarvitaan jo parempaa tuulta. Samaan kasaan töpsähtivät, vaikka näytti hirmuliidolta. Niistä vain loppuu voima, jollei ole purjeessa puhuria.
On äärettömän jees repiä täysillä! Sitä tulee tehtyä kiessillä ihan liian vähän. Mut on tehty heittämään kovaa, joten uskon tarkkuudenkin häiriintyvän himmaillessa kokoajan.
-
Mikä sulla on pituus ennätys? Virallinen ja epävirallinen.
-
Jaani, mä haastan sut fore pituus skabaan. Otakko haasteen vastaan ???
-
Breas: otan haasteen vastaan
JaniS: Virallinen on 158 metriä. Olen viimeisen 8 vuoden aikana mittauttanut tuloksen kahdessa tai ehkä kolmessa kisassa. Viime syksynä Jämin surullisen kuuluisassa TÄYSIN tuulettomassa pituuskisassa meni tuo 158 metriä. Sitä ennen vuonna 2006 tuli 157 kuten myös 2009.
Epävirallisella tuloksella ei ole mitään merkitystä, mutta se on n. 40 metriä enemmän.
-
Kivikko Fundraiser. Voitto kotiin, ja vaikka kyseessä olikin pikkukisa, niin kuten Meresmaa Tapanin mukaan sanoo: voittikset on voittiksia.
Kaksi kierrosta bogey freeta, 16 birkkua ja monta hyvää puttia. Toisella kierroksella lähti kivasti käyntiin mutta lopussa sössin neljä helppoa birkkuputtia. Ehkä väsytti liikaa, ehkä halusin rataennätystä liikaa. Kuitenkin -9 on ihan kelpo tulos. Kakkoseksi jäänyt hävisi yhteensä 7 heittoa.
Pistin monta yli 10 metristä sisään enkä missannut yhtään paluuputtia, joita kuitenkin oli. Puttasin itsevarmasti ja kovaa, hyökkäsin koria päin. Pelasin hyvin.
-
Loistavaa!
-
Hyvä Jaani!
Eikö oo vaan maaginen tunne kun pääsee maistaan sitä flowta? Heitto/putti vaan menee.
-
Back in the game! Onnittelut voitosta!
-
Diggailen tätä mun reach backia, johon en tiennyt kykeneväni. Ollaan melkolailla maksimiasennossa. Takana on sähäkkä 360-vauhdinotto, mitä ilman ei tollasta asentoa tietty saisikaan.
-
Ja tossa samaisen heiton loppuasento. Inan hyssee.
-
Pitkä heitto, iso hysse.
-
Ostinko Nissisen vanhan Gripin. Hiukan pro-meininkii!
-
Ihmisen huonoudella ei ole rajoja. Putosin sijalta 3 sijalle ihan sama yhden kierroksen ansiosta Lausteen pro-tourilla. Koetetaan ny ees pelata loppuun tämä kisa. En ole noin löysää draivia esittänyt 10 vuoteen. Maksimit oli siinä 90 metrin hujakoilla ja sekin outissa yleensä. Ei edes jännittänyt, joten pelasin ihan muuten vain huonosti. Ei ole mitään selitystä tällaiselle 20+ sijan putoomiselle.
-
Saatoin Turun kisoissa tehdä yhden SFL historian komeimmista romahduksista. Kolmannelta sijalta jonnekin...ehkä neljänkympin hujakoille. Ehkä alemmaksikin. Harvoin tosin on noin vähän inspiraatiota pelata kuin sunnuntain kiessillä. Yleensä yrittää, mutta oli kuten SDGO:ssa, että oli tuloksella ei ollut mitään merkitystä alun mokelluksen ja paska fiiliksen jälkeen.
Draivi oli kauheaa. Sinänsä outoa, mutta jos se alue mulla pettää, niin sitten mistään tule mitään. Ei ollu tsagääkään tosin, mutta sen varaan ei viiti laskea muutenkaan. Vielä kun SM-kisat jaksaisi pelata niin sitten...
-
Tapanin peli lämmittää, vaikka itsellä meni metsään. Hyvä Tapsu!
-
Mä en tiedä, törmättiinkö me viikonloppuna. Olin toinen 5-väylän lipunheiluttajista. Toisella kierroksella kierroksella siitä pelasi mun vuoron aikana paikallinen junioripelaaja, joka oli kovin maansa myyneen nänköinen. Tulos ensimmäiseltä 11 väylältä oli jo +6. Rohkaisin tsemppiin ja loppukiriin. Kisakoneen mukaan loput väylät menikin sitten yhden alle ilman bogeja. Mulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että hän osaa heittää, mutta tulee teistä teknisesti osaavista pelaajista mieleen, että huonona hetkenä jokainen tarvitsee äänen - joko sisäisen tai ulkoisen - joka valaa uskoa.
-
Mä en tiedä, törmättiinkö me viikonloppuna. Olin toinen 5-väylän lipunheiluttajista. Toisella kierroksella kierroksella siitä pelasi mun vuoron aikana paikallinen junioripelaaja, joka oli kovin maansa myyneen nänköinen. Tulos ensimmäiseltä 11 väylältä oli jo +6. Rohkaisin tsemppiin ja loppukiriin. Kisakoneen mukaan loput väylät menikin sitten yhden alle ilman bogeja. Mulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että hän osaa heittää, mutta tulee teistä teknisesti osaavista pelaajista mieleen, että huonona hetkenä jokainen tarvitsee äänen - joko sisäisen tai ulkoisen - joka valaa uskoa.
Näinhän se on. Jotenkin vain sisäinen ääni on alkanut vähän väsyä tsemppaamiseen, kun se joutuu tekemään sitä kokoajan. Rajansa silläkin on :)
-
Keuruun Ison kirjan radassa on käsittääkseni sinunkin peukalosi pelissä. Haluaisitko kertoa lisää rataprojektista, suunnittelusta jne.? Ihan mielenkiinnosta.
-
Sen verran Jaanin kans aiheesta puhelin että alkuperäisiä väylän par lukuja on peukaloitu.
-
Keuruun Ison kirjan radassa on käsittääkseni sinunkin peukalosi pelissä. Haluaisitko kertoa lisää rataprojektista, suunnittelusta jne.? Ihan mielenkiinnosta.
Noh.
Radan puuhamies oli tutustunut lajiin kai Kuopiossa (tai Kouvolassa...menee joskus sekaisin mulla), ja on nykyään tuolla leirikeskuksessa jonkinlainen virkistystoimen vastaava.
Tuli joskus viime kesänä kyselyä sieltä suunnalta, että voisiko joku asiantunteva kaveri vähän neuvoa radan rakentamisessa. Että mitä tiimateriaalia, minkä pituisia väyliä, miten, missä ja miksi. Neuvoin kyllä mielelläni, ja sovittiin myöhemmin, että tullaan SFL:n puolelta tekemään suunnitelma pro-tason radasta. Mentiin Sami Poimalan kanssa sinne päiväksi heilumaan karttojen ja kynien kanssa, ja lisäksi oli bägillinen pannuja.
Alkuun oli jo täysin selvä, että ratahan tuonne saadaan, mutta hetken kuluttua alkoi jo vähän pelottaa nuo laajat aukeat ja monet kävelytiet. Tehtiin mielestäni ihan hyvä raakaversio about par 58:n leiskasta ilman yhtäkään par 2 -tason väylää. Muutama erinomainen väylä sattui sekaan. Kuten yksi loppupään väylä, jossa heitetään alamäkeen antsaa kohti järveä. Ja siitä vielä jää lähäri, ellei ole tyhmän rohkea.
Päivän aikana se sinne rustattiin ja vielä aamulla ennen kotiin lähtöä tsekattiin tuo pikkuneppirata sellaiseksi, että voi heittää lämppäkiessin ennen Isoa Heittoa tai aloittelijalle opetteluradaksi.
Jonkin verran on rataan tullut muutoksia vähän yllättäen ja jälkikäteen, ilman siis omaa osuuttani. Itse en esimerkiksi ole porttiväylien ystävä, mutta sellainen siellä on. Alun perin sieltä korin paikalta oli tarkoitus heittää IIISO antsa metsä taskuun, mutta sitä reikää ei ole. Sen lisäksi harmittaa kovasti, että yksi korin paikka on beach volley -kentän laidalla. Ratkaisu, jota Poimiksen ja mun vastuuntuntoisuus ei ikimaailmassa sallisi. Se on vaarallinen, piste. Tämä keskusteltiin silloin, mutta jostain syystä kori on siellä. Eräs toinenkin harmittava muutos oli tullut, mutta sen sain pyörrettyä todella muistuttamalla, että lapsihenget ovat isossa vaarassa, ellei jotain tehdä ja äkkiä.
Olen pelannut kilpatasolla 13 vuotta ja kiertänyt ratoja jos jonkinlaisia. Tiedän, mihin kiekot voivat karata pahalla tuulella, huonolla heitolla tai vain ajattelemattomuutta. Sellaisia väyliä ei saa tehdä, että jokin yllä mainituista voi aiheuttaa kuoleman. Ei.
No se reikä muutettiin.
Muutama tiipaikka on varmaan muuttunut joillakin metreillä, sillä merkkaus tehtiin jollakin maalilla siinä rataa suunnitellessa ja mahdollisesti se on siitä haihtunut laattoja laskiessa. Toivottavasti muuten tiilaatat eivät ole betonia/pihalaattaa, vaan tekonurmea. Eräskin korin paikka oli niin herkullinen, että tiipaikka mitattiin kovan heiton kantamalla. Tii laitetaan sinne, josta saan kupille kovalla heitolla. Huhujen mukaan Misi saa kupille ilman kovaa heittoa... tii on siis lähentynyt :)
Yksi tii vedettiin niin, että ei voi heittää hysseä (ehkä puolessa välissä rataa, metsäsaarekkeen taakse 115 metriä). Itse treenasin sen rollerilla. Misi heittää hyssellä, tii on siirtynyt. Ei sen väliä, hyvä reikä se on silti.
Suunniteltiin yksi heittopaikka myös sellaisella ihan pikkuruiselle luodolle, josta siis heitetään veden yli. No, se on kisaleiskaa sitten se. Pro-rata oli kuitenkin mielessä, mutta ymmärrettäväsi sitä on hieman helpotettu ajatellen alueen laajempaa harrastajapohjaa. Kaiken kaikkiaan rata näyttää kartalla aika paljon helpommalta, kuin mitä oli alunperin suunniteltu. Se on ihan ookoo, koska kisoja varten voi tehdä vaikka mitä vaikeutuksia, jos ja kun sellaiset sinne tulee. Kyllä se ratana on edelleen tosi hyvä, uskon.
Aluehan on todella hieno, ja siellä on pientä korkeuseroa ja vähän vettäkin. Sellaisia matalia joenpätkiä, mutta myös ihan iso järvi, jonne voi kiekkonsa heittää. Pahoja raffeja, tuuheita pensaita oli muutamia ja männikköäkin. Metsäosuus oli aika ryteikköä, mutta se harvenee ajan kanssa, ja ehkä siellä on oksittu sen jälkeen kun viimeksi olin.
Aion jonain päivänä käydä siellä heittämässä kiessin. Katsotaan, onko se edelleen ISO heitto, vaan pitääkö ottaa midareita mukaan ;)
-
Sen verran Jaanin kans aiheesta puhelin että alkuperäisiä väylän par lukuja on peukaloitu.
No ei ehkä par-lukuja, mutta vähän on helpotettu kokonaismittaa. Silloin ajateltiin, että 58 on passeli. Mutta kyllä sen alle pelaa ihan hyvin, ei tosin helposti. Nyt sen pelaa vähän helpommin alle.
-
Joo, heittohan epäonnistu ja jäin kallion eteen mutta en heittäny kovaa. Korin paikka on hyvä ja sinne on vaikee saada heitto milliin. Se metsäsaareke väylä oli todella helppo hysse.
-
Joo, heittohan epäonnistu ja jäin kallion eteen mutta en heittäny kovaa. Korin paikka on hyvä ja sinne on vaikee saada heitto milliin. Se metsäsaareke väylä oli todella helppo hysse.
Rolleriväylät ovat Suomessa harvinaisuus. Siksi oli tarkoitus, että hyssellä ei voi päästä mitenkään, antsallakin jää pakosti vajaaksi tai menee pitkälle, koska mutka tulisi niin tiukaksi ja niin myöhään. Kuoleva rolleri olisi siis ainoa mahis päästä tosi lähelle. Onhan siinä se metsäsaareke, jonne ei mielellään joudu. Se on vaikea väylä niille, joilla ei ole 115 metrin hysseä heittää.
-
En enää tässä vaiheessa tätä kesää treenaa ollenkaan, enkä pelaa muutenkaan. Ei jaksa, ei kiinnosta, ei ole motivaatiota. Musta ei ole oikein sunnuntaipelaajaksi, kun on tosissaan pelannut niin pitkään ja paljon. Tämän viikon SM-kisat pelataan, ja jos menee kivasti (ei oo menossa), niin katsotaan loppukautta vielä, että jaksaisiko vielä vääntäytyä kisoihin.
Mutta näyttää siltä, että kiekot menee naulaan todella pitkäksi aikaa alkaen ensi lauantaina (SM-kisojen cut on 33 parasta. Tämän hetken tasoni on jossain sijalla 110...). Kiekot menee kuivumaan ehkä lopullisesti, ainakin kilpailumielessä osaltani.
Ehkä alan sunnuntaipelaajaksi, koska himotreeni ei selvästikään tuota tulosta. Olen nyt pyrkinyt huipulle aktiivisesti yli 10 vuoden ajan. Suomen top-10:ssä olin viimeksi 7-8 vuotta sitten. Sen jälkeen taso on laskenut tasaisesti ja varmasti, ja toki muiden taso on noussut samalla. Osaan heittää, en osaa kilpailla. Siitä se johtuu. Sitä ei treenaamalla paranneta. Siksi en treenaa tällä hetkellä. Jos opin joskus kilpailemaan, niin sitten voi perustella treenitkin.
Kävin kuitenkin eilen Meikussa pelaamassa pari kiessiä itse Miko Fyhrin kanssa. Mukana toki ruoskakiekot, koska Meikussa ei kunnollisilla pelata. Se on sääntö. Mukana myös IKEA-säkki, koska tarkoituksena oli kerätä pullot radalta ja mennä syömään pizzat niillä rahoilla.
Pelasin kiessit -2 ja -5, mutta todettakoon ekasta kiessistä, että otin viimeiselle bogin raivokkaan taistelun vuoksi. Hävisin kummankin kiessin heitolla. Puttasin hyvin, mutta hei... se on sunnuntaikiessi. Totta kai mä puttaan hyvin, kun siitä ei tuu reitinkiä!
Pullosaalis oli surkea. Tienattiin vain 5,20 tuona aikana. Sunnuntai-ilta ei kyllä olekaan se paras ilta, mutta odotin isompaa pottia. Pullot kauppaan, ja koska pizzaa ei tuolla rahalla saa, sijoitettiin rahat melko varmaan kohteeseen, eli Tupla-Pottiin. Sovittiin, että 15 euroon lopetetaan ja sitten mennään syömään.
Kaikki meni.
Kaupan kautta kotiin syömään kanaa ja riisiä. Alla oli kuitenkin kova kyykkypäivä salilla, joten se varmasti meni kaikki tarpeeseen.
Oli kyllä ihan hauska pelata Meikkua kesälläkin. En muista sitä tehneeni taas yli vuoteen, koska rata soveltuu vain lumipelaamiseen. Siellä on niin tukkosta ja niin paljon kalliota, että ei tohdi kiekkojaan pilata / heittää paskoilla kiekoilla, jotka käyttäytyy ihan miten sattuu. Heitin myös kesän ekat upsit ihan kokeillakseni, että minkälainen heitto se on. Ei sattunut. Whoa!
Meikku on siitä jännä rata, että tiipaikat on n. sata kertaa paremmat metrin hangessa kuin kuivalla kesäkelillä. Ihan oikeesti.
-
On ja varsinkin ku sitä rolleria ei 20cm nurtsissa voi heittää. Griinin oli siltä saarekeväylältä joku käyny joskus ajamassa. Hieno väylä rollerille olis muuten kyllä.
-
Mutta näyttää siltä, että kiekot menee naulaan todella pitkäksi aikaa alkaen ensi lauantaina (SM-kisojen cut on 33 parasta. Tämän hetken tasoni on jossain sijalla 110...).
Taisit katsoa väärin. Sunnuntaille selviää top60 avoimessa. Näin minun silmäni lukevat tältä sivulta: http://www.frisbeegolf-sm.fi/fi/sm-kisat/aikataulu
-
Rolleriväylät ovat Suomessa harvinaisuus. Siksi oli tarkoitus, että hyssellä ei voi päästä mitenkään, antsallakin jää pakosti vajaaksi tai menee pitkälle, koska mutka tulisi niin tiukaksi ja niin myöhään. Kuoleva rolleri olisi siis ainoa mahis päästä tosi lähelle. Onhan siinä se metsäsaareke, jonne ei mielellään joudu. Se on vaikea väylä niille, joilla ei ole 115 metrin hysseä heittää.
Suunnitellaanko radat aina vain oikeakätisen bäkkäriä ajatellen? :-)
-
Vasurin hyssen pitäs olla millis.. ;)
-
Rolleriväylät ovat Suomessa harvinaisuus. Siksi oli tarkoitus, että hyssellä ei voi päästä mitenkään, antsallakin jää pakosti vajaaksi tai menee pitkälle, koska mutka tulisi niin tiukaksi ja niin myöhään. Kuoleva rolleri olisi siis ainoa mahis päästä tosi lähelle. Onhan siinä se metsäsaareke, jonne ei mielellään joudu. Se on vaikea väylä niille, joilla ei ole 115 metrin hysseä heittää.
Suunnitellaanko radat aina vain oikeakätisen bäkkäriä ajatellen? :-)
Ei tietenkään. Mikähän vasureiden osuus koko väestöstä on? Jotain alle 5 prosenttia? Siksi oikeakätisen bäkkäri on oletusarvo, joskin aina pitää suunnitella suht tasaisesti antsaa ja hysseä radalle. Hyvällä radalla on suoraa, antsaa, hysseä, leveetä ja kapeeta väylää, lyhyttä ja pitkää. Isoon heittoon haluttiin enemmän pitkää kuin lyhyttä. Lisäksi tulee huomata, että joskus 140 metrinen oikuri antsa, voi olla oikeakätiselle helpompi kuin vasurille. Pelkkä kaartosuunta ei kerro kaikkea.
-
Noniin, arvasin että tulee lukemisen arvoista tekstiä. Kiitos :) Mähän kirjotin tuosta radasta treenipäiväkirjaani alkukesästä.
Kyllä ne oli sinne betoniteet valaneet. Tosin aivan julmetun kokoiset että ei ne nyt niin pahoja olleet. Sen mitä ite huomasin kartankin jälkeen tulleita muutoksia oli että se olikohan 12 pitkä par 4 oli nyt par 5 koska lopussa oli OB-saareke, ja 18 vika väylä oli saanut alkuun sen tuplamandon (aika kaukana tiistä, joten suht haastava) ja siihen oli musta tullut kanssa +1.
Ko. rolleriväylää en nyt millään muista, mutta kyllä aika monella väylällä oli niin että ihan ei käsi mukille riitä mutta sitten ottaa vaivattoman paarin koska lähäri on n. 20m. Rantalentisväylä kyllä melkoisen älytön, ei voi pelata jos siellä on ketään, ja senhän tietää että jotkut valopäät pelaa sen silti.
On alueen selkeesti paras rata, etenkin kun muuten on hieman heikkoa tuollapäin, varmasti käyn mökkireissulla toistekin.
-
Ison heiton rolleriväylä on kutonen. Misi ja anhyseri heittää sen hyssellä kupille, ainakin jos on tuulet kohdillaan. Parhaimillaan olen päässyt forella pitkälle putille, mutta vaatii kyllä aivan nappisiivun. Pitääkin kokeilla rolleria ensi kerralla. Rata on kyllä kiva, mutta nykymuodossa haasteet tulee birdien metsästämisestä, eli pariin on melko helppo pelata. Alle 100m draivilla siis voi olla vähän tylsä rata. Mutta itse tykkään, dessu pääsee selkeästi eniten ulkoilemaan keski-suomen radoista. Midaria heitän ehkä ykkösellä, en muilla väylillä. Muutoksia on tosiaan tullut, niissä kyseltiin Jyväskylän ja Laukaan aktiiveilta. Rantalentopallokentän korin paikka on kyllä käsittämätön. Loppupäässä on hienoja väyliä, vaikka vettä päin heitettävä alamäki-antsa onkin mandoilla estetty ja tilalla lyhyt par4. 18 korin paikka on siirtynyt kauemmaksi leikkikenttänä yms toimivasta metsäpuistikosta.
Mitä olen tuolla käynyt niin aina on ollut tilaa heittää, muita heittäjiä ollut korkeintaan kourallinen.
-
Kyllä se menee helposti hyssellä kupille.
-
En tsekannut, että onko mun nimi jossain mainittu suunnittelijana. Ilmeisesti, tai sitten SanMiguel on tehnyt salapoliisityötä.
Mutta sanoudun jyrkästi irti siitä rantalentisväylästä. Se oli rakentajien alustavassa suunnitelmassa, mutta Poimis ja minä sivuutettiin se kokonaan vaarallisena. Sitä ei pitäisi missään nimessä olla. Myös tuo 18 oli muutettu lähtömme jälkeen ekaksi niin, että jokainen kakkosheitto menee epäonnistuessaan leikkikentälle. Onneksi siihen on kai tullut muutos.
Siellä on sit vissiin aika paljonkin Poimiksen ja mun suunnitelmia muuteltu. Harmi.
-
Sitä lentisväylää ennen oleva väylä oli alunperin paljon pitempi ja niin, että oikea puoli on outtia. Sellanen ihan kunnon par 4. Ei näköjään ole sekään entisellään.
-
Paketissa. Ura siis. Tai ”ura”, joka nyt ei terminä kilpailujeni tasosta kerro mistään mitään, mutta kilpaileminen loppui nyt, SM-kilpailujen kolmanteen päivään. Eli en pääsyt edes cutista, mikä on kaikkien aikojen pohjanoteeraus, jota en koskaan kuvitellut kohtaavani. Tai no, Tukholman katastrofin jälkeen treenit loppuivat käytännössä kokonaan ja päätin pistää kiekot pakettiin SM-kisojen jälkeen. Koska lähdin SM-kilpailuihin sillä asenteella, että en kuitenkaan enää kilpaile näiden kisojen jälkeen, niin turha sitä oli enää täysillä yrittää. En pystynyt pelaamaan täysillä. En ottanut edes sateenvarjoa mukaan, koska en jaksa nähdä vaivaa sen kanssa. Tietenkin satoi, mutta ihan sama. Tuloksella ei ollut enää väliä. Uponnutta laivaa on turha paikkailla.
Mitä sitten jäi käteen ylipäänsä näistä pelivuosista?
-Mukavia tyyppejä
-Hyviä pelireissuja ja paljon kivoja muistoja
-Joitakin hyviä kierroksia, ehkä hyviä kisojakin
Tulen varmasti käymään kisoissa turistina jatkossakin, eli kaksi näistä hyvistä asioista säilyy tulevaisuudessakin. Kierrokset jätän muille.
En koskaan oppinut pelaamaan oikeasti. Opin heittämään, mutta pelivuosien myötä tulin yhä epävarmemmaksi kisaheittäjäksi. Jos jossain oli OB, heitin vain matalaa hysseä. Niin tänäänkin. Epäonnistumisten pelko ei tee hyvää pelaamiselleni, en vain uskalla heittää kunnolla ja rennosti. Heitän välttääkseni pahimman mahdollisen.
Tämä vuosi oli kaikkein synkin. En nauttinut yhdestäkään pelipäivästä ollenkaan. Lähdin pelaamaan ja olin zombina mukana. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Keväällä kuvittelin olevani kunnossa, koska olin harjoitellut puttia ja välillä tuntui kulkevan. Se olikin mennyt vielä huonommaksi, ja kausi alkoi jo ekoissa kisoissa vaikuttaa pannukakulta. Kesän edetessä heitin toivoni siitä, että voisin vielä iloita pelaamisesta. Mietin joitakin kertoja kesken kilpailun, että vaikka heittäisin pari holaria nyt putkeen, niin tuskin edesvtuulettaisin. Tammisaaressa kuvittelin nauttivani pelaamisesta, mutta en pystynyt kertaakaan heittämään yhtäkään heittoa, että olisin ollut tyytyväinen. En välittänyt mistään. Tai välitin ilmeisesti, sillä sain paniikin oireita (hapen loppu, rytmihäiriö, änkytys) nostettuani kiekon alarautaan kolmesta metristä.
Joskus pidin Tammisaaren radasta, mutta kun on muutamana vuotena pelannut Oulussa, Turussa, Nokialla, Tukholmassa…niin ymmärtää, minkälaista frisbeegolfin pelaaminen voi olla hienossa puistossa.
Tällä radalla ei voi kuin epäonnistua, niin helppoa pelaaminen täällä on. Väylät ovat suunnilleen par 3.3 tai 2.3 ihan vain korin sijoittelun takia. Liian helppoja par nelosia mutta ei ihan kolmosiakaan. Ja kun jokainen otettu par (paitsi väylä 17) harmittaa, ei pelaamisesta tule mitään. On tylsä epäonnistua, vaikka ei ottaisikaan paria pahempaa.
Viimeinen kilpailukierros (+5) oli siinä mielessä hauska, että tiesin lopettavani kilpailun lajin parissa tähän kierrokseen. Se oli selvää jo väylän 15 avauksen jälkeen, kun tajusin, että birdietä ei enää voi saada ja sitä myöten kierrostulokseni ei voi riittää cutin sisään. Otin varmuudeksi tupla-bogien puttigriplockeilla. Se siitä. Loppukierroksen hymyilytti, kun tajusi, että vihdoin pystyy tekemään hauskoja asioita kesäisin ja keksimään muuta tekemistä elämälleen. Olen kuitenkin heittänyt (kirjaimellisesti ;) ) hukkaan jo monta vuotta pelaamalla ilman nautintoa ja päin persettä. Silloin, kun lähtee SM-kilpakierroksille lämmittelemättä ja ottaa mukaansa kirjan odotusväyliä varten, tietää, että palo sisimmässä on sammunut. Aika hohdotonta on lopettaa peliuransa missattuun nelimetriseen roiskaisuun ilman minkäänlaista yritystä. No, ehkä se kuvastaa mun pelitapaani parhaiten. Parasta on se, että tunteilua ei tässä ole ollenkaan. Järjellä ne pelaamiset lopetetaan.
Tästä eteenpäin jatkan turistina kilpailuissa ja saatan käydä joskus vähän heittelemässä. Neuvon kyllä heittämisasioissa mielelläni edelleen. Kyllä mä sen homman osaan. Kilpailijaa minusta vain ei koskaan tullut, eikä tule. Toivottavasti voin auttaa muita siinä.
-
Tuollaisella fiiliksellä jatkamisesta tuskin syntyy mitään rakentavaa, joten päätös kisaamisen lopettamisesta voi olla ihan paikallaan. Ainakin joksikin aikaa. Ei sua kiinnosta noi kisajärjestelyt? Kokemus vois olla rautaa niissä kuvioissa. Tsemii jatkoon.
-
Jäin sitten heitolla jatkosta. Ehkä ei ois pitänyt heittää läskiksi lopussa, vaikka olin hyvin varma siitä, että olen jo vähintään neljä heittoa ulkona. Turha jossitella, sama se toisaalta. Eipähän tarvitse laahustaa masentuneena 18 reiän matkaa muovinpalasia laukussaan vielä yhtä päivää. Se olisi ollut ehkä "vähän" turhauttavaa tähän saumaan.
En usko, että järjestelyhommat nyt kauheasti kiinnostaa. Niihin kun menee kauheasti aikaa eikä niistä saa mitään palkkaa. Sellaiseen ei nyt ole varaa, kun tekee työtä freelancerina. Toista se on, kun kuukausi-/tuntipalkalla voi istua toimistolla printtailemassa scorelappusia tai tekemässä ryhmäjakoja. Olen sitäkin tehnyt, kun olin vahtimestarina. Nyt ei ole aikaa tai rahaa, vaikka saattaisi olla jonkin verran tahtoakin.
-
Tästä eteenpäin jatkan turistina kilpailuissa ja saatan käydä joskus vähän heittelemässä. Neuvon kyllä heittämisasioissa mielelläni edelleen. Kyllä mä sen homman osaan. Kilpailijaa minusta vain ei koskaan tullut, eikä tule. Toivottavasti voin auttaa muita siinä.
Onneksi tässä kirjoituksessa kuuluu kuitenkin päätöksestään helpottuneen miehen ääni.
-
Jäin sitten heitolla jatkosta. Ehkä ei ois pitänyt heittää läskiksi lopussa, vaikka olin hyvin varma siitä, että olen jo vähintään neljä heittoa ulkona. Turha jossitella, sama se toisaalta. Eipähän tarvitse laahustaa masentuneena 18 reiän matkaa muovinpalasia laukussaan vielä yhtä päivää.
Jokin siellä taustalla kuitenkin vähän harmittaa. ;)
-
Jäin sitten heitolla jatkosta. Ehkä ei ois pitänyt heittää läskiksi lopussa, vaikka olin hyvin varma siitä, että olen jo vähintään neljä heittoa ulkona. Turha jossitella, sama se toisaalta. Eipähän tarvitse laahustaa masentuneena 18 reiän matkaa muovinpalasia laukussaan vielä yhtä päivää.
Jokin siellä taustalla kuitenkin vähän harmittaa. ;)
Joku urheilijan vaisto on näemmä jääny tallelle, kun on mieluummin toiseksi viimeinen kuin viimeinen.
-
Noniin. Quest for 500kg on alkanut. Seuraa erittäin löysätunnelmainen seurantaprosessi voimakehityksestä, joka on tietenkin hidasta, mutta vääjäämätöntä. Fribahommat jäävät höntsäpelailun tasolle nyt siksi aikaa, kunnes tosissaan pelaaminen taas kiinnostaa. Nyt kiinnostaa bodimunkin elämä, eli eristäytyminen muusta maailmasta, syöminen, voimailu ja nukkuminen :).
Eli tavoitteena on tietenkin voimanoston yhteistulos, jota lähden hilaamaan ensi vuoden aikana kohti 500kg:n rajapyykkiä. Ja sen yli.
Se ei ole mahdotonta ollenkaan, enkä vielä osaa sanoa edes, paljon sitä varten pitää tehdä duunia. En ole koskaan esimerkiksi kokeillut kyykyn ja maven ykköstä ja penkkimaksimistakin on jo reilut kolme vuotta. Voi olla, että ollaan jo lähellä, kokeillaan parin kuukauden päästä.
Näin syyskauden alkuun lähden tekemään perinteistä bodityylistä treeniä, johon kuuluu viisi kertaa viikossa puntti. Kierto on viikon, eli aika mukavasti jää palautumisaikaa eivätkä raudat ole raskaimmasta päästä. Melko kevyen kesän (ja liian pitkän höntsäilypunttikauden) jälkeen on hyvä lähteä liikkeelle näin, mutta myöhemmin talvella ja ensi vuonna siirryn voimapainotteisempaan treenaamiseen ja hilataan maksimipainot ihan kunnolla yhteistulokseen 500kg. Mikäli tavoite saavutetaan turhan nopeasti, laitetaan siihen 50kg lisää, niin johan riittää tavoiteltavaa.
Seuraan nyt syksyn ajan tällaista ohjelmaa per lihasryhmä:
Voimaliike (esim. Penkki/Kyykky/Kulmasoutu/Leuanveto/Mave): 3x5
Massaliike (Vinopenkki/Prässi/Ylätalja/Pullover/SJMV): 3x8-12
Massaliike (Käsipainopenkki/Etukyykky/Käsipainosoutu): 3x8-12
Väsytys (Ristikkäistalja/Reisilaitteet/Alatalja/Viparit): 1x30-40
Suluissa vain esimerkkiliikkeet, voihan ihan yhtä hyvin tehdä massaliikkeet ja väsytyksen toisinkin päin. Joka tapauksessa pääpaino on siinä, että voimaliikkeen painot nousisivat pitkällä tähtäyksellä.
Tällä kertaa pitää myös muistaa syödä kunnolla. Itselläni on ollut vaikeuksia muistaa syöminen, ja olenkin sitä tyyppiä, joka vain laihtuu jos syö vain nälän yllättäessä. Voimaa ja lihasta ei kuitenkaan kerry, ellei ole rakennusaineita.
-
Veikkaan että sulla ei kovin kaukana toi 500kg oo nytkään. Tekis itelle kans mieli ottaa joku tommonen talveks, mutta olkapää ei anna myöten tehdä penkkiä :(
-
Veikkaan että sulla ei kovin kaukana toi 500kg oo nytkään. Tekis itelle kans mieli ottaa joku tommonen talveks, mutta olkapää ei anna myöten tehdä penkkiä :(
Selityksiä
-
Salihommat lähteny mukavasti käyntiin, enkä SM-kisojen jälkeen ole heittänyt kuin muutaman hassun putin ja draivin lähinnä valmennus- ja firmagolfkuvioiden yhteydessä. Eikä tee ollenkaan mieli pelata enää, kun on noin kylmäkin ulkona. Jos ilmat lämpenee vielä, niin voishan sitä jonkun hupi kiessin käydä vetäsemässä.
Puntti maistuu ehkä paremmin kuin koskaan ja painot nousee, ja kehon paino myös (ikävästi siinä tulee fläsääkin, kun alkaa syödä muutenkin kuin nälkäänsä, prkl). Toistaiseksi edelleen mennään hyvin maltillisesti koko kroppa kerran viikossa läpi ja salikertoja tulee vain viisi kertaa viikkoon. Jossain vaiheessa talvea pitää yrittää kahta kertaa päivässä ja kokeilla myös painottamista ihan vain raakaan voimaan. Nyt teen aika paljon sellaista bodaustyylistä hinkkausta, jossa pumppi menee itse suoritustehon edelle. Se on hyvä alku, koska kyllä tässä on nyt liian löysästi menty kohta puoli vuotta lähinnä fiiliksen mukaan.
Se on myös mukava huomata, että tekniikan kehittäminen näkyy painoissa. Opettelin sumo-maastavetoa ja heti keveni todella paljon. Lisäksi kun on venytellyt jalkoja ja muutenkin tullut liikkuvuutta lisää, on todella paljon helpompaa saada kunnon asento penkkipunnerrukseen. Opin myös sen, että jos etukyykky on hankalaa, on vika miehessä. Täytyy nyt alkaa sitäkin opetella, koska se korjaa liikkuvuuden ja ryhdin ongelmia tehokkaasti.
-
Tässäpä nyt vaikka edellisen viikon punttihommat uloskirjoitettuna.
Ma:
Penkki 3x5 107,5kg
Vinopenkki 4x12 55kg
Penkki käsipainoilla 3x12 20kg
Perhoset käsipianoilla 1x40 9kg
-
Timanttipunnerrus 4x6 toinen jalka ylhäällä
Ojentajat niskantakaa tangolla 3x12 22,5kg
Ojentajat taljassa 1x40 17,5kg
Ti:
Leuanveto myötäotteella 3x5 15kg lisäpainoa
Alatalja leveällä kahvalla 3x12 65kg
Ylätalja vastaotteella 4x12 60kg
Alatalja v-kahvalla 1x40 35kg
-
Olankohautuksia eri otteilla, eri toisotmäärillä
Vatsoja
Ke:
Syväkyykky 3x5 90kg
Yhdenjalan prässi 3x12 140kg
Etureisilaite 3x12 70kg
Prässi 1x40 140kg
-
Pohkeet istuen 3x15 70kg
Pohkeet seisten 1x40 40kg
Pe:
Pystypunnerrus (leuan alta) 3x5 55kg
Arnold-press 4x12 22,5kg
Etunostot pään ylle 4x12 10kg
Vipunostot käsipainoilla 1x40 4kg
-
Hauiskääntö (hammer, cross-body ) käsipainoilla 4x5 25kg
Hauiskääntö tangolla myötäote 4x12 22,5kg
Hauiskääntö istuen 1x40 6kg
La:
Maastaveto (sumo) 3x5 142,5kg
Maastaveto suorin jaloin 3x8 110kg
Takareisilaite istuen 3x12 55kg
-
Vatsoja
Jos tuntuu siltä, että 12 toistoa tulee mukavasti tuo vaadittu määrä, niin lisään painoa ja lähden uudestaan metsästämään sitä 3x12 -sarjaa uusilla painoilla. Samoin tietty vitosissa lisään painoa heti, kun tavoite täyttyy.
Ennen kuin kukaan vinoilee, kuinka helypanot mulla on, niin muistutan tekeväni erittäin puhtaasti. Perse pysyy penkissä, hauiskäännöissa kroppa on staattinen ja leuanvedossa en rimpuile. Silleen niitä näkyy nimittäin tehtävän aika usein, mutta eipä silloin tarvitse kehitystäkään pelätä, kun huijaa toistoja.
Varmaan kohtapuoliin taas muutan tätä systeemiä, nyt olen tehnyt kuusi viikkoa näin.
-
Oli eilen vähän kehno maastavetotreeni, mutta niitä nyt tulee siinä missä huonoja pelipäiviäkin. Toivottavasti vähemmän :)
Yöllä näin unta, että eräs pitkän linjan frisbeeukko kävi kimppuuni. No, selvisin siitä, mutta agressiivinen kaveri hän oli, täytyy myöntää. Täytyy koettaa tulkita tätä unta paremmalla ajalla.
-
Reps! Nyt pyörii aika hauskat mielikuvat ittelläki... ;D
-
Nyt jäi vähän hämärän peittoon oliko kyseessä siis mies vai nainen? frisbe(eukko) vai frisbee(ukko), jotenkin tosta lopusta tulee hieman kaksimielinen jos kyseessä oli eukko. :)
-
Nyt jäi vähän hämärän peittoon oliko kyseessä siis mies vai nainen? frisbe(eukko) vai frisbee(ukko), jotenkin tosta lopusta tulee hieman kaksimielinen jos kyseessä oli eukko. :)
Ukko. Olin jossain juhlatilaisuudessa. Se hyökkäs mun kimppuun väittäen, että
"toi saatanan Länsiö kusettaa puhelimessa että ei tulis tänne mutta siinä se saatana istuu".
-
Nyt alkaa sitten ajankäytöllisistä ikävyyksistä johtuen HST. Kattottaan, onko siitä mihinkään.
-
Kolme viikkoa satujumppaa takana, nyt alkaa ilmeisesti tositreenit, mikäli bodausfoorumeita on uskominen.
HST:n ideana on se, että vedetään kolme kertaa viikossa koko kropan treenit niin, että joka kerta lisätään painoa. Kahden viikon välein saavutetaan toistomaksimi ja sen jälkeen siirrytään uudelle toistoalueelle. Vedän perustyyliin 15, 10, 5.
Siksi satujumppaa, että kolme viikkoa sitten kokeilin nämä toistomaksimit aika lepposaan tyyliin. Sen jälkeen treenimetodiin kuuluu viikon lepo. Ja viime viikko olikin 15 toiston eka viikko, ja koska tavoite on nostaa joka kerta painoa jokaisessa liikkeessä, on aloitus luonnollisesti hyvin kevyt. Pää hajoaa, kun pitää himmailla.
No nyt sitten tämä viikko voidaan ottaa vähän enemmän tosissaan. Ans kattoo.
Tammisaaren SM-kisoista on kulunut mukavasti aikaa. Ei huvita kilpailla vieläkään.
Näin tosin viime yönä unta, että olin sattumoisin satamassa kun paikalle pölähti iso porukka fribaajia matkalla Tukholmaan Major-kisoihin. Yhdessä hytissä oli tyhjä paikka, niin varasin itselleni matkan siinä samalla ihan vain katsomaan pelejä viikoks.
Näin tulee varmasti tapahtumaankin!
-
Meinasi todellakin taju lähteä viime puntilla, kun ensin veteli maasta 2x15 ja sitten kyykkyä sama. Ja kaikkea muutakin.
Huikeaa. Odotan innolla seuraavaa kertaa, joka onkin jo pian.
-
Treeni kulkee.
Toisin kuin Avery Jenkins, en tee pitkiä sarjoja kevyillä painoilla vaan lyhyitä sarjoja isoilla painoilla.
Omakin paino alkaa olla jo pitkästä aikaa lähempänä 90 kiloa, eli loppukesästä mukavat 6-7 kiloa tullut lisää distancee...eiku painoo.
-
Nyt kun on tehnyt tätä HST-tyyppistä treeniä syksyn, huomaa, kuika hirmusti on kehittynyt ja kuinka heikko sitä on ollutkaan (vaikka ei tässä paljon tikkunekkua muhkeampia olla vieläkään).
Tänää nousi todella kevyesti maastaveto 150x5 peräti kahdesti. Olisi mennyt enemmänkin, mutta ohjelma on tällainen. Noudatan sitä. Samoin meni vinopenkkiä ihan leikiten 80x5 kahdesti. Olis mennyt varmaan 8 toistoa kumpikin sarja.
Kyykky on ollut aina mun heikko lenkki. Tekniikka on ollut aivan hakusessa ja jotenkin selkä on kai ollut niin jäykkä, että en koskaan ole oikein uskaltanut tehdä isoilla painoilla. Nyt tein 92,5:llä vitosia kolme sarjaa. Vihdoin tuntuu siltä, että kaikki alle satasella nostetut kyykkysarjat on turhia. Tämä todella oli ihan satujumppaa tällä kertaa.
HST on sellainen juttu, että maksimiraudat määritellään ennen ohjelman alkua ja niitä kohti nostetaan joka kerta. No, kun kaksi kuukautta sitten määrittelin maksimipainot, voin nyt sanoa, että reippaasti on kehitytty siitä. Nyt vähän harmittaa kuitenkin, että ei pystynyt saamaan tätä viimeistä viiden toiston pariviikkoista tehtyä täysillä, kun olisi sittenkin pitänyt käyttää huomattavasti isompia rautoja. Vaikka alkoi näyttää siltä, että on liian kevyttä, pidin varmuuden vuoksi ohjelmasta kiinni ja vain totesin, että ensi kerralla isommat painot. Ei kai ihan tyytymätön voi olla siihen, että vanhat maksimit tuntuvat naurettavan pieniltä.
Kyllä punttihommat on kivaa puuhaa.
-
Polttelis käydä heittämässä tuo pituuden Suomen ennätys pois kuleksimasta kunnollisiin lukemiin.
Ja ihan Suomen rajojen sisällä, niin säästyy kaikilta aavikkospekulaatioilta.
-
Paljonkos se llikaan suomessa ja kuka sitä hallitsee tällä hetkellä?
-
En tiedä, mikä on Suomessa heitetty ennätys, eikä sillä ole mitään väliäkään. Mutta aavikolla SE on heitetty ja se on Juho Rantalaihon 209m. Pisin Suomessa heitetty ja mitattu virallinen on paperilla 183 metriä, mutta jotenkin epäilen sen paikkansa pitävyyttä.
Kyllä 183 menee nykyisillä lelumuoveilla any day...tai no ainakin kohtalaiseen tuuleen. Kyllä tuohon 200 metriin tarvitsee jo ihan kunnolliset myötäiset, mutta tuskin mitään aavikkomyrskyä sentään.
-
Minkälaisilla lätyillä tuollaisia heitetään?
-
Kaipa nykyään heitetään Blizzard-muovin kevyillä lätyillä.
Omat pisimmät ovat lähteneet 135 gramman Bosseilla, kuten maailmanennätyskin. Niistä se huomio, että pikkumyötäiseen tai tyyneen toimivat paljon paremmin ihan tavalliset, vaikkapa 165 gramman pituuskiekot ilman kuplaominaisuutta. Blizzard tarvitsee ison myötätuulen, koska muuten niistä loppuu lento. Ne siis liitävät tuulen avulla, mutta ilman sitä ovat aika onnettomia.
Tuli tämä todettua 2012 Jämillä, kun heitettiin NOLLAN myötätuuleen. Blizzardit vain kuoli jossain 100 metrin kohdalla ja tulivat nätisti maahan parikyt metrin liidolla. Silloin 172 grammainen X Nuke oli pakkani ainoa tavallinen kiekko ja myös ainoa, jolla sai mittauskelpoiset tulokset (157 ja 158 metriä), kun Blizzardit töppäsivät jo alkuunsa.
-
Niinkun Tumin ketjussa jo totesin, ennätyskelpoiset isot pituuskisat pystyyn vaan, kunnon sirkuksella. Haluu kattoon. EO pituusshow oli ihan hauskaa ja pari ihan pöhkön pitkää heittoo siellä näkikin mut se alamäkibonus vei vähän ilon koko hommasta.
-
Jämillä oli kylä surkeeta. Siä tuulee AINA mutta sillonku heitettäs pituutta niin not... Itellä oli pelikiekkoja kaikki, 175g dessuja tjsp. :D Ei oikeen liitäny. Varsinkaan ku joi yhren oluen terangilla ni veto aivan pois. Sama se oli tänä vuonna EO:n tutkaan heittokisassakin, olut alle, unohdin, veto pois. Not mitään aikaseks. :D
-
Niinkun Tumin ketjussa jo totesin, ennätyskelpoiset isot pituuskisat pystyyn vaan, kunnon sirkuksella. Haluu kattoon. EO pituusshow oli ihan hauskaa ja pari ihan pöhkön pitkää heittoo siellä näkikin mut se alamäkibonus vei vähän ilon koko hommasta.
Alamäki, vastatuuli sekä talon tarjoamat flipperikiekot... no se oli ihan hauskaa se, mutta piikkihysseä alamäkeen ei oikein tarjoa kokokuvaa pituusheitosta.
Ja siis pituuskiertue. On ihan tuuripeliä, jos järkätään yhdet pituuskisat vuodessa, että silloin sattuu olemaan itse kunnossa ja olosuhteet suotuisat. Suomen ennätys olisi heitetty monta kertaa paremmaksi, jos kovilla heittäjillä olisi enemmän mahdollisuuksia siihen.
Täytyy koettaa, jos saataisi järkkäporukka kasaan.
-
Tänään taas punttihommia.
Kolmantena liikkeenä kyykyn ja pystypunnerruksen jälkeen tehty mave 155kg 2x5 meni ihan mukavasti, mutta toinen sarja meinasi jäädä kesken otteen livettyä ennen vikaa nostoa. Nopeesti uudestaan tarraus tankoon ja ylös. Nousi, mutta samalla repi ihoa sormen tyvestä sen verran isosti, että lopputreeni meni varoessa.
Vinopenkki jäi väliin, kun ei saanut tangosta otetta, niin piti tehdä laitteella kevyesti. Alataljan pystyi väkisin runnomaan sormikoukulla jne.
Sitten vielä pari viikkoa raskasta bodausta ja sen jälkeen kahden viikon tauko. Ensi vuonna jotain vähän erilaista jälleen, kunnes otan HST:n uudestaan kokeiluun. Tällä kertaa viisaampana. Ja se 500kg kokonaistulos pitää kokeilla joskus. Nyt vähän epäilyttää sen suhteen.
-
Sunnuntai-illan saldo: 15 minuuttia Crosstraineria ja kunnon hiki, minkä päälle puolisentuntia ankaraa venyttelyä koko kroppa läpi. Koetan pitää aerobisen aika vähissä tällä hetkellä, että saisi edes jotain lihaa tarttumaan luiden ympärille. Kohta napsuu 90kg rikki, eli tällä hetkellä on n. 8 kiloa eri meno kuin heinäkuussa, jolloin olin hoikimmillani. Kai siitä edes joku osa on lihasta.
-
Sunnuntai-illan saldo: 15 minuuttia Crosstraineria ja kunnon hiki, minkä päälle puolisentuntia ankaraa venyttelyä koko kroppa läpi. Koetan pitää aerobisen aika vähissä tällä hetkellä, että saisi edes jotain lihaa tarttumaan luiden ympärille. Kohta napsuu 90kg rikki, eli tällä hetkellä on n. 8 kiloa eri meno kuin heinäkuussa, jolloin olin hoikimmillani. Kai siitä edes joku osa on lihasta.
Äijä menee mun ohi kohta painossa, vaikka mullakin on tullut ihan reilusti lisää kesästä. Silloin alimmillaan 84,5 ja nyt 90,5. Haaveilen myös, että olis lihastakin kun tässä on pari kuukautta jo punttia väännetty. Jos lihasmuisti olisi palauttanut jotain vanhoja. Ainakin on saanut rautaa laittaa joka treeniin lisää joka liikkeeseen.
-
Sunnuntai-illan saldo: 15 minuuttia Crosstraineria ja kunnon hiki, minkä päälle puolisentuntia ankaraa venyttelyä koko kroppa läpi. Koetan pitää aerobisen aika vähissä tällä hetkellä, että saisi edes jotain lihaa tarttumaan luiden ympärille. Kohta napsuu 90kg rikki, eli tällä hetkellä on n. 8 kiloa eri meno kuin heinäkuussa, jolloin olin hoikimmillani. Kai siitä edes joku osa on lihasta.
Äijä menee mun ohi kohta painossa, vaikka mullakin on tullut ihan reilusti lisää kesästä. Silloin alimmillaan 84,5 ja nyt 90,5. Haaveilen myös, että olis lihastakin kun tässä on pari kuukautta jo punttia väännetty. Jos lihasmuisti olisi palauttanut jotain vanhoja. Ainakin on saanut rautaa laittaa joka treeniin lisää joka liikkeeseen.
Luulisi, että jos käy ahkerasti puntilla ja paino nousee, ainakin osa on lihasta. Tietty jos tekee liian kevyesti niin, että ei ollenkaan väsytä treenin päälle, niin mahaa siinä vain kasvattaa.
Nyt mulla alkaakin mielenkiintoinen kaksiviikkoinen, kun etukäteen lasketut HST:n maksimit on saavutettu (itse asiassa korotin niitä, kun näytti liian kevyeltä). Seuraavat kaksi viikkoa koetan nostaa painoja edelleen ja tehdä vitosia pitäen ohjelman samana.
Oikeastaan kaikkia liikkeitä menee kolme sarjaa, paitsi mavea kaksi ja pystäri yksi. Mulla on superhuonot olkapäät.
-
Vaihtelun vuoksi (ja rikkonaisesta saliviikosta rangaistuksena) tein Tabata-päivän (20sek toistoja ja 10sek lepoa, 8 sarjaa). Oli kauhiaa. Kokeilin tolla tyylillä 50cm penkin päälle pomppimista, mikä ei kuulosta pahalta mutta niin vain siinäkin hyytyi ja hengästyi. Ylätalja oli liian kevyt tehdessä, mutta tänään tuntuu pahalta. Punnerrukset hyytyi jo toisessa sarjassa (tein nojaten käsipainoihin), mutta väkisin runnoin toistoja ja pidin lysähdyshetken minimissä. Lisäksi habaa ja vatsoja sekä ekstrahidas vinopenkki.
Kyllä ny on kipeenä, etenkin kun koko aamupäivän roudasin isoja tavaroita portaissa. Kai se palkinto jossain odottaa...
-
No...päivitystä peliin
-
No sellanen päivitys, että viime viikolla kävin tekemässä Tabatalla koko kropan kai keskiviikkona ja lauantaina. Muuten ei ehtinyt. Lauantaina oli oikein rankkaa. Luonnollisesti illalla pamahti koko kroppa täysin jäihin hetkessä. Palelin koko yön, en saanut unta, sama jatkui sunnuntaina. Joka paikkaa särki, päätä huimasi ja muutenkin tuntui olevan vähän avaruuskävelyllä kokoajan.
Lauantai-illasta keskiviikkoaamuun oli siis todella omituinen olo ja tuli enimmäkseen nukuttua tai syötyä jotain klementiiniä tai muuta nestepitoista. Mikään suolainen ei vain uponnut, kunnes pakotin itseni tiistai-iltana nielemään Bic Mac -aterian palautuksena parin päivän mehupaastosta. Pahalta maistui, mutta sitä se on tehnyt aina.
Ei ollut flunssanoireita, kuten nuhaa, kurkkukipua ja yskää. Veikkaan ihan klassista TILT-tilaa, eli ylikuumenemista. Pari viikkoa menny siis paitsi huonosti nukkuessa myös melko kovaa treenatessa ja liiassa stressissä. Keho veti hätäkytkimestä.
Näillä näkymin viikonloppuna kerkee tekemään jotain salilla, mutta sen näkee sitten.
-
Viimeaikoina lähinnä tullut vain kikkailtua kehon painolla tehtävillä liikkeillä, kuten leuanvadoilla ja etunojapunnerruksilla, boksi- ja Borzovhypyillä ja monilla erilaisilla vatsalihasliikkeillä. Lisäksi huomattava määrä keppijumppaa sarjojen välissä.
Tein tänään tosin ihan raakaa hauiskääntöä 40 kilolla ja toissapäivänä maastavetoa, jonka tosin jouduin jättämään kesken kun oikea reisi alkoi hermovihloa ikävästi. Korvasin tyngäksi jääneen mavetreenin Tabata-tyylisellä selänojennuskimaralla, joka kyllä poltteli.
Eilen ja tänään tein 100 etunojapunnerrusta vielä viimeisenä liikkeenä ennen salilta lähtöä niin, että rintakehä koskee joka toistossa lattiaan. Kokeilin ekaa kertaa ottaa aikaa. Kumpikin kerta meni aikaan 3m 45s. Tuota lähden parantamaan nyt.
-
Taas on silmässä bodausvaihde, nelijakoisella jatketaan.
Eilen karkkipäivä, eli rinta-hauis-pelleily! Mahtavaa!
Koska penkki oli jälleen varattuna korvasin sen käsipainopenkillä.
Eli kp-penkki: Mukavanoloinen 4x6 erittäin rauhallisilla negatiivisilla ja ihan alas asti venyttämällä (väittävät, että turhaa...pöhpöh, itse tykkään).
Siirryin vinopenkkikoneeseen (koska yllättäen varattu, tammikuu nääs) ja tein pitkillä negatiivisilla mukavan 3x8. Painoja en muista.
Sitten pecdec, sunnuntaibodaajan suosikkikone! Todella polttava 3x10 pitkillä jännityksillä liikkeen huipussa.
Finish Him -liikkeenä 50 etunojapunnerrusta. 20,20,10 oli protokolla tällä kertaa.
Sitten hauberit!
Otin 20 kilon hanttelit ja tein ns. irkkuhabaa 4x5. Oisko sen oikea nimi pin wheel curl, mutta siis hammer-otteella kroppaa ristiin. Nimi on irkkuhaba siksi, kun siitä tulee mieleen sellainen irlantilainen mennikäinen joraamassa. Mukava liike, mutta en saa siihen oikein puristusta, täytyy keksiä jotain muuta.
Seuraavaksi 4x6 hauiskääntö tangolla ja rautaa 40 kiloa. Koetan olla heilumatta, mutta yleensä pitää vähän auttaa viimeistä toistoa niiaamalla.
Lopuksi brutaali 40 toistoa hauiskääntöä myötäotteella. Painona 12,5 kilon tanko.
Pikkuhiljaa taas pääsee bodauksen makuun, kun meni melkein kolme viikkoa heilutellessa kaikkea omituista. Sellaisiakin jaksoja on pakko pitää, että mielenkiinto saa virkistystä silloin tällöin.